Voitetun välieräottelun jälkeen näin, kuulin ja koin TV-ruudun kautta jotain, joka sai minut reagoimaan asiaan niin voimakkaasti, etten ollut löytää tapaa purkaa näitä ihmeellisiä tuntemuksia kunnolla. Kaikille niille, jotka ajattelevat "voimakas reagointi-tuntemukset-purkaa" -sanakombinaation jotenkin kaksimielisesti, sanon, etten valitettavasti tarkoittanut mitään sellaista.
Ihmeelliset tuntemukset syntyivät voiton huuman lomassa. Tunsin suurta riemua Leijonien hienosta voitosta, mutta ottelun jälkeiset haastattelut tarjosivat nämä uudet ihmeelliset tuntemukset. Näitä tuntemuksia on vaikea kuvailla ytimekkäästi parilla sanalla, joten tyydyn kuvaamaan niitä yhdellä lauseella: "Mitä ihmettä liikkuu urheilutoimittaja Inka Heneliuksen päässä?"
Inka Henelius, tämä urheilutoimittajien Janne Niinimaa esitti pelin jälkeen tekemissään haastatteluissa sellaisia otteita, että mielestäni kisapassi olisi pitänyt jättää hänen osaltaan kokonaan leimaamatta, tai vähintään heti tuona hetkenä repiä hänen kaulastaan ja heittää Jutilan rillin alati rillaaviin liekkeihin.
Pahoin pelkään, että Henelius omakätisesti pilasi Leijonien mahdollisuudet kirkkaimpaan mitaliin. Kuka onnittelee voitetun välieräottelun jälkeen pelaajaa varmistuneesta MM-mitalista? No Inka Henelius tietysti. Kolme kertaa
Miksi Inka tähtää mestaruuden sijasta vain mitaliin? Inka ei tapauksessa mennyt edes siitä missä aita on matalin. Hän potki aidan täysin palasiksi, laahusti tuhon yli ja viestitti joukkueelle, että "tulkaa yli täältä, täällä on hyvät maisemat". Hyvä, ettei lyyli ole itse Leijonien johtotehtävissä, muuten olisi torit jo varattu mitalijuhliin finaalipelipäivän päälle. Oikeasti, ei tuollaisia onnitteluja jaa kukaan voitetun välierän jälkeen. Tai no, ehkä joku äiti ja/tai isä lohdutuksena 6-vuotiaalleen lapselleen, kun tietävät, ettei sen lapsen tiimillä ole minkäänlaisia mahdollisuuksia voittaa finaalia. Eikö siellä Inkan päässä todella liiku mitään muuta kuin kaksi muurahaista - joista toinenkin on kehitysvammainen?
Ja kuules vielä arvon Inka Henelius, vaikka Granlund tekikin aivan käsittämättömän upean maalin niin VIISI kysymystä putkeen samasta aiheesta? Oikeasti? Etkö voinut tiivistää informaation haluaisi millään yhteen tai kahteen kysykseen? Eikö kentällä tapahtunut jotain muutakin?
Tuossahan kalpenee Jussi "Kuutiopää" Saarinenkin tämän naisen rinnalla, kun tuota toimintaa katsoo ja kuuntelee. Jälleen nousee mieleeni kysymyksiä niistä standardeista, joita YLE vaatii kun he etsivät uusia urheilutoimittajia listoilleen. Puhetaito, kielitaito ja tilannetaju eivät ainakaan ole vaatimuksissa. Miten he oikein valitsevat työntekijänsä? Antavat hakijalle tyhjän hakemuksen, jossa kysytään pelkkää nimeä? Jos siihen saa vastattua ilman yli neljää kirjoitusvirhettä, on paikka sinun?
Miten yhteen puljuun voi mahtua noin paljon spedejä? Meno on kuin katsoisi Pulmusia; ei tiedä pitäisikö itkeä vai itkeä.
Kyllä saa kokea myötähäpeää jatkuvasti, kun näiden YLEn vakiohaastattelijoiden toimintaa seuraa. Näin siinä käy kun sinne urheilijoiden eteen isketään näitä hiihtelijöitä vailla mitään tilannetajua, ja ilman mitään suurempia taitoja ulossaannin ja kielitaidon osalta. Viittaan nyt siis myös tähän YLEn tiimin toiseen supertähteen, eli Duke Nukem Saariseen. Hyvä, ettei Chris Kunitz ollut kisoissa. Tai Duncan Keith. Breaking pointtiakin se siellä taas huuteli. Taitaa olla tennismiehiä.
Voi hyvänen aika, noistahan tulisi loistava aviopari. Voisivat siinä sitten avioelämän keskellä haastatella toisiaan niin paljon kuin lystäävät. Jussi "lähdin hakemaan samanlaista kampausta kuin Paul Phoenix" Saarinen voisi siinä ennen sänkyaktia hakea vauhtia matsiin kyselemällä vaimoltaan hieman hänen breaking pointeista. Inka voisi sitten aktin jälkeen kysellä mieheltään kymmeniä kysymyksiä putkeen hänen suorituksestaan, vaikka Jussi päätä pahkaa väittäisikin homman olleen vain ns. "just another day in the office".
Muusta YLEn tiimistä voisi ensiksi ottaa tarkasteluun MM-kisojen grand old manin, Antero Mertarannan. Mertsin osalta se kuuluisa tunnelman luominen onnistuu vieläkin, mutta vitsien osalta tuli jälleen hutia enemmän kuin Petteri Nokelaisella koko turnauksen aikana. Ihan uskomattoman huonoja vitsejä. Huonouden lisäksi ne ovat vielä pitkiä. Kuka haluaa kuunnella pitkiä ja huonoja vitsejä? Lyhyt ja huono vitsi vielä menettelee, sillä se on pikaisesti ohi. Mertarannan vitsit taas kestävät ja kestävät, eikä kidutus ole loppua. Kerran oli tänään pakko ottaa äänet pois, sillä en vain yksinkertaisesti jaksanut kuunnella tätä sanaseppoa enää. Kun vihdoin laitoin äänet takaisin päälle, sain järkytyksekseni kuulla, että sama vitsiähän se siellä vielä tarinoi. Tämä oli sangen outoa sillä kun laitoin äänet päälle, johti Suomi jo 3-0. Mutta silloin kun laitoin äänet pois, johti Ruotsi peliään 2-1. Mertsi hei, ei ne vitsit venyttämällä parane!
Niki Juusela on ollut sentään ihan positiivinen yllätys näissä kisoissa, vaikka Kurria aika aktiivisesti hiplasikin lopun haastatteluosiossa studiossa. Kuvaaja joutuikin zoomaamaan erittäin voimakkaasti Kurrin pärstävärkkiin, ettei Juuselan hiplailut näy niin selkeästi koko kansalle. Studio-osuuden loppupuolella tapahtunutta korkea maila -episodia en nähnyt, mutta jos ei tullut verta, niin on turha valittaa.
Suomisen Tapsalta on nähty myös perusvarmaa suorittamista. Teuvo Lomankin on tainnut saada puvustajan hommista kenkää, eikä rohkeita pinkki/turkoosi puvuntakkeja ole taidettu näissä kekkereissä nähdä.
Asiantuntijat ovat myös olleet hyviä, etenkin Suikkanen, Koivu, Söderholm ja puhuvapää-Keklu. Nieminen on aika random tyyppi tuossa porukassa. Sana "random" kuvaakin herraa erinomaisesti, sillä aina kun hän avaa suunsa, ei kukaan tiedä lainkaan ennalta, millaisia lauseita sieltä suusta oikein on tulossa. Tämän lisäksi kaikkien suusta tulleiden lauseiden sanajärjestykset - kuin myös kaikki sanavalinnatkin - ovat täysin sattumanvaraisia.
Ottelun jälkeen juhlahumussa luulin, että olin epähuomiossa vaihtanut kanavaa, ja että olin seuraamassa kymppikevennystä, jossa näytettiin pätkää maailman suurimmasta tomaatista. Mutta kun katsoin tarkemmin, olikin kyseessä vain haastattelu Sakke Pietilästä. Miten ihminen voi punoittaa noin paljon!?
Pahoin pelkään, ettei Suomi voi voittaa uutta maailmanmestaruutta ennen kuin tuo nevöföget95 -ilmentymä saadaan TV:stä pois. Eli niin pitkään kun Suomi aktiivisesti muistelee tuota hienoa 16 vuotta sitten tapahtunutta voittoa, ei uutta taida olla tulossa. Välieräpelissäkin Mertsi vähän väliä muistutteli, ettei Suomi ole voittanut mestaruutta sitten 95 vuoden, tai ettei Suomella ollut yhtään pelaajaa mukana tuosta unohtumattomasta mestarijoukkueesta. Jopa studio-osuuksissa on pyöritelty näitä 16 vuotta vanhoja klippejä ja hehkutuksia. Ihan uskomatonta toimintaa.
Nyt ennen finaalilähetystä YLE varmaankin näyttää vuoden 95 finaalin vähintään neljä kertaa parhaaseen katseluaikaan, ja tämän lisäksi noin seitsemän kertaa uusintana myöhäisilloissa. Mukana on lisäksi ajan hermolla ratsastavia, aiheesta kertovia dokumentteja. Saamieni tietojen mukaan YLE näyttää myös ohjelmien väleissä - sekä ajoittain myös täysin kesken ohjelmien - tarkoin kuvattua lyhyttä klippiä pyyhkeen alta vilahtavasta, Veikko Niemisen heijarista.
Ei tuon vanhan voiton muistelu ole enää mikään voimavara. Se on painolasti. Ja kuka onkaan sitä ollut etunenässä luomassa? No itse YLE tietenkin! Way to go, YLE! Finaalilähetykseen studion penkille istumaan Ville Peltonen-IFK ja vanhat videot pyörimään!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti