Olympialaisten loppuhuumassa Sivuverkon toimitus äityi tekemään universaalin, ja äärimmäisen kattavan kyselyn, jossa selvitettiin jääkiekkoilijoiden elämään - sekä tietysti myös jääkiekkoon itseensä - liittyviä seikkoja. Kysymyslomakkeet lähetettiin kiekkoihmisille ympäri maailmaa, ja Sivuverkon yllätykseksi tutkimus saikin erittäin hienon vastaanoton. Täytettyjä lomakkeita lähetettiin nimittäin takaisin Sivuverkon toimitukseen useita tuhansia.
Pitkän ja työtteliään vastauksiin paneutumisen jälkeen on alle koottu joitakin vastauksia yksiin kansiin.
---
Missä näen itseni viiden vuoden päästä?
Mikko Koivu: "Stanley Cup voittajana."
Kimmo Timonen: "Nauttimassa eläkepäivistä."
Rick DiPietro: "Sairaalassa."
---
2 vs. 1 tilanteissa minä...
Steven Stamkos: "... pistän kiekon reppuun."
Joe Thornton: "... haen yleensä viimeiseen asti syöttöpaikkaa."
Koko Vitjaz Tshehovin joukkue: "Jatkan hakkaamista."
---
Kuka on mielestäsi NHL:n paras maalivahti?
Shea Weber: "Vedän tässä hieman kotiinpäin ja sanon Pekka Rinne. Hän on todella hyvä."
Vancouver Canucks, St. Louis Blues, Phoenix Coyotes & New Jersey Devils: "Jonathan Quick. Vähän turhankin hyvä."
Johan Franzen: "Rob Scuderi."
---
Vapaa-ajallani tykkään...
Teemu Selänne: "... viettää aikaa perheeni kanssa."
Ryan Getzlaf: "... katsella itseäni peilistä."
Ed Belfour: "... hajottaa hälytysajoneuvoja."
Ville Peltonen: "... kysykää Ed Belforilta."
---
Mikä on epämieluisin jääkiekkoseura koko maailmassa?
Patrick Roy: "Vihaan Detroit Red Wingsiä."
Sean Avery: "Lahden Pelicans."
Mike Sillinger: "Sellaista ei ole, olen pelannut kaikissa."
Koko New York Islandersin joukkue: "New York Islanders."
---
Kuka pelaaja ansaitsisi mielestäsi lisää palstatilaa sanomalehtien sivuille?
Henrik Zetterberg: "Ehdottomasti Pavel Datsyuk. Monet jääkiekkofanit eivät ymmärrä kuinka hyvä hän oikeasti on."
Don Cherry: NHL:ssä on monia näkymättömiä taistelijoita, mutta Rangersin Dan Gidardi ja se Matthew McDonagh -kaveri ovat reilusti aliarvostettuja.
Calgary Flames: Olli Jokiselle soisi lisätilaa lehtien sivuille. Siis ihan kirjaimellisesti, että hänen päänsä mahtuisi kuviin paremmin."
---
Jos kilpailisin kesäolympialaisissa, olisi lajini mikä tai mitkä?
Michael Grabner: "Nopeuteni ansiosta kilpailisin varmaankin pikajuoksulajeissa."
Zack Stortini: "Paini, koska siinä ei saa lyödä."
Sidney Crosby: "Uimahypyt."
Patrick Kane: "Varmaankin seiväshyppy. Olen yleensä erittäin hyvä...ssä seipäässä. Kiekko lentää ajoittain myös hyvin."
sunnuntai 12. elokuuta 2012
tiistai 24. heinäkuuta 2012
Off The Record
Sivuverkko aktivoituu näin kesän kaatosateilla muistelemaan jääkiekkoilijoiden tarjoamia hauskoja kommentteja vuosien varrelta. Koska kiekkoilijat tuntuvat olevan pääosin varsin sanavalmista porukkaa - poislukien noin 99% suomalaisista pelaajista, on vuosien saatossa nähdyissä haastatteluissa riittänyt hauskoja letkautuksia yllin kyllin. Pilkkaavat tai muut äksyilevät -kommentit on tästä lyhyestä listalta karsittu pois, ja näin ollen listalle on päässyt ainoastaan vihattomia, mutta sitäkin humoristisempia kommentteja.
Patrick Royn, Jeremy Roenickille omistama "kaksi Stanley Cup sormusta korvissa" -kommentti lienee kaikkien tiedossa. Samoin Ville Niemisen heittämä "heitä läski erkkaa" Timo Jutilalle hänen ensimmäisissä Tapparan harjoituksissa jo varsin tunnettu. Martin Saiint Löiin piikki Duke Nukem Saariselle on myös legenda-kamaa. Näihin sutkautusten isä, äiti ja pyhä henki -akselille emme tässä postauksessa palaa vaan tongimme matalia arkistoja hivenen syvällisemmin.
Nyt Sivuverkon toimitus keskittyykin siis vain haastatteluihin, joita on itse päässyt omilla verkkokalvoillaan todistamaan. Tällaisia ovat esimerkiksi TSN-kanavan Off The Record -ohjelman haastattelut. Tässä ohjelmassaosiossa kanadalainen, hauska ja sanavalmis, joskin ajoittain hieman humanoidia muistuttava Michael Landsberg haastattelee urheilijoita sekä muita tunnettuja henkilöitä. Kanadalaiseen tyyliin jääkiekko on suuressa roolissa.
Tässä nyt pieni listaus kommenteista, jotka ovat jääneet toimituksen mieliin hauskoina heittoina. Pienenä sivuhuomiona huomautan tähän väliin, että nämä ovat siis ihan oikeita kommentteja, vaikka blogin tuotokset huomioiden voisikin toisin luulla.
---
1. Tony Twist
Eräs 90-luvun NHL-kaukaloiden ehdottomasti kovimpia kavereita oli teräsnyrkkinen Tony Twist, joka edusti kymmenen kautta kestäneellään NHL-urallaan Quebec Nordiquesia sekä St. Louis Bluesia. Noiden kausien aikana Twistille merkattiin yhteensä peräti 136 hanskatonta lähtöä, ja 445 NHL-ottelun jälkeen jäähytilillä komeili hieno lukema: 1121 jäähyminuuttia.
Hanskatta peli toki kulki, mutta muut tilastot eivät aiheuta juurikaan hurraa-huutoja. 445 runkosarjaottelun aikana Twist onnistui maalinteossa ainoastaan kymmenen kertaa, ja tuon ohella merkautti itselleen 18 syöttöpistettä. Pelilliset tilastot eivät siis olleet kummoiset, ja sen tiedosti mies itsekin...
Itse haastattelussa tunteet leikkimielisesti kuumenivat, kun Landsberg tiedusteli oliko Wayne Gretzky kysynyt Twistilta nimikirjoitusta Gretzkyn lyhyen St. Louis Blues visiitin aikana. Twist antoi kysymykseen myöntävän vastauksen, eikä Landsberg ollut uskoa korviaan. Tästä Landsberg jatkoi kyymysten pommitustaan kysymällä, miksi Twistillä kesti ensimmäisen NHL-maalinsa tekemisessä peräti kuusi kautta. Tähän Twist murjaisi osuvasti: "En vain ole kovin hyvä jääkiekkoilija."
"It took you six seasons to score your first NHL goal... what took so long?"
"I'm not that great of a hockey player."
---
2. Dustin Penner
Dustin Penner esiintyi TSN:n Off The Record osiossa yhdessä Jarret Stollin sekä juuri voitetun Stanley Cup -pokaalin kanssa heti voiton jälkeisenä päivänä. Silmien alta olikin nähtävissä jonkin verran tribuuttia Jari Porttilalle, sillä juhlat olivat varmasti olleet pitkät, ja sitäkin kosteammat.
Haastatteluun toi lisähuumoria kohta kerrottavan kommentin lisäksi myös se, että ilmeisesti Jeff Carter tuli ammuskelemaan haastattelussa olevia kaveruksia kesken kaiken vesipyssyllä kameran ulkopuolelta. Kosteutta tosiaan. Landsberg kysyi molemmilta, kuinka pitkään Kingsin päävalmentaja Darryl Sutter pysyi omana tuimana itsenään ratkaisevan ottelun loppuminuuteille, vai löysäsikö hän omiensa piiskaamista viimeisillä hetkillä tapojensa vastaisesti. Kysymykseen tarttui Penner, joka kommentoi asiaa jotakuinkin näin:
"Kyllähän Darryl meitä piiskasi kunnolla ihan loppuun asti, mutta ehkä homma vähän hellitti tuon Trevor Lewiksen tyhjiin tehdyn maalin jälkeen, ja tuon jälkeen olikin hienoa nähdä Darryl hymyilemässä ensimmäistä kertaa ikinä."
---
3. Gino Odjick
Gino Odjick oli Tony Twistin ohella eräs niistä pelureista, joita et halunnut suututtavan 90-luvulla, mutta silti mies tuppasi välillä "hieman" hermostumaan. Odjick nimittäin karkasi useaan otteseen tuomareiden syleilystä, ja hyökkäsi vastustajien kimppuun paidatta - usein jopa suojitta. Yläosaton, täysin hermonsa menettänyt Odjick säntäilemässä kentällä onkin varsin legendaarinen näky.
Off The Record -ohjelmassa mies ei kuitenkaan menettänyt malttiaan, vaan tarjoili erittäin hauskoja vastauksiaan Landsbergin kysymyksiin. Tässä muutama murjaisu suomennettuna.
Landsberg: "Kuka sinulla oli vastassasi ensimmäisessä NHL-tappelussasi?
Odjick: "Dave Manson."
Landsberg: "Miten pärjäsit?"
Odjick: "Elän vieläkin"
Landsberg: "Teit vuonna 1991 maalin rangaistuslaukauksesta Mike Vernonille. Millaisen liikkeen teit rankkarissa?"
Odjick: "Katsoin oikealle, ja lauoin vaemmalle."
Landsberg: "Miten muuten sait tuon rangaistuslaukauksen?"
Odjick: "Lensin Al MacInniksen ohi... Hänellä taisi olla luistemet väärinpäin sinä iltana."
Odjick keräsi urallaan 2567 jäähyminuuttia, mutta niiden lomassa tuli myös pisteitä ajoittain varsin vakuuttava määrä. Vakuuttava määrä ainakin tuon roolin pelaajalle. Varsinkin kausi 93-94 oli mieheltä aikamoinen suonenveto, sillä tuolloin Odjick teki yhteensä 16 maalia 76 pelaamassaan ottelussa. Michael Landsberg ihmetteli suurta maalimäärää ja kysyikin, miten ihmeessä tuo oli mahdollista. Odjick tarjosi siihen suoran vastauksen:
"Pavel Bure käski minun mennä takatolpalle, laittaa lapani jäähän ja pitämään silmäni kiinni. Minä tottelin."
---
4. Manny Legace
Hartford Whalersin entinen varaus, sekä pitkän linjan NHL-varamaalivahdilla Manny Legacella riitti - tai oikeastaan on riittänyt - joukkueita uransa aikana. Internetin syövereistä lyötyvien tilastojen perusteella tehty nopea päässälasku sai tulokseksi kokonaisuudessaan 15 eri joukkuetta. Tosin saatoin seota laskuissani jossakin välissä. Legace pelasi tilastollisesti parhaimmat vuotensa Detroit Red Wingsin maalinsuulla, mutta eniten startteja yhden kauden aikana kertyi NHL-uran loppuvuosina St. Louis Bluesissa.
NHL:ään mies nousi pitkän kaavan mukaan, sillä ennen ensimmäistäkään ottelua isoissa ympyröissä tuli Legacelle tutuiksi junioriliiga OHL:n lisäksi niin AHL- kuin IHL-liigat, mutta myös ECHL-sarja, jossa Legace kävi pyörähtämässä kolmen ottelun verran. Euroopan maista tutuiksi taas tulivat Saksa sekä hivenen myös Venäjä, jossa Legace kävi pelaamassa huimat kaksi ottelua työsulun aikaan kaudella 04-05. Landsberg kysyi herralta, miksi hän pelasi tuolloin vain tuon kahden ottelun verran Venäjällä, ja vastaus löytyi nopeasti:
"Koska olin luokaton molemmissa."
Hauskin heitto kuultiin kuitenkin heti haastattelun alussa, kun Landsberg tiedusteli Legacelta hänen taikauskoisuudestaan. Tähän Manny Legace kommentoi, että:
"Pelailen tennispallon kanssa ennen pelejä, enkä puhu puhelimessa lainkaan pelipäivinä... ... ... Oikeastaan en vain halua puhua vaimoni kanssa."
---
5. Brett Hull
Nimi Brett Hull on lienee kaikille tuttu, jotka ovat edes hitusen verran tutustuneet NHL:n maailmaan. Legendaadisen Bobby Hullin poika esiintyi NHL-tasolla kahtenakymmenentenä perättäisenä kautena merkaten 1269 pelaamassaan ottelussa yhteensä huimat 741 maalia. Tuolla maalimäärällä irtoaa kaikkien aikojen maalintekijälistauksesta kolmospaikka.
Peliuransa jälkeen Hull kommentoi suoraan, ettei tulisi koskaan siirtymään valmennustehtäviin, mutta peliuran päätyttyä lisätekemistä eläköityneelle urheilijalle löytyi varsin nopeasti. Kauden 06-07 alkuun Hull sai roolin Dallas Starsin toimistolta, ja jo vuoden 2007 loppulla Hull nimitettiin, GM Doug Armstrongin potkujen jälkeen, jaettuun general managerin rooliin Les Jacksonin kanssa. TSN:n haastattelu tehtiin ennen 08-09 kauden alkua, ja heti alkuunsa Landsberg kysyi monet liemet kokeneen Hullin muuttumisesta tuon hetken GM:n rooliin.
Landsberg: "Mikä on suurin eroavaisuus Brett Hull -pelaajan ja Brett Hull -general managerin välillä?"
Hull: "Varmaan kymmenisen kiloa."
Landsberg: "Mihin suuntaan."
Hull: "Huonoon."
Haastattelun loppupuolella Brett Hullilta kysyttiin kumpi on hauskempi, Jeremy Roenick vai hän itse. Tämänkin pulman Hull ratkaisi osuvasti vastaamalla:
"Minä olen hauskempi, Jeremy on hauskemman näköinen."
---
6. Wade Belak
Listan viimeinen, muttei todellakaan vähäisin sijoitus omistetaan eräälle hauskimmista NHL-pelaajista ikinä. Youtubessa on kilometreittäin ratkiriemukasta materiaalia tästä velmusta "pikkupojasta", joka teki kaiken, ja sanoi kaiken tietynlainen humoristinen pilke silmäkulmassa. Vaikka muiden silmiin Belak näyttikin iloiselta ja leppoisesti elelevältä hauskuuttajalta, sai miehen sisäiset demonit hänestä vallan todella synkällä tavalla elokuun viimeisenä päivänä vuonna 2011, kun Belak poistui keskuudestamme. Aivan liian aikaisin.
Belak ei ollut koskaan mikään taitokiekkoilija, vaikka mies pienellä numerolla NHL:ään varattiinkin. Quebec Nordiques nimittäin poimi hänet rivistöönsä vuorolla 12. vuoden 1994 draftissa. Uralla pelatuissa 549 NHL-ottelussa maaliverkot heiluivat vain kahdeksan kertaa, ja miehen tärkein rooli olikin ottaa vastustajien kovanaamoista mittaa ilman hanskoja. Tästä tuloksena 1263 jäähyminuuttia.
Belak pelasi pitkään Toronto Maple Leafsissa, josta matka parin rikkonaisen Florida Panthers -kauden jälkeen Nashville Predatorsiin. Maple Leafsissa pelaessaan Belakilla oli käynnissä huima 143 ottelun mittainen maaliton putki, joka alkoi joulukuun 20. päivä vuonna 2003. Putki katkesi täysosumaan melkein neljän vuoden kuluttua (4.12.07), kun Belak viimeisteli kotiottelussa komean räkämaalin maalin edustalta Nashville Predatorsia vastaan. Jouduttuaan kaksi kautta myöhemmin kaupatuksi Nashvilleen Belak kommentoi treidiä Wade a Minute -ohjelmassaan sanoin: "Nashville varmasti valitsi minut joukkoihinsa maalini takia, jonka tein heitä vastaan parisen vuotta sitten. He näkivät voimani."
Vitsiniekkana tunnettu ehti toki käydä kääntymässä useaan otteeseen myös Michael Landsbergin juttusilla Off The Record -ohjelmassa. Noilta ajoilta on kuvanauhalle tallennettu eräs hauskimmista sanojenvaihdoista ohjelman historiassa.
Landsberg: "Oletko koskaan käyttänyt steroideja?"
Belak: "En, mutta olisi ehkä pitänyt."
Landsberg: "Miksi?"
Belak: "Enpä tiedä... ehkä olisin pystynyt pelaamaan Baseballia."
Patrick Royn, Jeremy Roenickille omistama "kaksi Stanley Cup sormusta korvissa" -kommentti lienee kaikkien tiedossa. Samoin Ville Niemisen heittämä "heitä läski erkkaa" Timo Jutilalle hänen ensimmäisissä Tapparan harjoituksissa jo varsin tunnettu. Martin Saiint Löiin piikki Duke Nukem Saariselle on myös legenda-kamaa. Näihin sutkautusten isä, äiti ja pyhä henki -akselille emme tässä postauksessa palaa vaan tongimme matalia arkistoja hivenen syvällisemmin.
Nyt Sivuverkon toimitus keskittyykin siis vain haastatteluihin, joita on itse päässyt omilla verkkokalvoillaan todistamaan. Tällaisia ovat esimerkiksi TSN-kanavan Off The Record -ohjelman haastattelut. Tässä ohjelmassaosiossa kanadalainen, hauska ja sanavalmis, joskin ajoittain hieman humanoidia muistuttava Michael Landsberg haastattelee urheilijoita sekä muita tunnettuja henkilöitä. Kanadalaiseen tyyliin jääkiekko on suuressa roolissa.
Tässä nyt pieni listaus kommenteista, jotka ovat jääneet toimituksen mieliin hauskoina heittoina. Pienenä sivuhuomiona huomautan tähän väliin, että nämä ovat siis ihan oikeita kommentteja, vaikka blogin tuotokset huomioiden voisikin toisin luulla.
---
1. Tony Twist
Eräs 90-luvun NHL-kaukaloiden ehdottomasti kovimpia kavereita oli teräsnyrkkinen Tony Twist, joka edusti kymmenen kautta kestäneellään NHL-urallaan Quebec Nordiquesia sekä St. Louis Bluesia. Noiden kausien aikana Twistille merkattiin yhteensä peräti 136 hanskatonta lähtöä, ja 445 NHL-ottelun jälkeen jäähytilillä komeili hieno lukema: 1121 jäähyminuuttia.
Hanskatta peli toki kulki, mutta muut tilastot eivät aiheuta juurikaan hurraa-huutoja. 445 runkosarjaottelun aikana Twist onnistui maalinteossa ainoastaan kymmenen kertaa, ja tuon ohella merkautti itselleen 18 syöttöpistettä. Pelilliset tilastot eivät siis olleet kummoiset, ja sen tiedosti mies itsekin...
Itse haastattelussa tunteet leikkimielisesti kuumenivat, kun Landsberg tiedusteli oliko Wayne Gretzky kysynyt Twistilta nimikirjoitusta Gretzkyn lyhyen St. Louis Blues visiitin aikana. Twist antoi kysymykseen myöntävän vastauksen, eikä Landsberg ollut uskoa korviaan. Tästä Landsberg jatkoi kyymysten pommitustaan kysymällä, miksi Twistillä kesti ensimmäisen NHL-maalinsa tekemisessä peräti kuusi kautta. Tähän Twist murjaisi osuvasti: "En vain ole kovin hyvä jääkiekkoilija."
"It took you six seasons to score your first NHL goal... what took so long?"
"I'm not that great of a hockey player."
---
2. Dustin Penner
Dustin Penner esiintyi TSN:n Off The Record osiossa yhdessä Jarret Stollin sekä juuri voitetun Stanley Cup -pokaalin kanssa heti voiton jälkeisenä päivänä. Silmien alta olikin nähtävissä jonkin verran tribuuttia Jari Porttilalle, sillä juhlat olivat varmasti olleet pitkät, ja sitäkin kosteammat.
Haastatteluun toi lisähuumoria kohta kerrottavan kommentin lisäksi myös se, että ilmeisesti Jeff Carter tuli ammuskelemaan haastattelussa olevia kaveruksia kesken kaiken vesipyssyllä kameran ulkopuolelta. Kosteutta tosiaan. Landsberg kysyi molemmilta, kuinka pitkään Kingsin päävalmentaja Darryl Sutter pysyi omana tuimana itsenään ratkaisevan ottelun loppuminuuteille, vai löysäsikö hän omiensa piiskaamista viimeisillä hetkillä tapojensa vastaisesti. Kysymykseen tarttui Penner, joka kommentoi asiaa jotakuinkin näin:
"Kyllähän Darryl meitä piiskasi kunnolla ihan loppuun asti, mutta ehkä homma vähän hellitti tuon Trevor Lewiksen tyhjiin tehdyn maalin jälkeen, ja tuon jälkeen olikin hienoa nähdä Darryl hymyilemässä ensimmäistä kertaa ikinä."
---
3. Gino Odjick
Gino Odjick oli Tony Twistin ohella eräs niistä pelureista, joita et halunnut suututtavan 90-luvulla, mutta silti mies tuppasi välillä "hieman" hermostumaan. Odjick nimittäin karkasi useaan otteseen tuomareiden syleilystä, ja hyökkäsi vastustajien kimppuun paidatta - usein jopa suojitta. Yläosaton, täysin hermonsa menettänyt Odjick säntäilemässä kentällä onkin varsin legendaarinen näky.
Off The Record -ohjelmassa mies ei kuitenkaan menettänyt malttiaan, vaan tarjoili erittäin hauskoja vastauksiaan Landsbergin kysymyksiin. Tässä muutama murjaisu suomennettuna.
Landsberg: "Kuka sinulla oli vastassasi ensimmäisessä NHL-tappelussasi?
Odjick: "Dave Manson."
Landsberg: "Miten pärjäsit?"
Odjick: "Elän vieläkin"
Landsberg: "Teit vuonna 1991 maalin rangaistuslaukauksesta Mike Vernonille. Millaisen liikkeen teit rankkarissa?"
Odjick: "Katsoin oikealle, ja lauoin vaemmalle."
Landsberg: "Miten muuten sait tuon rangaistuslaukauksen?"
Odjick: "Lensin Al MacInniksen ohi... Hänellä taisi olla luistemet väärinpäin sinä iltana."
Odjick keräsi urallaan 2567 jäähyminuuttia, mutta niiden lomassa tuli myös pisteitä ajoittain varsin vakuuttava määrä. Vakuuttava määrä ainakin tuon roolin pelaajalle. Varsinkin kausi 93-94 oli mieheltä aikamoinen suonenveto, sillä tuolloin Odjick teki yhteensä 16 maalia 76 pelaamassaan ottelussa. Michael Landsberg ihmetteli suurta maalimäärää ja kysyikin, miten ihmeessä tuo oli mahdollista. Odjick tarjosi siihen suoran vastauksen:
"Pavel Bure käski minun mennä takatolpalle, laittaa lapani jäähän ja pitämään silmäni kiinni. Minä tottelin."
---
4. Manny Legace
Hartford Whalersin entinen varaus, sekä pitkän linjan NHL-varamaalivahdilla Manny Legacella riitti - tai oikeastaan on riittänyt - joukkueita uransa aikana. Internetin syövereistä lyötyvien tilastojen perusteella tehty nopea päässälasku sai tulokseksi kokonaisuudessaan 15 eri joukkuetta. Tosin saatoin seota laskuissani jossakin välissä. Legace pelasi tilastollisesti parhaimmat vuotensa Detroit Red Wingsin maalinsuulla, mutta eniten startteja yhden kauden aikana kertyi NHL-uran loppuvuosina St. Louis Bluesissa.
NHL:ään mies nousi pitkän kaavan mukaan, sillä ennen ensimmäistäkään ottelua isoissa ympyröissä tuli Legacelle tutuiksi junioriliiga OHL:n lisäksi niin AHL- kuin IHL-liigat, mutta myös ECHL-sarja, jossa Legace kävi pyörähtämässä kolmen ottelun verran. Euroopan maista tutuiksi taas tulivat Saksa sekä hivenen myös Venäjä, jossa Legace kävi pelaamassa huimat kaksi ottelua työsulun aikaan kaudella 04-05. Landsberg kysyi herralta, miksi hän pelasi tuolloin vain tuon kahden ottelun verran Venäjällä, ja vastaus löytyi nopeasti:
"Koska olin luokaton molemmissa."
Hauskin heitto kuultiin kuitenkin heti haastattelun alussa, kun Landsberg tiedusteli Legacelta hänen taikauskoisuudestaan. Tähän Manny Legace kommentoi, että:
"Pelailen tennispallon kanssa ennen pelejä, enkä puhu puhelimessa lainkaan pelipäivinä... ... ... Oikeastaan en vain halua puhua vaimoni kanssa."
---
5. Brett Hull
Nimi Brett Hull on lienee kaikille tuttu, jotka ovat edes hitusen verran tutustuneet NHL:n maailmaan. Legendaadisen Bobby Hullin poika esiintyi NHL-tasolla kahtenakymmenentenä perättäisenä kautena merkaten 1269 pelaamassaan ottelussa yhteensä huimat 741 maalia. Tuolla maalimäärällä irtoaa kaikkien aikojen maalintekijälistauksesta kolmospaikka.
Peliuransa jälkeen Hull kommentoi suoraan, ettei tulisi koskaan siirtymään valmennustehtäviin, mutta peliuran päätyttyä lisätekemistä eläköityneelle urheilijalle löytyi varsin nopeasti. Kauden 06-07 alkuun Hull sai roolin Dallas Starsin toimistolta, ja jo vuoden 2007 loppulla Hull nimitettiin, GM Doug Armstrongin potkujen jälkeen, jaettuun general managerin rooliin Les Jacksonin kanssa. TSN:n haastattelu tehtiin ennen 08-09 kauden alkua, ja heti alkuunsa Landsberg kysyi monet liemet kokeneen Hullin muuttumisesta tuon hetken GM:n rooliin.
Landsberg: "Mikä on suurin eroavaisuus Brett Hull -pelaajan ja Brett Hull -general managerin välillä?"
Hull: "Varmaan kymmenisen kiloa."
Landsberg: "Mihin suuntaan."
Hull: "Huonoon."
Haastattelun loppupuolella Brett Hullilta kysyttiin kumpi on hauskempi, Jeremy Roenick vai hän itse. Tämänkin pulman Hull ratkaisi osuvasti vastaamalla:
"Minä olen hauskempi, Jeremy on hauskemman näköinen."
---
6. Wade Belak
Listan viimeinen, muttei todellakaan vähäisin sijoitus omistetaan eräälle hauskimmista NHL-pelaajista ikinä. Youtubessa on kilometreittäin ratkiriemukasta materiaalia tästä velmusta "pikkupojasta", joka teki kaiken, ja sanoi kaiken tietynlainen humoristinen pilke silmäkulmassa. Vaikka muiden silmiin Belak näyttikin iloiselta ja leppoisesti elelevältä hauskuuttajalta, sai miehen sisäiset demonit hänestä vallan todella synkällä tavalla elokuun viimeisenä päivänä vuonna 2011, kun Belak poistui keskuudestamme. Aivan liian aikaisin.
Belak ei ollut koskaan mikään taitokiekkoilija, vaikka mies pienellä numerolla NHL:ään varattiinkin. Quebec Nordiques nimittäin poimi hänet rivistöönsä vuorolla 12. vuoden 1994 draftissa. Uralla pelatuissa 549 NHL-ottelussa maaliverkot heiluivat vain kahdeksan kertaa, ja miehen tärkein rooli olikin ottaa vastustajien kovanaamoista mittaa ilman hanskoja. Tästä tuloksena 1263 jäähyminuuttia.
Belak pelasi pitkään Toronto Maple Leafsissa, josta matka parin rikkonaisen Florida Panthers -kauden jälkeen Nashville Predatorsiin. Maple Leafsissa pelaessaan Belakilla oli käynnissä huima 143 ottelun mittainen maaliton putki, joka alkoi joulukuun 20. päivä vuonna 2003. Putki katkesi täysosumaan melkein neljän vuoden kuluttua (4.12.07), kun Belak viimeisteli kotiottelussa komean räkämaalin maalin edustalta Nashville Predatorsia vastaan. Jouduttuaan kaksi kautta myöhemmin kaupatuksi Nashvilleen Belak kommentoi treidiä Wade a Minute -ohjelmassaan sanoin: "Nashville varmasti valitsi minut joukkoihinsa maalini takia, jonka tein heitä vastaan parisen vuotta sitten. He näkivät voimani."
Vitsiniekkana tunnettu ehti toki käydä kääntymässä useaan otteeseen myös Michael Landsbergin juttusilla Off The Record -ohjelmassa. Noilta ajoilta on kuvanauhalle tallennettu eräs hauskimmista sanojenvaihdoista ohjelman historiassa.
Landsberg: "Oletko koskaan käyttänyt steroideja?"
Belak: "En, mutta olisi ehkä pitänyt."
Landsberg: "Miksi?"
Belak: "Enpä tiedä... ehkä olisin pystynyt pelaamaan Baseballia."
tiistai 15. toukokuuta 2012
Tilannekatsaus MM-kisoihin
Jääkiekon MM-kisoissa ollaan selviydytty jo pisteeseen, jossa jatko-ottelut alkavat häämöttää. Parhaimmat joukkueet ovat jo varmistaneet paikkansa neljännesfinaaleissa, mutta viimeisen kierroksen otteluissa on silti rutkasti panosta joukkueiden taistellessa viimeisistä jatkopaikoista, sekä helpommista vastustajista.
Suomi päätti alkusarjan ottelunsa voittoon Kazakstanista, ja näin ollen joukkue pääsi valmistautumaan jo tulevaan neljännesfinaali-otteluun, jossa vastustajaksi asettuu suurella todennäköisyydellä USA. Tämä onkin erittäin hyvä asia, sillä Suomihan on tunnetusti pelannut lähivuosina erinomaisesti Yhdysvaltoja vastaan... Niin siis ratkaisupeleissä... Eikun ainiin joo...
Kisoissa on tapahtunut toistaiseksi vaikka kuinka paljon, eikä Sivuverkon mittavat resurssit riitä tällä kertaa järin kokonaisvaltaiseen raporttiin, sillä Kummola vei rahat. Ja lakanat. Nyt, alkusarjan päätöspäivänä on kuitenkin hyvä hetki ottaa kevyt pintaraapaaisu kisojen härdelliin, ja listaankin nyt alle kisojen tapahtumia tähän päivään mennessä.
- Ryan Getzlaf tekee selvästi parhaansa päästäkseen liittymään legendaariseen "kolmen kullan klubiin" MM-kisojen myötä. Lehtijuttujen perusteella homma onkin edennyt jo jonkin verran, vaikkei missi Saara Sieppi - tai muutkaan naiset - mitään myönnäkkään.
- Anssi Salmela hölmöili USA-ottelussa itselleen peräti kolmen ottelun pelikiellon taklattuaan Alex Goligosken selästä laitaan. Sivuverkon saamien tietojen mukaan myös tuo pelikielto oli Jesse Joensuun ja Niko Hovisen ansiota.
- Sivuverkko kyseli Salmelalta tämän mielipidettä kyseisestä taklaus-tilanteesta heti USA-ottelun jälkeen, mutta Salmelan ainut kommentti tilanteesta oli "Ootas vähän".
- Suomen joukkue koki pahan takaiskun, kun Leijona-vahti Kari Lehtonen loukkaantui USA-ottelussa tilanteessa, jossa vain Kari Lehtonen voisi loukkaantua. Vamman vakavuudesta ei vielä ole tietoa - ei edes siitä oliko vamma fyysinen vai henkinen.
- Venäläistähti Evgeny Malkin on ollut kisoissa toistaiseksi erittäin hyvässä vireessä, ja hän onkin taituroinut jo tehot 7+7, joilla hän johtaa turnauksen pistepörssiä ennen erästä turskan kalastajaa. Venäjä sai kuitenkin kovia vahvistuksia joukkueeseensa Washington Capitalsin pudottua NHL:n pudotuspeleistä, ja saa nähdä kuinka käy Malkinin tehoiluille tämän jälkeen, sillä ei olisi ensimmäinen kerta, että Malkinin pisteiden tehtailu hiipuu, kun joukkueeseen saapuu toinen supertähti.
- Kuten sanottua, Washington Capitalsin Alexanderit Ovechkin ja Semin liittyvät vahvistamaan Venäjän joukkuetta MM-kisoihin. Sivuverkon kysyessä miehiltä, miksi he lähtivät raskaan NHL-kauden jälkeen vielä pelaamaan maailmanmestaruudesta, vastasivat he, ettei se kausi nyt niin raskas ollut, kun he eivät päässeet pelaamaan. Molemmat myös myönsivät, että lähdön toinen syy oli yksinkertaisesti päästä mahdollisimman kauas Dale Hunterista. Haastattelun jälkeen Ovechkin mumisi vielä jotain fat fuckista.
- Norja vastasi ehkäpä kisojen komeimmasta yllätyksestä voittaessaan Saksan salibandylukemin peräti 12-4. Harmi, ettei Saksan päävalmentajan toiminut enää konkari Uwe Krupp, sillä hän olisi ehdottomasti saanut saksalaisryhmään ottelun aikana ryhtiä. Hyppäämällä nimittäin itse pelaamaan.
- Valko-Venäjän maalivahti Andrei Mezin häipyi joukkueensa vahvuudesta kesken kisojen, sillä hän ei ollut tyytyväinen saamaansa rooliin. Mezinin kisat jäivätkin käytännössä yhtä lyhyeen kuin John Tortorellan tiedotustilaisuudet.
- Suomella on ollut suuria vaikeuksia omassa päässä kovasti karvaavia Pohjois-Amerikan joukkueita vastaan - niin kiekollisena, kuin kiekottomanakin. Varsinkin USA sai tapettua koko Suomen avauspelin, kun he ottivat tilan pois Suomen pakeilta, eikö hidasta lähtöä näin voitu toteuttaa. Tai itseasiassa hidas lähtöhän tilanteissa lopulta onnistuikin, hyökkäykseen lähtö kun kesti aina noin viisi minuuttia.
- Leijonien puolustajien otteista kertoo jotain se, että Suomen paras pakkipari on tähän mennessä ollut selkeästi Väänänen-Järvinen -kaksikko, vaikkakin muutamia nukahduksia on sattunut kiekollisena myös Järviselle. Hietanen-Mäenpää -pariskunta pyörittelee ihan kivasti ylivoimaa, mutta omassa päässä pelatessa pari on yhtä hukassa, kuin Juhani Tammisen puvustaja. Salmela on ollut sellaisessa vireessä, ettei pelikielto haittaa ollenkaan, ja Niskala on taas syötellyt avaussyöttöjä mukavasti suoraan lapoihin - vastustajan kannalta. Kukkonen veti hienon liukutaklauksen Lehtoseen Faulkin ylivoimamaalissa, ja Jaakolan jäätyilyssä Yhdysvaltoja vastaan oli jotain todella runollista. Nyt ollaankin siinä tilanteessa, että Teppo Nummisen kisapassi voitaisiin pikkuhiljaa leimata.
- Kaikesta Leijionien alisuorittamisesta huolimatta kisatiimin heikoin lenkki on ollut ehdottomasti MTV3:n asiantuntija"toimittaja" Mika Kortelainen. Tiedoksi Maikkarille: Mika Kortelainen ei ole mikään Pierre McGuire. Eikä edes neljännes Rob Raystä. Mies joka pohjustaa kysymyksensä huonommin kuin Jussi Saarinen - tai itseasiassa ei pohjusta niitä ollenkaan, ja tuottaa sanoja hitaammin kuin keskiverto ihminen nukkuessaan, ei todellakaan kuulu toimittaja-tehtäviin.
Suomi päätti alkusarjan ottelunsa voittoon Kazakstanista, ja näin ollen joukkue pääsi valmistautumaan jo tulevaan neljännesfinaali-otteluun, jossa vastustajaksi asettuu suurella todennäköisyydellä USA. Tämä onkin erittäin hyvä asia, sillä Suomihan on tunnetusti pelannut lähivuosina erinomaisesti Yhdysvaltoja vastaan... Niin siis ratkaisupeleissä... Eikun ainiin joo...
Kisoissa on tapahtunut toistaiseksi vaikka kuinka paljon, eikä Sivuverkon mittavat resurssit riitä tällä kertaa järin kokonaisvaltaiseen raporttiin, sillä Kummola vei rahat. Ja lakanat. Nyt, alkusarjan päätöspäivänä on kuitenkin hyvä hetki ottaa kevyt pintaraapaaisu kisojen härdelliin, ja listaankin nyt alle kisojen tapahtumia tähän päivään mennessä.
- Ryan Getzlaf tekee selvästi parhaansa päästäkseen liittymään legendaariseen "kolmen kullan klubiin" MM-kisojen myötä. Lehtijuttujen perusteella homma onkin edennyt jo jonkin verran, vaikkei missi Saara Sieppi - tai muutkaan naiset - mitään myönnäkkään.
- Anssi Salmela hölmöili USA-ottelussa itselleen peräti kolmen ottelun pelikiellon taklattuaan Alex Goligosken selästä laitaan. Sivuverkon saamien tietojen mukaan myös tuo pelikielto oli Jesse Joensuun ja Niko Hovisen ansiota.
- Sivuverkko kyseli Salmelalta tämän mielipidettä kyseisestä taklaus-tilanteesta heti USA-ottelun jälkeen, mutta Salmelan ainut kommentti tilanteesta oli "Ootas vähän".
- Suomen joukkue koki pahan takaiskun, kun Leijona-vahti Kari Lehtonen loukkaantui USA-ottelussa tilanteessa, jossa vain Kari Lehtonen voisi loukkaantua. Vamman vakavuudesta ei vielä ole tietoa - ei edes siitä oliko vamma fyysinen vai henkinen.
- Venäläistähti Evgeny Malkin on ollut kisoissa toistaiseksi erittäin hyvässä vireessä, ja hän onkin taituroinut jo tehot 7+7, joilla hän johtaa turnauksen pistepörssiä ennen erästä turskan kalastajaa. Venäjä sai kuitenkin kovia vahvistuksia joukkueeseensa Washington Capitalsin pudottua NHL:n pudotuspeleistä, ja saa nähdä kuinka käy Malkinin tehoiluille tämän jälkeen, sillä ei olisi ensimmäinen kerta, että Malkinin pisteiden tehtailu hiipuu, kun joukkueeseen saapuu toinen supertähti.
 |
| Anssi Salmela - kirveellä päähän tai naama edellä seinään. |
- Kuten sanottua, Washington Capitalsin Alexanderit Ovechkin ja Semin liittyvät vahvistamaan Venäjän joukkuetta MM-kisoihin. Sivuverkon kysyessä miehiltä, miksi he lähtivät raskaan NHL-kauden jälkeen vielä pelaamaan maailmanmestaruudesta, vastasivat he, ettei se kausi nyt niin raskas ollut, kun he eivät päässeet pelaamaan. Molemmat myös myönsivät, että lähdön toinen syy oli yksinkertaisesti päästä mahdollisimman kauas Dale Hunterista. Haastattelun jälkeen Ovechkin mumisi vielä jotain fat fuckista.
- Norja vastasi ehkäpä kisojen komeimmasta yllätyksestä voittaessaan Saksan salibandylukemin peräti 12-4. Harmi, ettei Saksan päävalmentajan toiminut enää konkari Uwe Krupp, sillä hän olisi ehdottomasti saanut saksalaisryhmään ottelun aikana ryhtiä. Hyppäämällä nimittäin itse pelaamaan.
- Valko-Venäjän maalivahti Andrei Mezin häipyi joukkueensa vahvuudesta kesken kisojen, sillä hän ei ollut tyytyväinen saamaansa rooliin. Mezinin kisat jäivätkin käytännössä yhtä lyhyeen kuin John Tortorellan tiedotustilaisuudet.
- Suomella on ollut suuria vaikeuksia omassa päässä kovasti karvaavia Pohjois-Amerikan joukkueita vastaan - niin kiekollisena, kuin kiekottomanakin. Varsinkin USA sai tapettua koko Suomen avauspelin, kun he ottivat tilan pois Suomen pakeilta, eikö hidasta lähtöä näin voitu toteuttaa. Tai itseasiassa hidas lähtöhän tilanteissa lopulta onnistuikin, hyökkäykseen lähtö kun kesti aina noin viisi minuuttia.
- Leijonien puolustajien otteista kertoo jotain se, että Suomen paras pakkipari on tähän mennessä ollut selkeästi Väänänen-Järvinen -kaksikko, vaikkakin muutamia nukahduksia on sattunut kiekollisena myös Järviselle. Hietanen-Mäenpää -pariskunta pyörittelee ihan kivasti ylivoimaa, mutta omassa päässä pelatessa pari on yhtä hukassa, kuin Juhani Tammisen puvustaja. Salmela on ollut sellaisessa vireessä, ettei pelikielto haittaa ollenkaan, ja Niskala on taas syötellyt avaussyöttöjä mukavasti suoraan lapoihin - vastustajan kannalta. Kukkonen veti hienon liukutaklauksen Lehtoseen Faulkin ylivoimamaalissa, ja Jaakolan jäätyilyssä Yhdysvaltoja vastaan oli jotain todella runollista. Nyt ollaankin siinä tilanteessa, että Teppo Nummisen kisapassi voitaisiin pikkuhiljaa leimata.
- Kaikesta Leijionien alisuorittamisesta huolimatta kisatiimin heikoin lenkki on ollut ehdottomasti MTV3:n asiantuntija"toimittaja" Mika Kortelainen. Tiedoksi Maikkarille: Mika Kortelainen ei ole mikään Pierre McGuire. Eikä edes neljännes Rob Raystä. Mies joka pohjustaa kysymyksensä huonommin kuin Jussi Saarinen - tai itseasiassa ei pohjusta niitä ollenkaan, ja tuottaa sanoja hitaammin kuin keskiverto ihminen nukkuessaan, ei todellakaan kuulu toimittaja-tehtäviin.
lauantai 5. toukokuuta 2012
Leijonien joukkuepalaveri
Suomen urakka MM-kisoissa pyörähti käyntiin jo kisojen avauspäivänä, kun vastaan asettui Valko-Venäjä. Suomi klaarasi lopulta ottelusta niukan 1-0 voiton ja sai kuin saikin avattua kisat voitolla. Eilen pelipäivänä leijonilla tunnetusti riitti tekemistä. Oli aamujäätä, palavereja, haastatteluja ja muuta kotikisojen avauspäivään liittyvää härdelliä. Ennen viimeisiä jääharjoituksia joukkue piti nopean palaverin pienessä kokoustilassa, ja koska tunnetusti myös minut oli median edustajana kutsuttu paikalle, pystyn avaamaan Teille hieman palaverissa puituja asioita. Olkaapa hyvät.
---
Jukka Jalonen seisoo leijonaryhmän edessä ylväänä ja tarkastelee pelaajiaan kevyen puheensorinan vallitessa. Hänen vierellään vasemmalla puolella ovat valmennustiimin muut jäsenet Teppo Numminen, Pasi Nurminen sekä Petri Matikainen, jonka antiikin Kreikan aikaisen soturijohtajan asuste luo penkeillä istuvien pelaajien kesken suurta hämmennystä. Lukuunottamatta Lasse Kukkosta, joka on silminnähden innoissaan hypistelemässä antiikkista asustetta, ja vakuuttaakin samalla muulle porukalle pukeutuvansa samaan asusteeseen, kun lähtee seuraavanakin pääsiäisenä virpomaan.
Jalosen oikealta puolelta taas löytyvät itse Kalervo Kummolan lisäksi myös joukkueen manageri Jari Kurri, jonka silmäpussit ovat nähtävästi ottaneet tehtäväkseen kasvaa Jari Porttila -mittoihin, sekä grillimestari Timo Jutila.
Pelaajat istukselevat rentoina penkeillään. Lasse Kukkonen suunnittelee villisti seuraavaa pääsiäistään ja julistaa vierustovereilleen kuinka paljon hän tulee saamaan tuolloin karkkia. Leo Komarov ajaa partaansa ja Jani Tuppurainen heiluttelee kultamitaliaan Joonas Järvisen nenän edessä hypnotisoijan elkein.
Ossi Väänänen: Hei Jani, eikö sun pitäis jo pikku hiljaa laittaa pois se mitali. Nyt on kuitenkin jo ihan uudet kisat käynnissä!
Jani Tuppurainen: Miks ihmeessä? Onhan Lassellaki vielä omansa kaulassa...
Lasse Kukkonen: No tottakai on! Melkein vuoden oon tätä kellon ympäri kaulassa pitäny enkä pois kyllä ota!
Ossi Väänänen: *pyörittelee päätään*
Jukka Jalonen: No niin, hiljennytäänpä taas hetkeksi. Pidetään tässä siis ihan nopea palaveri ennen viimeisteleviä jääharjoituksia. Tänään ne siis pyörähtää käyntiin! Kotikisat. Varmasti kaikille tästä on tulossa ikimuistoiset pelit, joten otetaanhan tästä tilaisuudesta kaikki irti! Te olette se joukko, joka luistelee kaukaloon puolustamaan Suomen MM-kultaa, ja haluan sanoa, että minulla on aina ollut jokaiseen teistä täysi luotto, ja teidän, että jokainen voi panoksellaan viedä suomalaista kiekkoilua eteenpäin.
Jussi Jokinen: *repeää paikallaan nauruun, mutta naamioi nopeasti sen yskäkohtaukseksi*
Jalonen: Nyt annetaan nopeat puheenvuorot vierelläni seisoville herroille... (osoittaa kädellään Kummolaa)
Kalervo Kummola: No niin. Terve taas pelaajat ja tervetuloa edustamaan Suomea kotikisoihin. Ajateltiin liiton kanssa tehdä teidän pelaajien pelaamisesta helpompaa, ja iskettiin tiskiin sellaiset lippuhinnat, ettei siellä pitäisi olla fanejakaan huutelemassa. Voitte keskittyä ihan vaan itse pelaamiseen.
Niko Kapanen: Siis hetkinen? Miten korkeiks te ne lippuhinnat laitoitte?
Kummola: Sellasta vähintään 155 euroa ne on.
Joonas Järvinen: No huhhuh, eihän mulla olis varaa tollasiin ryöväyshintoihin!
Kapanen: Eikä mulla.
Jarkko Immonen: Eikä kyllä mullakaan.
Mikko Koivu: No eikä... No olis kyllä, mutta jättäisin kyllä väliin.
Kummola: No mutta tervetuloa, jokatapauksessa. (Kansleri väistelee puheryöpyn takaisin omalle paikalleen)
Pasi Nurminen on pitää oman pienen puheensa, mutta astuessaan askeleen eteenpäin, hän on kaatua mattoon, jonka päällä hän jo seisoo, joten hän näkee parhaimmaksi pitää suunsa supussa ja keskittyä täysin pystyssäpysymiseen.
Tämän jälkeen Timo Jutila vyöryy pelaajien eteen.
Timo Jutila: Tereve vaan kaikille minunki puolesta! Eteenpäin on taas menty tässä vuosien saatossa. Jokisen Jussikin pääsee joukkueeseen, Joensuu mahtuu pelaamaan, eikä Lehtosen Kärppäkään syö enää sipsejä joukkuepalavereissa niinku teki viimenäkemällä.
Kari Lehtonen: Eipä. *rousk rousk*
Jutila: Eipä mulla mitään suurempaa tässä nyt ole. Tervetuloa taas remmiin mukaan. Heino meininki. Vetäkää paremmin homma kotiin ku minä ja Teppo aikanaan.
Pelaajat: ...
Jutila: ...
Pelaajat: ...
Jutila: ...
Leo Komarov: Sano nyt se, kun mieles tekee kuitenkin...
Jutila: Ai mikä?
Antti Pihlström: No tiedät kyllä.
Jutila: ...
Pelaajat: ...
Jutila: Ny rillataan.
(Pelaajat yltyvät huikeisiin suosionosoituksiin remakan naurun kera.)
Jalonen: No niin, pysytäämpä asiassa. Illan vastus on siis Valko-Venäjä, ja kuten kaikki varmasti tietävät, ei kyseessä ole todellakaan mikään helppo vastus. Tähän kun lisää vielä sen seikan, että kisojen avauspeli on juuri se hankalin, täytyy meidän tehdä joukkueena töitä hirvittävä määrä tänään! Vaikka kisojen avaus on aina paha paikka, niin pyritään kovan työn kautta saavuttamaan hyvä suorittamisen taso, ja lähdetään siitä sitten parantamaan otteita niin, että oltais parhaimmillamme ratkaisuotteluissa. Eikö vaan? (katselee ympärilleen)
Petri Matikainen: Joo en mää tollasista teidä mitään.
Jalonen: Noh, käydään tässä nopeasti läpi vielä nopeasti joitakin roolituksia, mutta viimeiset suuremmat linjaukset vedetään kohta tuolla jäällä. Ykkönen; Nyt kiekolliset kyvyt käyttöön. Laittakaa vastustaja jatkuvasti puolustuskannalle pitkillä hyökkäyksillä. Hietanen ja Mäenpää, ei paineita. Ihan perus ottelu on tulossa.
Juuso Hietanen & Mikko Mäenpää: (ääni, ja kädet väristen) Joo ilman muuta.
Jalonen: Kakkoskenttä. Teille homma on tuttua. Mylly vaan pyörimään. Pesonen, mee vaan maalin eteen seisomaan, ja yritä näyttää valmiilta. Voisit koittaa tehdäkin pari siitä tällä kertaa. Salmela, älä käytä nuuskaa liikaa.
Anssi Salmela: Joo ootas vähän.
Jalonen: Kolmone. Kovaa ja tarkkaa peliä. Komarov, hämmennä. Väänänen ja Järvinen, kovaa pelaamista. Ei milliäkään armoa vastustajille. Nelonen, tarkkaa puolustuspeliä ja energisiä vaihtoja. Pile, paina taas peräsuoli pitkällä siellä. Kukkonen... ... yritä pysyä pystyssä siellä.
(Kolmos- ja neloskentällisten pelaajat nyökkäävät.)
(Paitsi Kukkonen joka pudistelee päätään.)
(Vihdoin hän huomaa tekevänsä väärin, ja alkaa nyökytellä otettuaan muista mallia.)
Jalonen: No niin. Aletaanpa lopetella. Onko jollakin jotain kysyttävää?
Komarov: Joo hei Teppo, miten tollasen letin saa?
(Teppo Numminen punastuu.)
Jalonen: No oliko jotain ihan asiaankuuluvaakin?
(Anssi Salmela nousee paikaltaan seisomaan.)
Salmela: Täytyy nyt sen verran mainostaa. Näitä kotikisojahan ei olis saanut ilman Niko Hovisen ja Jesse Joensuun panosta...
(Mikko Koivu nykäisee vihaisesti paidan helmasta Salmelan takaisin istumaan.)
(Jesse Joensuu face-palmaa.)
Jalonen: Joo, eiköhän tämä palaveri ollut tässä. Nyt siis hyvällä sykkeellä kohti viimeistelytreenejän... jäälle mennään tuossa reilun tunnin kuluttua. Menkääs nyt vaihtamaan vaatteet ulkolämpöjä varten. Koskee myös sinua, Petu.
Matikainen: No höh.
(Pelaajat nousevat paikoiltaan ja alkavat siirtyä ovea kohti.)
Jalonen: Ainiin, nyt kun vielä muistan. Nupen skouttauksen perusteella tulevan vastustajan veskarilla on erittäin hyvä hanskakäsi. Täytyy siis painottaa: älkää laukoko hanskakäden yläkulmaan!
Pelaajat: Joo eihän me.
---
Jukka Jalonen seisoo leijonaryhmän edessä ylväänä ja tarkastelee pelaajiaan kevyen puheensorinan vallitessa. Hänen vierellään vasemmalla puolella ovat valmennustiimin muut jäsenet Teppo Numminen, Pasi Nurminen sekä Petri Matikainen, jonka antiikin Kreikan aikaisen soturijohtajan asuste luo penkeillä istuvien pelaajien kesken suurta hämmennystä. Lukuunottamatta Lasse Kukkosta, joka on silminnähden innoissaan hypistelemässä antiikkista asustetta, ja vakuuttaakin samalla muulle porukalle pukeutuvansa samaan asusteeseen, kun lähtee seuraavanakin pääsiäisenä virpomaan.
Jalosen oikealta puolelta taas löytyvät itse Kalervo Kummolan lisäksi myös joukkueen manageri Jari Kurri, jonka silmäpussit ovat nähtävästi ottaneet tehtäväkseen kasvaa Jari Porttila -mittoihin, sekä grillimestari Timo Jutila.
Pelaajat istukselevat rentoina penkeillään. Lasse Kukkonen suunnittelee villisti seuraavaa pääsiäistään ja julistaa vierustovereilleen kuinka paljon hän tulee saamaan tuolloin karkkia. Leo Komarov ajaa partaansa ja Jani Tuppurainen heiluttelee kultamitaliaan Joonas Järvisen nenän edessä hypnotisoijan elkein.
Ossi Väänänen: Hei Jani, eikö sun pitäis jo pikku hiljaa laittaa pois se mitali. Nyt on kuitenkin jo ihan uudet kisat käynnissä!
Jani Tuppurainen: Miks ihmeessä? Onhan Lassellaki vielä omansa kaulassa...
Lasse Kukkonen: No tottakai on! Melkein vuoden oon tätä kellon ympäri kaulassa pitäny enkä pois kyllä ota!
Ossi Väänänen: *pyörittelee päätään*
Jukka Jalonen: No niin, hiljennytäänpä taas hetkeksi. Pidetään tässä siis ihan nopea palaveri ennen viimeisteleviä jääharjoituksia. Tänään ne siis pyörähtää käyntiin! Kotikisat. Varmasti kaikille tästä on tulossa ikimuistoiset pelit, joten otetaanhan tästä tilaisuudesta kaikki irti! Te olette se joukko, joka luistelee kaukaloon puolustamaan Suomen MM-kultaa, ja haluan sanoa, että minulla on aina ollut jokaiseen teistä täysi luotto, ja teidän, että jokainen voi panoksellaan viedä suomalaista kiekkoilua eteenpäin.
Jussi Jokinen: *repeää paikallaan nauruun, mutta naamioi nopeasti sen yskäkohtaukseksi*
Jalonen: Nyt annetaan nopeat puheenvuorot vierelläni seisoville herroille... (osoittaa kädellään Kummolaa)
Kalervo Kummola: No niin. Terve taas pelaajat ja tervetuloa edustamaan Suomea kotikisoihin. Ajateltiin liiton kanssa tehdä teidän pelaajien pelaamisesta helpompaa, ja iskettiin tiskiin sellaiset lippuhinnat, ettei siellä pitäisi olla fanejakaan huutelemassa. Voitte keskittyä ihan vaan itse pelaamiseen.
Niko Kapanen: Siis hetkinen? Miten korkeiks te ne lippuhinnat laitoitte?
Kummola: Sellasta vähintään 155 euroa ne on.
Joonas Järvinen: No huhhuh, eihän mulla olis varaa tollasiin ryöväyshintoihin!
Kapanen: Eikä mulla.
Jarkko Immonen: Eikä kyllä mullakaan.
Mikko Koivu: No eikä... No olis kyllä, mutta jättäisin kyllä väliin.
Kummola: No mutta tervetuloa, jokatapauksessa. (Kansleri väistelee puheryöpyn takaisin omalle paikalleen)
Pasi Nurminen on pitää oman pienen puheensa, mutta astuessaan askeleen eteenpäin, hän on kaatua mattoon, jonka päällä hän jo seisoo, joten hän näkee parhaimmaksi pitää suunsa supussa ja keskittyä täysin pystyssäpysymiseen.
Tämän jälkeen Timo Jutila vyöryy pelaajien eteen.
Timo Jutila: Tereve vaan kaikille minunki puolesta! Eteenpäin on taas menty tässä vuosien saatossa. Jokisen Jussikin pääsee joukkueeseen, Joensuu mahtuu pelaamaan, eikä Lehtosen Kärppäkään syö enää sipsejä joukkuepalavereissa niinku teki viimenäkemällä.
Kari Lehtonen: Eipä. *rousk rousk*
Jutila: Eipä mulla mitään suurempaa tässä nyt ole. Tervetuloa taas remmiin mukaan. Heino meininki. Vetäkää paremmin homma kotiin ku minä ja Teppo aikanaan.
Pelaajat: ...
Jutila: ...
Pelaajat: ...
Jutila: ...
Leo Komarov: Sano nyt se, kun mieles tekee kuitenkin...
Jutila: Ai mikä?
Antti Pihlström: No tiedät kyllä.
Jutila: ...
Pelaajat: ...
Jutila: Ny rillataan.
(Pelaajat yltyvät huikeisiin suosionosoituksiin remakan naurun kera.)
Jalonen: No niin, pysytäämpä asiassa. Illan vastus on siis Valko-Venäjä, ja kuten kaikki varmasti tietävät, ei kyseessä ole todellakaan mikään helppo vastus. Tähän kun lisää vielä sen seikan, että kisojen avauspeli on juuri se hankalin, täytyy meidän tehdä joukkueena töitä hirvittävä määrä tänään! Vaikka kisojen avaus on aina paha paikka, niin pyritään kovan työn kautta saavuttamaan hyvä suorittamisen taso, ja lähdetään siitä sitten parantamaan otteita niin, että oltais parhaimmillamme ratkaisuotteluissa. Eikö vaan? (katselee ympärilleen)
Petri Matikainen: Joo en mää tollasista teidä mitään.
Jalonen: Noh, käydään tässä nopeasti läpi vielä nopeasti joitakin roolituksia, mutta viimeiset suuremmat linjaukset vedetään kohta tuolla jäällä. Ykkönen; Nyt kiekolliset kyvyt käyttöön. Laittakaa vastustaja jatkuvasti puolustuskannalle pitkillä hyökkäyksillä. Hietanen ja Mäenpää, ei paineita. Ihan perus ottelu on tulossa.
Juuso Hietanen & Mikko Mäenpää: (ääni, ja kädet väristen) Joo ilman muuta.
Jalonen: Kakkoskenttä. Teille homma on tuttua. Mylly vaan pyörimään. Pesonen, mee vaan maalin eteen seisomaan, ja yritä näyttää valmiilta. Voisit koittaa tehdäkin pari siitä tällä kertaa. Salmela, älä käytä nuuskaa liikaa.
Anssi Salmela: Joo ootas vähän.
Jalonen: Kolmone. Kovaa ja tarkkaa peliä. Komarov, hämmennä. Väänänen ja Järvinen, kovaa pelaamista. Ei milliäkään armoa vastustajille. Nelonen, tarkkaa puolustuspeliä ja energisiä vaihtoja. Pile, paina taas peräsuoli pitkällä siellä. Kukkonen... ... yritä pysyä pystyssä siellä.
(Kolmos- ja neloskentällisten pelaajat nyökkäävät.)
(Paitsi Kukkonen joka pudistelee päätään.)
(Vihdoin hän huomaa tekevänsä väärin, ja alkaa nyökytellä otettuaan muista mallia.)
Jalonen: No niin. Aletaanpa lopetella. Onko jollakin jotain kysyttävää?
Komarov: Joo hei Teppo, miten tollasen letin saa?
(Teppo Numminen punastuu.)
Jalonen: No oliko jotain ihan asiaankuuluvaakin?
(Anssi Salmela nousee paikaltaan seisomaan.)
Salmela: Täytyy nyt sen verran mainostaa. Näitä kotikisojahan ei olis saanut ilman Niko Hovisen ja Jesse Joensuun panosta...
(Mikko Koivu nykäisee vihaisesti paidan helmasta Salmelan takaisin istumaan.)
(Jesse Joensuu face-palmaa.)
Jalonen: Joo, eiköhän tämä palaveri ollut tässä. Nyt siis hyvällä sykkeellä kohti viimeistelytreenejän... jäälle mennään tuossa reilun tunnin kuluttua. Menkääs nyt vaihtamaan vaatteet ulkolämpöjä varten. Koskee myös sinua, Petu.
Matikainen: No höh.
(Pelaajat nousevat paikoiltaan ja alkavat siirtyä ovea kohti.)
Jalonen: Ainiin, nyt kun vielä muistan. Nupen skouttauksen perusteella tulevan vastustajan veskarilla on erittäin hyvä hanskakäsi. Täytyy siis painottaa: älkää laukoko hanskakäden yläkulmaan!
Pelaajat: Joo eihän me.
keskiviikko 11. huhtikuuta 2012
Terveisiä Kummolalle
On aika jälleen aktivoitua pitkän hiljaiselon jälkeen, ja avata kannettava tietokone pienen hauskuuttelun merkeissä. Tiedän ystävät hyvät, että paljon on jälleen tapahtunut niin Suomen maalla, kuin myös NHL:n puolella; Petri Matikainen pääsee joukkueensa kanssa aikaisin Kreikkaan, Pelicans-luotsi Kai Suikkanen ei ole vieläkään ollut kiroilematta yhdessäkään haastattelussaan, ja se joukkue, jossa Harri Pesonen pelaa keväällä, voittaa.
Amerikan mantereella taas runkosarja pääsi jo loppumaan ja viimeisetkin playoff-paikat saatiin selvitettyä. Josko Buffalo Sabres ymmärtäisi jo ensi kaudella, että myös runkosarjan ensimmäiset 41 peliä lasketaan mukaan tilastoihin. Yllättäjäjoukkueet Florida Panthers ja Ottawa Senators ylisuorittivat, ja pääsivät hienojen runkosarjaotteiden avulla pudotuspeleihin. Häntäpään joukkueista Edmonton First Overalls ja New York Islanders eivät alisuoriutuneet, sillä se ei ole mahdollista.
Mihin tämä teksti sitten perustuu? Hyvät naiset ja herrat, tämä kirjoitus perustuu täysin omiin kokemuksiini. Pitkän odotuksen jälkeen pääsin nimittäin vastikään käymään ensimmäistä kertaa Amerikan mantereella, ja itse New Yorkissa asti. Tiedän, olen aiemminkin sanonut asioista näin, mutta tämä siis tapahtui ihan oikeasti. Samalla reissulla pääsin vihdoin ja viimein ihastelemaan ihka oikeaa NHL-ottelua livenä paikan päältä. Kyseinen ottelu oli tiistaina 3.4 pelattu New Jersey Devils - New York Islanders -ottelu, ja ajattelin näin matkan jälkeen kertoa hieman tunnelmia ottelutapahtumasta yleensä.
Ottelu pelattiin siis Devilsin kotiluolassa uudehkolla Prudential Centerillä New Jerseyssä. En halunnut tehdä Kurtis Fostereja, ja myöhästyä tilanteesta, joten suuntasin hallilla hyvissä ajoin junalla New Yorkista. Myöhemmin kuitenkin kävi ilmi, ettei sinne hallille nyt niin vaikeaa ollutkaan päästä, ja kun löysimme paikamme, näytti kello vasta vähän yli viittä. Pelin alkuun olikin siis jotakuinkin kaksi tuntia aikaa. Noh, parempi aikaisin, kuin ei milloinkaan.
Hallin pihalle päästyämme huomasimme, että koko hallia ei ole vielä avattu. Ovien edessä pääsyä hallille odotteli kuitenkin kourallinen kiekkofaneja joihin lukeutui muutama Parise, pari Brodeuria, yksi Arnott sekä eräs yksinäinen Tavares. Gomezin paitoja ei paikalla näkynyt, kumma kyllä.
Ovet auettua tasan viideltä paikallista aikaa pääsimme vihdoin sisään, ja nopean turvatarkistuksen jälkeen omien paikkojen etsintä sai alkaa. Paikkamme oli käytännössä vastakkaisella puolella hallia katsottuna paikasta, josta tulimme sissään, joten eipä muuta kuin vaeltamaan omille paikoille. Ja mikäs siellä oli kävellessä. Henkilökunta viritteli hyvissä ajoin ensimmäisiä "Let's go Devils" -huutoja, ja käytävillä fanitavaraa kaupittelevat henkilöt heittelivät yläfemmoja jo paikalla oleville faneille. Koko touhussa oli heti alkuhetkistä lähtien niin sanottu "ison maailman meininki", eikä se haitannut tätä kiekkofania lainkaan. Päinvastoin.
Käytävältä löytyi myös pieni huutokauppa osasto, jossa oli myynnissä fanikrääsää nimikirjoituksilla varustettuna. Oli peleissä käytettyjä mailoja, joitakin pelipaitoja sekä isoja kuvia muun muassa Jason Arnottin cupin ratkaiseesta maalista. Vaikka olen pelkkä rahaton opiskelija, jolla on vähemmän siteitä Devilsiin kuin Josef Boumediennella, teki minun mieli laittaa tarjousta jokaisesta esineestä. Scott Gomezin paitoja ei näkynyt tuollakaan. Ihme homma.
Omat paikat löytyvät piakoin ja kuten aiemmin sanoin, jäi aikaa käytävillä käyskentelyyn, valokuvien napsimiseen, hodarin syömiseen, oluen juomiseen ja omaan fiilistelyyn reilusti aikaa. Paikamme olivat areenan toisella suurella tasanteella, mutta se voidaan käytännössä laskea kolmanneksi kerrokseksi. Ylempänä oli vielä ainakin yksikerros, joten ihan piippuhyllyltä ei peliä joutunut seuraamaan. Tähän väliin täytyy tosin todeta, ettei halli oltu suunniteltu mahdollisia suomalaisfaneja silmälläpitäen. Tuon tasanteemme pleksilasi, joka oli osaltaan estämässä katsojia putoamasta katsomosta alas, oli hyvin matala. Näin ollen suomalaiset jääkiekkofanit voivat tyypillisesti oluthuuruissaan ja sämpylää jakaessaan helposti pudota tasanteelta huomattavan matkan alas.
Pikku hiljaa väki alkoi saapumaan hallille, ja alkulämmittelyt saivatkin alkaa. Pettymykseni oli suuri kun huomasin, ettei Martin Brodeur tulisi olemaan aloittava maalivahti kotijoukkueesta. Itse asiassa Brodeur ei käynyt maalin suulla edes alkulämmittelyissä vaan heitti vaihtoaition edessä läppää huoltajan kanssa, joten tätä legendaa en harmillisesti nähnyt toiminnassa lainkaan. En nähnyt ottelussa myöskään toista Devils-legendaa Jay Pandolfoa. En, vaikka mies pelasi ottelussa ilmeisesti melkein yhdeksän minuuttia Islanders-paidassa, sillä niin näkymättömissä hän kentällä veteli.
Myös eräs entinen Devils-peluri Nicklas Bergfors pysyi poissa näkyvistä, joka ei tosin ole lainkaan ihme. Taitaa herra työskennellä tällä hetkellä jonkin joukkueen luistimien terottajana tai jonakin erätaukomaskottina.
Lähtökohdat ottelulle ei olleet millään tavalla herkulliset, sillä Devils oli jo varmistanut pudotuspelipaikkansa olemalla oma vahva itsensä runkosarjassa. Islanders oli ollut runkosarjassa myös oma itsensä eikä heilläkään ollut minkäänlaista panosta ottelussa. Ellei draft-lotteryä lasketa sellaiseksi.
Peli alkoi Devis-merkkisesti, vaikka ottelun alku olikin melko tunteetonta höntsäilyä. Islanders-maalivahti Al Montoyalla oli ilmeisesti joukkuetoverinsa Mark Eatonin kanssa kisailu menossa siitä, kummalla on jäisemmät kädet, sillä niin upeasti Montoya kämmäili kiekon kanssa maalin takana heti ensimmäisessä tilanteessa. Myös Devilsin avausmaalin jälkeen Montoya esitteli upeaa kiekonkäsittelytaitoaan, ottamalla purkukiekon haltuun maalin takana siten, että kimmotti sen suoraan maalin edustalle. Lähes Mika Lehtomaista toimintaa.
Devils avasi ottelun maalitilin siis jo reilun minuutin jälkeen, kun Patrick Elias laittoi kiekon puolityhjään Islanders-verkkoon vierasjoukkueen laiskan puolustamisen jälkeen. Kotijoukkueen maalilaulu pärähti soimaan, jota tahditti Devils-fanien vastustajille osoitetut "you suck" -huudot.
Ensimmäisen erän puolivälin jälkeen kotijoukkueen Cam Janssen jyräsi voimalla Mark Eatonin seinille. Tästä ei Islandersin Micheal Haley pitänyt, ja hän haastoikin Janssenin tappeluun välittömästi. Seurasi noin minuutin mittainen nujakka ja jokainen ketsoja - minä mukaanlukien - matsia seisaalteen, samalla epämääräisesti möykäten. Yleisö syttyi, ja oli aivan pähkinöinä. Samalla molemmat joukkueet syttyivät pelaamaan kovempaa. Ja joku vielä väittää, ettei tappelut kuulu jääkiekkoon.
Heti tappelun jälkeen näytettiin noin Synergia Arenan kokoisella jumbotronilla super-slow motionina Cam Janssenin eräs lyönti, joka löysi tiensä Haleyn poskipäähän. Koko halli huokaa kovempaa kuin yhdenkään maalitilanteen aikana.
Edessäni istui ilmeisesti paikallinen isä, joka oli saapunut nuoren lapsensa kanssa katsomaan illan spektaakkelia. Poika oli jo varhaisella iällä opetettu kannattamaan oikeaa joukkuetta, sillä kaverin päältä löytyi niin Brodeur-pelipaita, kuin myös Devils-lippalakki. Pikkumies elikin pelin mukana enemmän kuin muut yleisöstä yhteensä, hyppien paikallaan jännityksestä ja aloittamalla välillä itse "Let's go Devils" -kannatushuudot, johon muu yleisö nopasti lähti mukaan. Teki mieli antaa ylävitonen tälle nuorukaiselle huikeasta toiminnasta.
Ensimmäisellä erätauolla jäälle menivät näyttämään taitojaan paikalliset G-juniorit, jotka pelasivat kentällä noin viisi minuuttia kestäneen 10 vs. 10 ottelun. Ei ollut kovin reilua nähdä vasta luistelemaan oppineiden lasten seassa yhtä Nathan Gerbeä.
Muutaman kerran ottelun aikana yleisön seasta joku aloitti rytmikkään viheltelyn, joka päättyi voimakkaaseen "Rangers suck" -huutoon. Huuteluihin osallistui koko yleisö, oli päällä sitten Devils- tai Islanders-fanituotteita. Oli myös erityisen hienoa kuunnella jokaisen Johan Hedbergin torjunnan jälkeen koko Devils-katsomon "Moose" -huutomylvintää. Melkoinen meininki.
Yleisölle tarjottiin ottelun aikana virikkeitä vaikka millä mitalla. Yleisön seasta valittiin pariskuntia vastaamaan tietokilpailukysymyksiin tai ottamaan osaa muihin kisailuihin. Palkintoina oli niin erilaisia fanituotteita, kuin myös lippuja Broadway-esityksiin. Yleisöä myös huudatettiin näyttämällä jumbotronilla desibelimittaria. Toisella erätauolla pääsi eräs Devils-fani näyttämään taitojaan jäälle, kun hänet valittiin ampumaan kiekkoja tyhjään maaliin jokaiselta kentältä löytyvältä poikkiviivalta. Pääpalkintona ei ollut enempää eikä vähempää kuin upouusi auto. Harmillisesti kisaan valittu fani taisi olla itse Al Montoya, sillä vaikka lähemmältä siniviivalta lauottu kiekko vielä maaliin löysikin, eivät punaviivalta luotut kolme kiekkoa jaksaneet edes maalille asti.
Tämän lisäksi erätauoilla yleisöä viihdytti The E-Street Band, jonka kerrottiin olevan "se alkuperäinen Bruce Springsteen tribuutti-yhtye". En ole ikinä ollut näkemässä itse Pomoa, joten nyt voin sanoa olleeni ainakin lähellä.
Ottelun aikana tuli myös kuulutus siitä, että alatasanteella jaettiin "ensimmäinen Devils-pelini" diblomeja, ja suuresta houkutuksesta huolimatta jätin omani hakematta, sillä ajattelin niiden olevan ennemminkin lapsille suunnatuja todistuksia. Tämä pitikin paikkaansa, sillä pelin jälkeen kuulin, että edellisen diblomin oli itselleen hakenut Adam Larsson.
Pelin taso laski hieman loppua kohti, lukuunottamatta Islandersin viimeisellä viisiminuuttisella virittämää kiriä. Tuo kiri päättyi kuitenkin Kovalchukin viimeisen minuutin maalin. Edessä istunut isä ja poika -kaksikko pomppasi äkkiä penkeiltään ja alkoivat tehdä lähtöään välttääkseen pelin jälkeiset kovat ruuhkat. Isä oli jo lähdössä, mutta poika muisti vetää tätä hihasta, ja molemmat jäivät värittämään Devils-maalilaulua omilla "you suck" -huudoillaan. Jälleen asiallista toimintaa pikkukaverilta.
Yhteenvetona voidaan sanoa, että vaikkei ottelussa ollutkaan ennalta panosta, ja vaikka peli olikin ajoittain pienimuotoista surffailua, oli tapahtuma shown puolesta sellainen, että menen kyllä uudestaankin. Vaikken edes Devilsiä fanita. Hallikin oli niin hieno, että sinne teki melkein mieli jäädä asumaan. Bobby Holik siellä kuulemma asuukin. Hallilta poistuttaessa ottivat fanit aulassa vielä yhdet "Rangers suck" -huudot ja ottelutapahtuma oli vihdoin paketissa. Ehdottomasti hieno ja ikimuistoinen kokemus.
Niin, ja ne terveiset. Tähän herkkupalaan lippuni maksoi hulppeat 26 euroa (34 $). Piippuhyllylle olisi päässyt noin 19 eurolla (26 dollarilla). Kyllä Boss Nass tietää.
Amerikan mantereella taas runkosarja pääsi jo loppumaan ja viimeisetkin playoff-paikat saatiin selvitettyä. Josko Buffalo Sabres ymmärtäisi jo ensi kaudella, että myös runkosarjan ensimmäiset 41 peliä lasketaan mukaan tilastoihin. Yllättäjäjoukkueet Florida Panthers ja Ottawa Senators ylisuorittivat, ja pääsivät hienojen runkosarjaotteiden avulla pudotuspeleihin. Häntäpään joukkueista Edmonton First Overalls ja New York Islanders eivät alisuoriutuneet, sillä se ei ole mahdollista.
Mihin tämä teksti sitten perustuu? Hyvät naiset ja herrat, tämä kirjoitus perustuu täysin omiin kokemuksiini. Pitkän odotuksen jälkeen pääsin nimittäin vastikään käymään ensimmäistä kertaa Amerikan mantereella, ja itse New Yorkissa asti. Tiedän, olen aiemminkin sanonut asioista näin, mutta tämä siis tapahtui ihan oikeasti. Samalla reissulla pääsin vihdoin ja viimein ihastelemaan ihka oikeaa NHL-ottelua livenä paikan päältä. Kyseinen ottelu oli tiistaina 3.4 pelattu New Jersey Devils - New York Islanders -ottelu, ja ajattelin näin matkan jälkeen kertoa hieman tunnelmia ottelutapahtumasta yleensä.
Ottelu pelattiin siis Devilsin kotiluolassa uudehkolla Prudential Centerillä New Jerseyssä. En halunnut tehdä Kurtis Fostereja, ja myöhästyä tilanteesta, joten suuntasin hallilla hyvissä ajoin junalla New Yorkista. Myöhemmin kuitenkin kävi ilmi, ettei sinne hallille nyt niin vaikeaa ollutkaan päästä, ja kun löysimme paikamme, näytti kello vasta vähän yli viittä. Pelin alkuun olikin siis jotakuinkin kaksi tuntia aikaa. Noh, parempi aikaisin, kuin ei milloinkaan.
Hallin pihalle päästyämme huomasimme, että koko hallia ei ole vielä avattu. Ovien edessä pääsyä hallille odotteli kuitenkin kourallinen kiekkofaneja joihin lukeutui muutama Parise, pari Brodeuria, yksi Arnott sekä eräs yksinäinen Tavares. Gomezin paitoja ei paikalla näkynyt, kumma kyllä.
Ovet auettua tasan viideltä paikallista aikaa pääsimme vihdoin sisään, ja nopean turvatarkistuksen jälkeen omien paikkojen etsintä sai alkaa. Paikkamme oli käytännössä vastakkaisella puolella hallia katsottuna paikasta, josta tulimme sissään, joten eipä muuta kuin vaeltamaan omille paikoille. Ja mikäs siellä oli kävellessä. Henkilökunta viritteli hyvissä ajoin ensimmäisiä "Let's go Devils" -huutoja, ja käytävillä fanitavaraa kaupittelevat henkilöt heittelivät yläfemmoja jo paikalla oleville faneille. Koko touhussa oli heti alkuhetkistä lähtien niin sanottu "ison maailman meininki", eikä se haitannut tätä kiekkofania lainkaan. Päinvastoin.
Käytävältä löytyi myös pieni huutokauppa osasto, jossa oli myynnissä fanikrääsää nimikirjoituksilla varustettuna. Oli peleissä käytettyjä mailoja, joitakin pelipaitoja sekä isoja kuvia muun muassa Jason Arnottin cupin ratkaiseesta maalista. Vaikka olen pelkkä rahaton opiskelija, jolla on vähemmän siteitä Devilsiin kuin Josef Boumediennella, teki minun mieli laittaa tarjousta jokaisesta esineestä. Scott Gomezin paitoja ei näkynyt tuollakaan. Ihme homma.
Omat paikat löytyvät piakoin ja kuten aiemmin sanoin, jäi aikaa käytävillä käyskentelyyn, valokuvien napsimiseen, hodarin syömiseen, oluen juomiseen ja omaan fiilistelyyn reilusti aikaa. Paikamme olivat areenan toisella suurella tasanteella, mutta se voidaan käytännössä laskea kolmanneksi kerrokseksi. Ylempänä oli vielä ainakin yksikerros, joten ihan piippuhyllyltä ei peliä joutunut seuraamaan. Tähän väliin täytyy tosin todeta, ettei halli oltu suunniteltu mahdollisia suomalaisfaneja silmälläpitäen. Tuon tasanteemme pleksilasi, joka oli osaltaan estämässä katsojia putoamasta katsomosta alas, oli hyvin matala. Näin ollen suomalaiset jääkiekkofanit voivat tyypillisesti oluthuuruissaan ja sämpylää jakaessaan helposti pudota tasanteelta huomattavan matkan alas.
Pikku hiljaa väki alkoi saapumaan hallille, ja alkulämmittelyt saivatkin alkaa. Pettymykseni oli suuri kun huomasin, ettei Martin Brodeur tulisi olemaan aloittava maalivahti kotijoukkueesta. Itse asiassa Brodeur ei käynyt maalin suulla edes alkulämmittelyissä vaan heitti vaihtoaition edessä läppää huoltajan kanssa, joten tätä legendaa en harmillisesti nähnyt toiminnassa lainkaan. En nähnyt ottelussa myöskään toista Devils-legendaa Jay Pandolfoa. En, vaikka mies pelasi ottelussa ilmeisesti melkein yhdeksän minuuttia Islanders-paidassa, sillä niin näkymättömissä hän kentällä veteli.
Myös eräs entinen Devils-peluri Nicklas Bergfors pysyi poissa näkyvistä, joka ei tosin ole lainkaan ihme. Taitaa herra työskennellä tällä hetkellä jonkin joukkueen luistimien terottajana tai jonakin erätaukomaskottina.
Lähtökohdat ottelulle ei olleet millään tavalla herkulliset, sillä Devils oli jo varmistanut pudotuspelipaikkansa olemalla oma vahva itsensä runkosarjassa. Islanders oli ollut runkosarjassa myös oma itsensä eikä heilläkään ollut minkäänlaista panosta ottelussa. Ellei draft-lotteryä lasketa sellaiseksi.
Peli alkoi Devis-merkkisesti, vaikka ottelun alku olikin melko tunteetonta höntsäilyä. Islanders-maalivahti Al Montoyalla oli ilmeisesti joukkuetoverinsa Mark Eatonin kanssa kisailu menossa siitä, kummalla on jäisemmät kädet, sillä niin upeasti Montoya kämmäili kiekon kanssa maalin takana heti ensimmäisessä tilanteessa. Myös Devilsin avausmaalin jälkeen Montoya esitteli upeaa kiekonkäsittelytaitoaan, ottamalla purkukiekon haltuun maalin takana siten, että kimmotti sen suoraan maalin edustalle. Lähes Mika Lehtomaista toimintaa.
Devils avasi ottelun maalitilin siis jo reilun minuutin jälkeen, kun Patrick Elias laittoi kiekon puolityhjään Islanders-verkkoon vierasjoukkueen laiskan puolustamisen jälkeen. Kotijoukkueen maalilaulu pärähti soimaan, jota tahditti Devils-fanien vastustajille osoitetut "you suck" -huudot.
Ensimmäisen erän puolivälin jälkeen kotijoukkueen Cam Janssen jyräsi voimalla Mark Eatonin seinille. Tästä ei Islandersin Micheal Haley pitänyt, ja hän haastoikin Janssenin tappeluun välittömästi. Seurasi noin minuutin mittainen nujakka ja jokainen ketsoja - minä mukaanlukien - matsia seisaalteen, samalla epämääräisesti möykäten. Yleisö syttyi, ja oli aivan pähkinöinä. Samalla molemmat joukkueet syttyivät pelaamaan kovempaa. Ja joku vielä väittää, ettei tappelut kuulu jääkiekkoon.
Heti tappelun jälkeen näytettiin noin Synergia Arenan kokoisella jumbotronilla super-slow motionina Cam Janssenin eräs lyönti, joka löysi tiensä Haleyn poskipäähän. Koko halli huokaa kovempaa kuin yhdenkään maalitilanteen aikana.
Edessäni istui ilmeisesti paikallinen isä, joka oli saapunut nuoren lapsensa kanssa katsomaan illan spektaakkelia. Poika oli jo varhaisella iällä opetettu kannattamaan oikeaa joukkuetta, sillä kaverin päältä löytyi niin Brodeur-pelipaita, kuin myös Devils-lippalakki. Pikkumies elikin pelin mukana enemmän kuin muut yleisöstä yhteensä, hyppien paikallaan jännityksestä ja aloittamalla välillä itse "Let's go Devils" -kannatushuudot, johon muu yleisö nopasti lähti mukaan. Teki mieli antaa ylävitonen tälle nuorukaiselle huikeasta toiminnasta.
Ensimmäisellä erätauolla jäälle menivät näyttämään taitojaan paikalliset G-juniorit, jotka pelasivat kentällä noin viisi minuuttia kestäneen 10 vs. 10 ottelun. Ei ollut kovin reilua nähdä vasta luistelemaan oppineiden lasten seassa yhtä Nathan Gerbeä.
Muutaman kerran ottelun aikana yleisön seasta joku aloitti rytmikkään viheltelyn, joka päättyi voimakkaaseen "Rangers suck" -huutoon. Huuteluihin osallistui koko yleisö, oli päällä sitten Devils- tai Islanders-fanituotteita. Oli myös erityisen hienoa kuunnella jokaisen Johan Hedbergin torjunnan jälkeen koko Devils-katsomon "Moose" -huutomylvintää. Melkoinen meininki.
Yleisölle tarjottiin ottelun aikana virikkeitä vaikka millä mitalla. Yleisön seasta valittiin pariskuntia vastaamaan tietokilpailukysymyksiin tai ottamaan osaa muihin kisailuihin. Palkintoina oli niin erilaisia fanituotteita, kuin myös lippuja Broadway-esityksiin. Yleisöä myös huudatettiin näyttämällä jumbotronilla desibelimittaria. Toisella erätauolla pääsi eräs Devils-fani näyttämään taitojaan jäälle, kun hänet valittiin ampumaan kiekkoja tyhjään maaliin jokaiselta kentältä löytyvältä poikkiviivalta. Pääpalkintona ei ollut enempää eikä vähempää kuin upouusi auto. Harmillisesti kisaan valittu fani taisi olla itse Al Montoya, sillä vaikka lähemmältä siniviivalta lauottu kiekko vielä maaliin löysikin, eivät punaviivalta luotut kolme kiekkoa jaksaneet edes maalille asti.
Tämän lisäksi erätauoilla yleisöä viihdytti The E-Street Band, jonka kerrottiin olevan "se alkuperäinen Bruce Springsteen tribuutti-yhtye". En ole ikinä ollut näkemässä itse Pomoa, joten nyt voin sanoa olleeni ainakin lähellä.
Ottelun aikana tuli myös kuulutus siitä, että alatasanteella jaettiin "ensimmäinen Devils-pelini" diblomeja, ja suuresta houkutuksesta huolimatta jätin omani hakematta, sillä ajattelin niiden olevan ennemminkin lapsille suunnatuja todistuksia. Tämä pitikin paikkaansa, sillä pelin jälkeen kuulin, että edellisen diblomin oli itselleen hakenut Adam Larsson.
Pelin taso laski hieman loppua kohti, lukuunottamatta Islandersin viimeisellä viisiminuuttisella virittämää kiriä. Tuo kiri päättyi kuitenkin Kovalchukin viimeisen minuutin maalin. Edessä istunut isä ja poika -kaksikko pomppasi äkkiä penkeiltään ja alkoivat tehdä lähtöään välttääkseen pelin jälkeiset kovat ruuhkat. Isä oli jo lähdössä, mutta poika muisti vetää tätä hihasta, ja molemmat jäivät värittämään Devils-maalilaulua omilla "you suck" -huudoillaan. Jälleen asiallista toimintaa pikkukaverilta.
Yhteenvetona voidaan sanoa, että vaikkei ottelussa ollutkaan ennalta panosta, ja vaikka peli olikin ajoittain pienimuotoista surffailua, oli tapahtuma shown puolesta sellainen, että menen kyllä uudestaankin. Vaikken edes Devilsiä fanita. Hallikin oli niin hieno, että sinne teki melkein mieli jäädä asumaan. Bobby Holik siellä kuulemma asuukin. Hallilta poistuttaessa ottivat fanit aulassa vielä yhdet "Rangers suck" -huudot ja ottelutapahtuma oli vihdoin paketissa. Ehdottomasti hieno ja ikimuistoinen kokemus.
Niin, ja ne terveiset. Tähän herkkupalaan lippuni maksoi hulppeat 26 euroa (34 $). Piippuhyllylle olisi päässyt noin 19 eurolla (26 dollarilla). Kyllä Boss Nass tietää.
lauantai 18. helmikuuta 2012
Kohti Runkosarjan Loppua
Pienen hiljaiselon jälkeen on jälleen aika avata hieman pölyttynyt Word ja hiljentyä pohtimaan toviksi NHL:n tämän hetkistä tilannetta. Edellisestä kirjoituksesta on jo aikaa, ja paljon on jälleen ehtinyt tapahtua. Runkosarjan puoliväli ohitettiin jo hyvän aikaa sitten ja nyt käsillä on kutakuinkin viimeinen neljännes 82 ottelun rypistyksestä. Matkan varrella oli tarjolla All-Star höntsäilyä ja Winter Classiciä. On nähty hienoja maaleja ja niitäkin hienompia torjuntoja. On ollut kovia kaksinkamppailuita, ja on ollut myös Brad Marchant.
Vaikka edellisestä yhteenvedosta onkin jo paljon aikaa, näkee Sivuverkko johtavana kiekkomediana velvollisuutenaan tiivistää menneiden kuukausien tapahtumia pieneen ja näppärään pakettiin.
- Carolina Hurricanes on ollut eräs suurimmista pettymyksistä tämän kauden aikana. Joukkue aloitti huonosti ja vaihtoi valmentajaansa, mutta jatkaa edelleen kehnosti. Monet ihmettelevät onko Hurricanesin kausi ollut täydellinen rimanalitus. Cam Ward sanoo ei.
- Buffalo Sabres on varmasti tehnyt uuden ennätyksen loukkaantumisten määrässä yhden kauden aikana. Lähes jokainen Sabresin vakiokokoonpanopelaaja on kärsinyt kauden aikana jonkinlaisen loukkaantumisen, osa pienenpiä vammoja ja osa taas suurempia. Myös valmentaja Lindy Ruff sai pari viikkoa sitten omansa, kun häneltä murtui muutama kylkiluu treenejä vetäessä, ja hän joutuikin astumaan sivuun päävalmentajan paikalta muutaman ottelun ajaksi. Näiden kaikkien vammojen lisäksi loukkaantuneiden kokonaismäärää nostaa entisestään se tosiasia, että myös noin 95% Sabresin faneista on syvästi loukkaantunut joukkueen otteiden takia.
- Edmonton Oilers aloitti kauden ehkä hieman yläkanttiin, mutta nyt tahti on hiipunut perus first rounder tasolle. Kauden alkuvaiheilla varsinkin juniorikentällinen Hall - Nugent-Hopkins - Eberle oli parhaimmillaan lähes pitelemätön. Harmi, ettei kyseistä kentällistä voitu peluuttaa oman pään aloituksissa. Tai, kun joukkueen piti puolustaa johtoa. Tai, vieraspeleissä. Tai, alivoimalla. Tai, kun toisella joukkueella oli muuten vain kiekko. Mutta muuten pelaaminen oli kyllä varsin kokonaisvaltaista.
- 9.11.2011 nähtiin ottelussa Tampa Bay Lightning - Philadelphia Flyers EASportsin NHL-pelisarjasta tuttu pelin jökkääminen.
- Mikko Koivun yhteispeli Dany Heatleyn kanssa ei vain ota toimiakseen. Tuntuu hieman siltä, että Mikko kärsii hitusen verran Olli Jokinen -syndroomasta, eli vaivasta, jonka takia hän pelaa huonompien ketjukavereiden kanssa tilastollisesti paremmin. Melooni itse taas on alkanut karistamaan nimikkosyndroomansa jämiä harteiltaan, kun hän on vihdoin alkanut löytämään yhteistä säveltä Jerome Iginlan kanssa, vaikkei hän tulekaan Floridan aikaisiin tehoihin ikinä pääsemäänkään.
- Buffalo Sabresin Ville Leino taas kärsii jonkinmoisesta Olli Jokinen -syndrooman mutaatiosta, sillä mies pelaa tehokkaasti oikeastaan miten hyvien pelaajien kanssa vaan, mutta vain silloin, jos ei ansaitse siitä lainkaan rahaa.
- San Jose Sharksin Martin Havlat todisti, että jääkiekko on alati vaarallinen kontaktilaji loukkaantuessaan noin kahdeksi kuukaudeksi hypätessään vaihdosta kentälle.
 |
| Martin Havlat, ja epäonnistunut base-hyppy vaihtoaitoista. |
- Lennart Petrell on vastoin kaikkia odotuksia saanut yllättävän paljon pelejä vyölleen Edmonton Oilersin nuoressa joukkueessa. Kaiken alivoimapelaamisen, raastamisen ja taklailun mukana pistetili on karttunut kolmella maalilla ja neljällä syötöllä. Petrell pääsi myös otsikoihin kaksinkamppailutilanteesta, jossa Minnesota Wildin Marek Zidlicky lensi pää edellä laitaa kohti kovassa vauhdissa. Petrell ei saanut tilanteesta pelikieltoa, vaikka monet Wild-fanit väittivätkin hänen käyttäneen selvästi liikaa Voimaa.
- Ex-pelaaja, ja nykyinen TV-hahmo, Matthew Barnaby pidätettiin joulukuun alussa epäiltynä rattijuopumuksesta. Barnabyn ajamisessa ei puheiden mukaan ollut sinällään mitään moittimisen arvoista, mutta fakta, että ajaminen tapahtui nokasta hajonneella, kolmipyöräisellä autolla herätti partioivien poliisien huomion. Sivuverkon saamien tietojen mukaan Barnabyn syytteet saatetaan kuitenkin vielä kumota, sillä uuden tiedon mukaan mies olisikin ollut tapahtumahetkellä vesiselvä, ja auton hajottamisesta olisivat vastuussa autopahoinpitelijät Ed Belfour ja Ville Peltonen.
keskiviikko 4. tammikuuta 2012
Suomi-Ruotsi ottelun jälkipyykki
Olin eräs niistä suomalaisista, jotka todistivat Suomen taipuvan Ruotsille viime yönä Suomen aikaa junioreiden MM-kisoissa. Olin eräs niistä, joidenka ajatukset muuttuivat synkiksi Ruotsin tehdessä tasoitusmaalinsa ottelun loppuhetkillä. Olin myös eräs niistä, joka hautasi kasvonsa kämmeniensä suojaan voittomaalikilpailun loputtua. Mutta minä en ole yksi niistä, joka etsii tappiolla syntipukkia. Löysin sen nimittäin täysin etsimättä.
Faktahan on se, että Ruotsi hallitsi kokonaisuudessaan ottelua, mutta silti ottelun lopputuloksesta riittänee jossiteltavaa moniksi vuosiksi. Mitä jos kiekko ei olisi kimpoillut niin Ruotsi-suosiollisesti? Mitä jos Aittokallion rännikiekon tiellä olisi ollut joku muu kuin Dominick Hasek? Mitä jos tuomarin piilolinssit eivät olisi kääntyneet itsestään väärinpäin ottelun loppuhetkillä? Mitä jos Donskoi...? Mitä jos Granlund...? Mitä jos, ja mitä jos? Jossiteltavaa löytyy siis aina, varsinkin tappion kokeneelle osapuolelle. Ottelun jälkeen kaiken jossittelun lomassa minulle tuli mieleen hetket, jolloin minua on jossituttanut - tai aina jossituttaa eniten. Siinä vaiheessa tajusin sen. Syypää tappioon on EASports.
Monet varmasti lopettivat tekstin lukemisen edelliseen lauseeseen. Ymmärrän toki, että väite kuulostaa vähintäänkin kummalliselta, mutta lupaan, että tekstin luettuanne teidän silmänne aukenevat. Suomi-Ruotsi -ottelun tapahtumia kelaillessani huomasin nimittäin, että ottelutapahtumat vastasivat - ainakin katsojan näkökulmasta - täysin EASportsin uusimman jääkiekkopelin pelitapahtumia. Tuntuu kuin koko välieräkamppailu oli täysin EASportsin käsikirjoittama ja heidän vehkeillään pelattu simulaatio. Tässä listausta yhtäläisyyksistä:
- Olet juuri selvinnyt voittajana tärkeästä ottelusta. Olet väsynyt, mutta vieläkin tärkempi ottelu näyttäisi odottavan seuraavana. Eihän sitä voi huomiselle siirtää, ja näin ollen peli on pelattava alta pois. Onhan sinulla sentään voitokas putki päällä.
- Ottelun vastustaja on todella kovatasoinen ja tilanteen tuntien, on vaikeustaso huipussaan. Et voi muuta kuin rukoilla, että tähtisentterillesi sattuu hyvä päivä, eikä hän loukkaannu.
- Ottelu alkaa. Pelaat tarkasti ja vältät virheitä, sillä tiedät, että tällä tasolla virheistä rankaistaan ankaralla kädellä. Tietokonepelaajan tekoäly ei tunne sääliä.
- Yhtä äkkiää pääset murtautumaan hyökkäysalueelle, mutta tila siellä alkaa loppumaan kesken. Huomaat maalin edustalla erään omista pelaajistasi. Hädässä syötät hänelle, mutta juuri syöttönapin painamisen jälkeen sinut valtaa pettynyt tunne siitä, ettei syöttö todellakaan ole menossa kaikkien puolustajien läpi omalle joukkuetoverillesi. Kuitenkin, kuin ihmeen kaupalla, kiekko liruu vastustajan puolustajien ohi suoraan oman pelaajasi lapaan, joka lähettää koiperhosen maalin yläkulmaan.
- Juhlit maalia, ja vaikka olet täysin tietoinen siitä, että vastaavanlainen syöttö ei tule enää ikinä menemään moisen puolustajarykelmän läpi, yrität sitä uudestaan. Monia kertoja. Huonolla menestyksellä.
- Kiität luojaa siitä, että omalle maalivahdillesi on sattunut hyvä päivä torjuntojen suhteen. Kiekot pomppivat välillä torjuntojen jälkeen sinne sun tänne aiheuttaen vakavia rytmihäiriöitä, mutta silti ne eivät löydä tietään maaliisi.
- Vastustajasi puolustaa tarkasti, ja alat turhautumaan, koska hyvät maalipaikat ovat vähässä. Kuitenkin, kuin varkain, saat annettua hyvän paineen vastustajasi puisimmalle puolustajalle. Et voi uskoa silmiäsi, kun pelaajasi kulkee voittajana ulos tuosta kaksinkamppailusta ja on täysin yksin vastustajan maalivahdin edessä. Hämmästyksen vallassa harhauttaminen ei tule kysymykseen, joten sinun on pakko laukoa, ja toivoa parasta. Pelin kolmas ihme on näin nähnyt päivänvalon. Laulat vastustajan maalivahtia seulaksi, ja naurat räkäisesti vastustajan jäätyneelle puolustajalle. Tunnet hyvää oloa.
- Kolmas erä alkaa. Olet turvallisen tuntuisessa johdossa, mutta tiedostat sen, että se voidaan hävitä hetkessä, mikäli vähänkin herpaannut. Kämmenesi hikoavat, ehkä jopa kainalosi. Jännitys kasvaa. Väsymys alkaa nostaa päätään.
- Olet varma, että ottelun tuomarin täytyy olla vastustajan lahjoma, sillä jostain kumman syystä vain sinä saat jäähyjä. Yrität mailapelaamisella estää vastustajaa tekemästä tuhojaan, mutta vastustajat kaatuilevat pienestäkin tökkäyksestä. Alat turhautumaan, vaikkei oma maaliverkko ole vielä heilunut.
- Sitten tapahtuu jotain hyvin outoa. Jotain, mitä vain tekoäly pystyy suorittamaan. Laukaus toimitetaan maalillesi siniviivalta, ja tapansa mukaan maalivahtisi torjuu sen pomputtaen. Mutta tällä kertaa maalin edestä löytyy vastustajan pelaaja, jonka kypärän, kainalokarvojen, mailantupin sekä luistimen sisäsyrjän kautta kiekko liruu maaliisi. Tietenkin maalivahdin jalkovälistä. Huudat maalia potkumaaliksi. Kiroat, mutta mikään ei auta.
- Puolet kolmannesta erästä on pelattu. Tähän asti niin mukavasti sujuneet aloitukset alkavat kangertelemaan. Yhtä äkkiä jopa vastustajan puolustajat tuntuvat voittavat sinun keskushyökkääjäsi aloitusympyrässä. Turhautuminen kasvaa. Kiroat kaikki helvetin syövereihin.
- Ottelun ratkaisuhetket ovat käsillä. Katsot tulostaulua. Enää pari minuuttia jäljellä. Pakko kestää.
- Omaa päätyysi heitetään viettoman näköinen rännikiekko. Ohjaat puolustajan noutamaan sitä, mutta täysin yllättäen myös oma maalivahtisi tulee maalin taakse. Huudat häntä takaisin, mutta eihän se auta. Maalivahtisi ottaa kiekon. Puolustajasi on muutaman sentin päässä, mutta niin on yksi vastustajakin, joten syöttö ei tule kysymykseen. Pidätät hengitystäsi. Et tiedä mitä tehdä. Kiroat. Päätät purkaa kiekon vain pois itseltäsi. Nostat kiekon ränniin. Rännissä vastassa oli kuitenkin vastustajan pelaaja, joka koppaa kiekon hanskaansa tavalla, jota maalivahtisikaan ei ole ottelussa vielä tehnyt. Hän syöttää kiekon maalin eteen, ja tasoitus maali on tosiasia. Sinut valtaa epätoivo. Hytkyt paikallasi, ja hoet itseksesi "ei voi olla totta" -lausetta.
- Pienen keräilyhetken jälkeen jatkat ottelua. Vaikka et ole saanut kunnollista maalipaikkaa koko erässä, kytee sinussa silti usko ottelun voittamiseen.
- Jatkoaika alkaa. Varsinkaan nyt, ei virheisiin ole varaa. Toivot, ettei rännikiekkoja enää tule. Toivot, että pomput olisivat suotuisia. Väsymys tuntuu yhä kovemmin, ja taistelet sitä vastaan. Olet tarkkaavainen, mutta turhautumisesi näkyy ajoittaisen huolimattomuutena. Kiroat pari kertaa.
- Kovan taistelun jälkeen pääset hyökkäysalueelle. Tila on kuitenkin lopussa, ja pyrit kiemurtelemaan vapaasti. Vastustajasi kaataa sinut. Ei jäähyä. Huudat. Kiroat. Kuvailet itseksesi hyvin spesifisti kuinka tulet pahoinpitelemään tuomarin, mikäli hän kävelisi vastaasi kadulla.
- Jatkoajan loppuhetket ovat käsillä. Pyrit lähtemään vielä viimeiseen rynnäkköön kohti vastustajan maalia. Puolustajasi nostaa peliä. Pyrit tekemään hallitun avaussyötön, mutta jostain kumman syystä pelaajasi syöttää kiekon pari metriä liian eteen, ja kiekko liruu pitkäksi. Kiroat taas. Seuraava aloitus on pakko voittaa. No, ethän sinä sitä voita. Selviät kuitenkin tilanteesta ja huokaiset syvään.
- Summeri soittaa, ja on rangaistuslaukauskilpailun aika. Tiedät, että tällä tasolla vastustaja voi helposti kieputtaa maalivahtisi kahville, mutta toisaalta vastustajasi maalivahti on ollut myös hieman epävarma. Valaat uskoa itseesi.
- Vastustajasi aloittaa kisailun. Heidän ensimmäinen laukoja polkee vauhtinsa ja harhauttaa maalivahtisi sillä samalla kynällä, millä aina ennenkin. Haukut häntä hannariksi. Kiroat pari kertaa.
- Olet asettanut ensimmäiseksi laukojaksesi erään parhaista mailankäsittelijöistäsi. Otat kiekon ja lähdet kuljettamaan sitä vastustajan maalia kohti. Pidätät hengitystäsi. Sinulla on tietty harhaustus mielessäsi, mutta näät maalivahdin sijoittuneen hieman oudosti. Kuin refleksiomaisesti päätät laukoa. Kadut laukausta välittömästi sen lähtöhetkellä. Laukaus kilahtaa tolppaan ja kierii sen kautta maaliin. Juhlit ja teet innoissasi typerimmän tuuletuksen mitä on mahdollista tehdä.
- Vastustajan toinen laukoja lähtee jo liikkeelle. Huomaat, että kyseessä on se sama pelaaja, jolla kävi kauhea joulu tasoitusmaalissa. Hän tekee maalin tavalla, joka onnistuu tasan vain tekoälypelaajalta. Toteat itseksesi: "kunnon pelle".
- Sinun toinen laukojasi on pelaaja, joka ei omaa ihan parhaita käsiä, tai parasta laukausta, mutta jostain kumman syystä hän upottaa pilkut hyvin mukavalla todennäköisyydellä. Lähdet vauhtiin ja koitat harhauttaa maalivahtia, vain huomataksesi, ettei harhautus toiminut lainkaan. Sinut valtaa jälleen epätoivo. Nostat kiekon maalivahdin syliin. Et voi uskoa tilannetta todeksi.
- Vastustajasi kolmas laukoja ottaa kiekon ja lähtee liikkeelle. Hän tekee harhautuksensa, mutta nostaakin kiekon ohi. Naurat. Haukut epäonnistuneen vastustajan taitoja.
- Sinun kolmas - ja viimeinen "ratkaiseva" - laukojasi on joukkueesi ehdoton johtotähti. Hänellä onnistuu vaikka minkälaiset kikat ja veivit. Lähdet liikkeelle. Tiedät hienon harhautuksen, joka tulisi toimimaan. Lähdet toteuttamaan harhautusta, vain huomataksesi, että noin 40 minuuttia ottelussa pelannut ykkössentterisi on aivan liian väsynyt tekemään sitä. Kiekko karkaa ja huomaat vastustajan tuulettavan kentällä. Petyt. Kiroat vähän, mutta tiedät, ettei sekään auta. Olet murheen murtama.
- Lopetat pelin, ja mietit itseksesi, että nyt tulee kyllä pieni tauko pelaamisesta. Kuitenkin, jo parin päivän päästä olet jälleen takaisin sorvin ääressä. Kuin vahingossa.
---
Loppuu siis se ylenpalttinen syntipukin hakeminen. Syyttäkää sitä, mikä tappiosta on oikeasti vastuussa!
Tarjoan loppuun teille vielä videokuvaa maailmalta. Sattuu näitä muillekin.
 |
| Videokuva poimittu HFBoardseilta. Tekijänä nimimerkki Doig. Ehkä. |
maanantai 2. tammikuuta 2012
Maailman Paras Pelaaja
Joululomailun seurauksena on Sivuverkon toimitusvastaavan paino noussut kutakuinkin yhden Timo Jutilan pään verran, ja vatsan tilavuus kasvanut vastaamaan Pasi Nurmisen ylähuulen tilavuutta. Tämä ei kuitenkaan estä toimitusta jatkamasta uusien tekstien tarjoamista myös vuonna 2012.
U-20 kisat ovat täydessä vauhdissa Kanadassa ja jäällä nähdäänkin kiistatta eräitä tulevaisuuden huipputähtiä. Nyt ei kuitenkaan katsota tulevaisuuteen, vaan keskitytään nykyhetkeen ja siihen, kuka on tällä hetkellä maailman paras pelaaja?
Kysymys on vaikea, eikä mielipidekysymyksiin voida löytää yksiselitteistä vastausta. Sivuverkko kuitenkin pyrkii kysymyksen puolueettomaan tarkasteluun ja tarjoamaan lukijoille tukea oman mielipiteensä muodostamiseen. Nyt tarjoankin teille listauksen tämän hetken parhaista pelaajista sekä heidän vahvuuksistaan ja heikkouksistaan.
Sidney Crosby:
Vahvuudet:
- Pelaa jatkuvasti huipputasolla, eikä heikkoja otteluita mahdu kovin montaa yhteen kauteen.
- On johtajana ja keulakuvana poikkeuksellinen, ja hän onkin ratkaisuhetkillä aina esillä.
- Opetteli myös laukomaan ja sen seurauksena hän pystyy myös tekemään runsaasti maaleja kaiken pelinrakentelun lomassa.
Heikkoudet:
- Aiheuttaa ajoittain alakuloisuutta ja kateellisuutta muiden joukkueensa pelaajien keskuudessa, sillä hän todistetusti laukoo kiekkoa rystyltä kovempaa kuin muut Penguinsin pelaajat kämmenpuolelta.
- Kovissa tilanteissa ei pää näytä kestävän.
- Kalastelee Teemulle.
Pavel Datsyuk:
Vahvuudet:
- On kiistatta eräs maailman taitavimmista pelaajista kiekollisena.
- Kädet, jotka yltävät seistessä maahan asti, ovat hyödyksi kiekon suojauksessa ja riistoissa, joista molemmat Datsyuk taitaa erinomaisesti.
- Hänen oveluus ja arvaamattomuus tekee Pavelista pelaajan, jota on todella viihdyttävää seurata, ja hän tykkääkin nöyryyttää harhautuksillaan ja tempuillaan niin vastustajan kenttäpelaajia, kuin myös maalivahteja sekä viattomia toimittajia.
Heikkoudet:
- Ei ruumiinrakenteeltaan ole "perinteisen jääkiekkoilijan" tyylinen, joten Datsyukin liiallinen ihanointi ja matkiminen ei välttämättä johda kovin hyviin lopputuloksiin. Vai mitä Arsi Piispanen?
- En tiedä onko kyseessä optinen harha, mutta en ole varma onko Datsyuk koskaan taklannut itse ketään, vaan onko kyseessä aina tilanne, jossa joku toinen pelaaja yrittää taklata Pavelia, mutta kaatuukin itse.
Joe Thornton:
Vahvuudet:
- Hänessä yhdistyy poikkeuksellisella tavalla puhdas taito ja koko.
- On kiekollisena erittäin luova ja pystyy rakentamaan kanssapelaajilleen maalipaikkoja kuin tyhjästä.
- Ei ole mikään raketti luistimilla, mutta sijoittuu jatkuvasti erinomaisesti, joten on myös puolustuspäässä erittäin vahva pelaaja.
- Lukee playboyta.
Heikkoudet:
- Ei seuraa tiedotusvälineitä.
- Playoff-otteiden perusteella hän näyttäisi vuosittain osallistuvan Spring Breakiin.
Claude Giroux:
Vahvuudet:
- On tämän kauden huikean vireen myötä liittynyt NHL:n kirkkaimpien supertähtien joukkoon.
- Omaa huikeat pelinrakentelutaidot, ja luovuus sekä pelinäkemys ovat myös huippuluokkaa.
- Tekee vimmatusti töitä joukkueensa eteen, eikä pelkää kovaa peliä.
Heikkoudet:
- Hänen pistetahtailunsa on helppoa tukahduttaa: Häntä pitää vai potkaista polvella takaraivoon. Tai pyytää hänen joukkuekaveriaan tekemään se.
- Tulee aina olemaan joillekin tietäjäfaneille "se tyyppi, jonka takia Mike Richards ja Jeff Carter kaupattiin pois, eikä Flyers tule sen takia voittamaan koskaan Cupia".
Jonathan Toews:
Vahvuudet:
- On erittäin kokonaisvaltainen kiekkoilija nuoruudestaan huolimatta.
- Johtajana hän on täysin omaa luokkaansa ja Toews onkin parhaimmillaan aina tärkeimmissä otteluissa.
Heikkoudet:
- Sortuu ajoittain alkukaudesta olemaan vain kentän paras pelaaja, liigan parhaan pelaajan tittelin sijaan.
- Ei osaa hymyillä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)