Maailman kovatasoisin junnuturnaus

Palataampa jälleen sorvin ääreen pitkän tauon jälkeen. Sivuverkon sivustolla on ollut lähes yhtä voimakas hiljaiselo kuin Buffalo Sabresin menestysrintamalla, mutta nyt on aika polkaista kirjoituskone käyntiin.

Varoituksen sana tässä vaiheessa. Tämä teksti ei poikkeuksellisesti ole mitään sepitettyä tarinaa vaan aivan täyttä totta. Oikeasti. Kyllä. Näin on.

Olin nimittäin vapun jälkeen Espoossa seuraamassa -01 syntyneiden poikajunioreiden World Selects Invitational -jääkiekkoturnausta. Menin paikalle lähinnä haastetteluhommiin, sillä sain kuulla, että paikalla olisi suuren kaliberin kiekkohenkilöitä. Sain kuitenkin pian huomata, että 12-vuotiaiden poikien turnausmatsit olivat itseasiassa aivan huikeaa viihdettä.

Huomasin jopa viihtyväni katsomossa paremmin kuin viime kaudella paikan päältä todistamissani JYPin otteluissa.

Monet voisivat luulla, että 12-vuotiaiden kiekkojunnujen pelit ovat jotakuinkin tätä luokkaa. Niin itsekin luulin - jostain kumman syystä. Tarjolla oli kuitenkin huikeaa kiekkoviihdettä koko rahan edestä, ja vähän enemmänkin. Tilaisuuteen oli nimittäin täysin vapaa pääsy.

Pelasin itse jääkiekkoa vielä suunnilleen tuon ikäisenä. En koskaan ollut mikään järin hyvä pelaaja, mutta pärjäsin kuitenkin melko hyvin omassa uljaassa joukkueessani. Voin kuitenkin käsi sydämellä sanoa, ettei 12-vuotiaalla meikäläisellä olisi ollut noissa karkeloissa mitään käyttöä. Pelaajat olivat todella fiksuja. He osasivat käyttää hyväkseen rännikiekkoja rännikiekkoja, jos kiekko piti saada nopeasti tyhjään tilaan. Vastahyökkäykset taas kääntyivät parhaimmillaan niin nopeasti, että monet SM-liigajoukkueet olisivat tästä kateellisia.

Kaikki pelaajilla ei ollut vielä Raitis Ivanans -tyyppistä hauisrakennetta, joten ranne- ja lyöntilaukaukset eivät vielä lähteneet aivan kuin Steven Stamkosilla. Osa pelaajista kuitenkin tinttasi lämäriä jopa ihan suoraan syötöstä, kuten Timo Jutila konsanaan. MM95 nevöföget.

Yksi asia oli kuitenkin aivan uskomattoman hienoa katsojan kannalta. Jokaisella pelaajalla oli täysin rajaton itseluottamus. 1vs1 -tilanteissa haettiin AINA vuoden hienointa kärkimuilua. Usein jopa 1vs2 -hyökkäyksissä. Jos kynä ei onnistunut mentiin vaihtoon - ja samaa haettiin seuraavassa tilanteessa uudestaan. Pelaamisesta paistoi sellainen puhdas lapsenomainen into, tilanteessa kuin tilanteessa.

Peliä pystyy vertaamaan NHL-tähdistöotteluihin sillä erotuksella, että yksikään kentällä luistelleista pelaajista ei höntsäillyt.

Turha koittaa, Suomi voittaa

Turnaukseen osallistui yhteensä 20 joukkuetta ympäri maailmaa. Suomesta paikalla oli kaksi joukkuetta, sillä Suomen kokoelmajoukkueen lisäksi mukana oli myös Espoon alueelta koottu oma joukkue. Ruotsista joukkueita oli kaksi, kuten myös Latviasta. Yhden joukkueen maita oli Slovakia sekä Tsekki.

Näiden maiden lisäksi paikalla oli tietenkin Venäjän ja Pohjois-Amerikan huippujuniorit. Venäläisiä joukkueita paikalla oli yhteensä kuusi ja ne oli koottu seurajoukkueiden junioreista (mm. Spartak Moskova, Dynamo Moskova ja TsSKA Moskova, AK Bars Kazan). Myös Pohjois-Amerikkalaisia joukkueita oli kuusi, mutta ne oli koottu hieman eri tavalla. Mukana oli esimerkiksi länsirannikon, läntisen Kanadan sekä kaksi itärannikon kokoelmajoukkuetta.

20 joukkueesta 16 pääsi jatkopeleihin, jotka vedettiin läpi cup-tyylillä kerrasta poikki. Lopputulos oli suomalaislasien takaa tarkasteltuna erinomainen. Suomen kokoelmajoukkue vei koko turnauksen voiton niistettyään TsSKA Moskovan finaalissa puhtaasti 3-0. Yhdeksänneksi alkusarjassa sijoittunut Espoon joukkue taisteli tiensä myös mitalipeleihin, mutta joutui lopulta tyytymään neljänteen sijaan.

Suomen kokoelmajoukkueen valmennustiimi koostui Tuomo Rädystä, Timo Pärssisestä ja Ville Niemisestä. Kolmikko todellakin osasi hommansa, sillä Suomen joukkue pelasi läpi turnauksen ylivoimaisesti tasapainoisinta kiekkoa. Jokainen matsi oli jatkuvasti hallinnassa ja peli näytti kauttaaltaan erinomaiselta. Neljässä sijoitusottelussaan joukkue päästi vain neljä maalia.

Espoon taistelu välieriin kohti mitalipelejä oli puolestaan aivan käsittämätön. Ensimmäisessä pudotusmatsissaan joukkue voitti Avtomobilist Uralin 3-1. Tämän jälkeen vastaan luisteli alkusarjan voittanut Spartak Moskova, joka kaatui upeasti 4-3.

Välierissä espoolaiset kohtasivat TsSKA Moskovan ja täytyy myöntää, että taitopuolen tasoero joukkueiden välillä oli hurja. Se ei kuitenkaan Espoota haitannut. Jotenkin ihmeen kaupalla joukkue työsti ottelu avausmaalin, kun luukulle toimitettu kiekko kimposi lopulta verkon perukoille paikalle syöksyneen hyökkääjän luistimesta. Kyllä, kyseessä oli uskomattoman kaunis maali.

Tämän jälkeen ottelu oli aivan yhtä päätyä. Jos luulitte, että Leijonat olivat jyrän alla Venäjää vastaan käynnissä olevien MM-kisojen ottelussa, ette tiedä mistään mitään. TsSKA vyörytti kiekkoa Espoon puolustusalueelle jatkuvalla syötöllä joka paikasta. Espoon pelaajat eivät kovin useasti pääseet kiekollisena edes oman siniviivan yli. Laukauksia sateli joka puolelta, eivätkä laukaukset olleet mitään ujoja siipaisuita - nämä venäläiset osasivat kyllä laukoa.

Espoon maalilla torjunut Miro Koskipirtti pelasi kuitenkin upean ottelun. Muistan, kun Koskipirtti haki parin minuutin sisään noin neljä huikeaa hanskatorjuntaa perätysten. Ajoittain maaliaan syöksyi puolustamaan Espoon omat Rob Scuderit, joita joukkue tuntui olevan täynnä. Melko nopeasti TsSKA:n hyökkääjät alkoivat paiskomaan mailojaan jäähän, kun kiekko ei millään uponnut suomalaisvahdin taakse.

Olen täysin sitä mieltä, että John Tortorella signaisi koko Espoon joukkueen saman tien Rangersiin, jos vain saisi mahdollisuuden.

Toisen (ja viimeisen) erän loppupuoliskolla kuitenkin vääjäämätön tapahtui. Ensin alivoimalla venäläishyökkääjä taituroi kiekon 1v1 -hyökkäyksestä verkon perukoille. Heti jäähyn päätyttyä heilahti toisen kerran käytännössä samanlaisesta tilanteesta. Ottelu päättyikin lopulta TsSKA:n voittoon 2-1. Jos espoolaiset olisivat kestäneet tuon myllytyksen loppuun saakka, olisi kyseessä ollut huikein puolustustaistelu koko urheilun historiassa. Tappiosta huolimatta Espoon joukkue saa kuitenkin olla ylpeä esiintymisestään ottelussa. Ainakin minun hattuni nousee aivan pirskatin korkealle.

Muista joukkueista puhun lyhyemmin. Ruotsalaiset keräilyjoukkueet olivat todella heikkoja ja molempien kohtalona olikin joutua aivan turnauksen jämäsijoille muun muassa Tsekki-joukkueen seuraksi. Pohjois-Amerikkalaiset joukkueet taas sortuivat jäähyilyyn (yllätys!) ja heidän menestymismahdollisuudet katosivat yhtä tahtia jäähyjä tappaessa.

Amerikassa nimittäin tuonkin ikäiset pelaajat saavat taklata toisiaan. Tässä turnauksessa puolestaan oli käytössä sääntö, joka salli taklaamisen ainoastaan samaan suuntaan luistelevan pelaajan kanssa. Ison Amerikan pelurit eivät tästä kuitenkaan välittäneet vaan pommittivat parhaimmillaan/pahimmillaan vastustajiaan keskialueella ihan vastapalloon. Mitään Raffi Torres -taklauksia ei turnauksessa tietenkään nähty, mutta jäähypenkkiä Amerikan joukkueet kuitenkin kuluttivat käytännössä tuplasti muita enemmän.

---

Tulevat first rounderit

Listaan tähän alle skouttaamani pelaajat. Olen sataprosenttisen varma, että näitä kavereita varaillaan NHL:ään viiden tai kuuden vuoden kuluttua. Laittakaa siis nimet muistiin. Voitte sitten lesota tuttavillenne, että kuulitte näistä pelaajista jo heidän ollessa 12-vuotiaita.

Turnauksen parhaat pelaajat Bob Jacksonin skouttikirjan mukaan:

5. Miro Koskipirtti, Espoo Selects, G

- Tämä titteli luovutetaan Koskipirtille tuon välieräottelussa nähdyn esityksen perusteella. Siellä oli monta sellaista torjuntaa, mihin en olisi edes itse pystynyt. Turnauksen paras maalivahti ehdottomasti.

4. Aku Räty, FIN Selects, F

- Taitava maalitykki. Iski välierissä hattutempun ja kokoturnauksessa tehot 7+2. Hyvä luistelija ja kaiken hyökkäilyn ohella kaveri painoi hommia jatkuvasti kovalla asenteella. Juuso Pärssisen kanssa joukkueensa paras hyökkääjä.

3. Egor Afanasyev, Dynamo Moscow, F

- Dynamo Moscowin kapteeni Afanasyev vaikutti minut kiekonkäsittelytaidoillaan. Hän oli yksi niistä harvoista pelaajista, joka osasi käyttää tehokkaasti myös lavan rystypuolta hyväkseen. Lätty siis heilahti pelikaverin lapaan myös rystyltä. Rakenteli loistavasti maalipaikkoja eikä huipputaidoistaan huolimatta sortunut ylenpalttiseen puskemiseen. Koko turnauksen tehot olivat peräti 8+10.

2. Kalle Loponen, FIN Selects, D

- Turnauksen paras puolustaja löytyi Suomen joukkueen riveistä. By a country mile. Loponen pelasi loistavaa puolustuspeliä eikä vastustajan hyökkääjät päässeet maalipaikoille hänen ollessa kentällä. Mies ajettiin 1vs1 -tilanteissa laitaan tai kiekko napattiin pois aivan nenän edestä. Tämän kaiken lisäksi Loposella oli ehkäpä koko turnauksen laadukkain laukaus. Lämäri heilahti viivasta pariin otteeseen aivan vastustajan maalin yläkulmaan - mm. tähdistöottelussa. Kokonaistehot 4+1.

1. Maxim Cajkovic, Slovakia Selects, F

- Turnauksen paras pelaaja minun mielestäni. Vähän lyhyempi kuin muut, mutta eipä se pahemmin jannua hidastanut. Kynäsi melkein jokaisessa vaihdossa vähintään noin kaksi vastustajaa, eikä edes menetellyt kiekkoja lukuisista veiveistään huolimatta. Loistava luistelija ja asenne oli kohdillaan. Ottelussa West Coast Selectsiä vastaan Cajkovic teki kaksi komeaa maalia. Toinen oli mukava muilutus 1vs1 -tilanteesta ja toinen oli taas tulinen lämäri ylivoimahyökkäyksestä. "That was a rocket", kommentoi eräs kanukki-isä tuota maalia. Kahdessa viimeisessä sijoitusottelussa Cajkovic jäi kokonaan ilman tehopisteitä lähinnä siksi, että Slovakian joukkue oli todella heikkotasoinen. Kuudessa ensimmäisessä ottelussa hyökkääjä tinttaisi kokonaistehot 9+0.

---

Muita hajanaisia huomioita turnauksessa esiintyneistä pelaajista:

- Spartak Moscow: tehokaksikko Timofey Khockhlachev (F) (9+1) & Maxim Nevolin (F) (11+4) naputteli pisteitä turnauksessa aikamoista tahtia. Molemmat pelasivat myös kesken turnausta järjestetyssä tähdistöottelussa Pohjois-Amerikka vs. Eurooppa, jossa Khockhlachev tehtaili tehot 2+1.

- Finland Selects: hyökkääjät Juuso Pärssinen (6+5) sekä Juuso Tiihonen (5+1) erottuivat selkeästi edukseen. Pärssinen pelasi vahvasti molemmissa kenttäpäädyissä, teki vimmatusti töitä ja rakenteli monia huippupaikkoja ketjukavereilleen. Tiihonen puolestaan taituroi kiekon kanssa parhaimmillaan silmiä hivelevästi. Muistan tilanteen, jossa kaveri pyöritteli AK Bars Kazanin kahta puolustajaa vastustajan maalin takana aivan miten tahtoi.

- West Coast Selects (WCS): Pakkipari Davis Pennington & Andrew Perrott oli aikamoisia jytkäleitä. Heistä molemmat oli reilusti muita pelaajia pidempiä, eikä kumpikaan ujostellut käyttää kokoonsa hyväkseen. Se näkyi tosin myös runsaina jäähymäärinä - molemmat vetelivätkin vastustajiaan pystyyn. Molemmat osasivat kuitenkin myös pelata. Perrott oli kuin Sheldon Souray, kaverilla oli hirmuinen lämäri, joka osui maaliin kerran kymmenestä - jos edes silloin. Pennington oli puolestaan loistava luistelija, jolla rannelaukaus oli selkeästi paras valtti.

- West Coast Selects -joukkueessa esiintyi myös yli 1600 NHL-ottelua pelanneen Mark Recchin poika Cameron. Cameron oli kuin isäukkonsa; paljon muita lyhyempi, mutta ei kuitenkaan antanut periksi yhdessäkään tilanteessa. Pikkukaveri nostelikin kookkaampia vastustajiaan seinille jatkuvalla syötöllä, eikä hän lopettanut luisteluaan yhdessäkään tilanteessa. Napsi myös todella paljon jäähyjä.

- Slovakia Selects: Slovakian joukkueessa pelasi myös pari suomalaista, joista varsinkin toinen, Turkka Ylönen (D) esiintyi erittäin hyvin. Hän oli todella nopea luistelija, joka tuntui pääsevän kiekon kanssa pois tilanteesta kuin tilanteesta. Pelasi kuitenkin samalla jatkuvasti simppelisti ja tehokkaasti.

- East Coast Selects Q (ECS-Q): hyökkääjä Xavier Parent (7+4) saattoi olla eräs taitavimmista yksilöistä koko turnauksessa. Ainut miinus kaverissa oli se, että hän ei juuri muuta tehnytkään kuin kuskasi kiekkoa. Veivasi pari aika komaa maalia, mutta menetti kiekkoja myös todella paljon - ja jäi sitten selkä suorassa luistelemaan hiljalleen alaspäin. Toinen joukkueessa pelannut hyökkääjä Samuel Poulin olikin sitten toista maata. Entisen NHL:n ykkösvarauksen, Patrick Poulinin poika teki kovasti töitä 24/7 ja tehtaili siinä ohella tehot 4+2.

- Varyagi: Zahar Bardakov (F) iski turnauksessa tehot 7+1. Näin Varyagi-WCS -ottelun ja tämä kaveri veivasi siinä ottelussa kaksi todella kaunista maalia. Toinen taisi olla ihan tyylipuhdas coast-to-coast -häkki. Taitava kuin mikä. Joukkueen toinen hyökkääjä Daniil Zak jäi taas mieleeni peräänantamattomuudestaan. Zak oli varmasti turnauksen lyhin pelaaja (134cm), mutta se ei tätä kaveria estellyt. Tuossa WCS-matsissa Zak taisteli itsensä about kolmen vastustajan pelaajan välistä vapaaksi ja pelasi kiekon joukkuekaverilleen takatolpalle. Tuloksena ottelun voittomaali.

- Espoo Selects: Espoon joukkueesta erottuivat maalivahdin lisäksi hyökkääjä Daniel Mäkiaho sekä puolustaja Hugo Rikkilä. Mäkiaho latasi turnauksessa tehot 7+2 ja oli selkeästi joukkueensa paras hyökkääjä. Rikkilä taas rauhoitti fiksuna pelaajana joukkueensa pelaamista, vaikka vastustaja painoikin kovasti päälle.

- CSKA Moscow: Alexander Cernyy (F) (5+4) oli se pelaaja, joka muljutti Espoo-puolustusta välieräottelussa alivoimalla. Taitava kiekonkäsittelijä yhdistettynä vikkeliin jalkoihin oli varsin tehokas yhdistelmä näissä karkeloissa.

- AK Bars Kazan: Turnauksesta ei löytynyt kovin montaa puolustajaa, joka osasi pelata tehokkaasti molemmissa kenttäpäädyissä. Kazan-puolustaja Artemii Kniazev oli kuitenkin sellainen. Hyvä luistelija, osasi laukoa, mutta samalla pelasi hyvin omassa päädyssä. Tehtaili turnauksessa tehot 2+7 ja pelasi Kalle Loposen pakkiparina tähdistöottelussa.

- Western Canada Selects (WCAN): Maalivahti Matthew Pesenti valittiin tähdistöottelun parhaaksi maalivahdiksi. Pelasi neljä ottelua ja voitti niistä kolme.

- East Coast Selects O (ECS-O): Puolustaja Brandon Cimino pelasi mallikasta peliä hyökkäyssinisellä. Piti hyvin kiekkoa ja toimitti sitä taidokkaasti maalille. Voima ei kuitenkaan riittänyt vielä kunnon laukauksiin. Iski puolustajan paikalta tehot 1+4.

 

Kansainvälinen jääkiekkokysely

Olympialaisten loppuhuumassa Sivuverkon toimitus äityi tekemään universaalin, ja äärimmäisen kattavan kyselyn, jossa selvitettiin jääkiekkoilijoiden elämään - sekä tietysti myös jääkiekkoon itseensä - liittyviä seikkoja. Kysymyslomakkeet lähetettiin kiekkoihmisille ympäri maailmaa, ja Sivuverkon yllätykseksi tutkimus saikin erittäin hienon vastaanoton. Täytettyjä lomakkeita lähetettiin nimittäin takaisin Sivuverkon toimitukseen useita tuhansia.

Pitkän ja työtteliään vastauksiin paneutumisen jälkeen on alle koottu joitakin vastauksia yksiin kansiin.

--- 

Missä näen itseni viiden vuoden päästä? 

Mikko Koivu: "Stanley Cup voittajana." 
Kimmo Timonen: "Nauttimassa eläkepäivistä."
Rick DiPietro: "Sairaalassa."

---

2 vs. 1 tilanteissa minä...

Steven Stamkos: "... pistän kiekon reppuun."
Joe Thornton: "... haen yleensä viimeiseen asti syöttöpaikkaa."
Koko Vitjaz Tshehovin joukkue: "Jatkan hakkaamista."

---

Kuka on mielestäsi NHL:n paras maalivahti?

Shea Weber: "Vedän tässä hieman kotiinpäin ja sanon Pekka Rinne. Hän on todella hyvä."
Vancouver Canucks, St. Louis Blues, Phoenix Coyotes & New Jersey Devils: "Jonathan Quick. Vähän turhankin hyvä."
Johan Franzen: "Rob Scuderi."

---

Vapaa-ajallani tykkään... 

Teemu Selänne: "... viettää aikaa perheeni kanssa."
Ryan Getzlaf: "... katsella itseäni peilistä."
Ed Belfour: "... hajottaa hälytysajoneuvoja."
Ville Peltonen: "... kysykää Ed Belforilta."

---

Mikä on epämieluisin jääkiekkoseura koko maailmassa?

Patrick Roy: "Vihaan Detroit Red Wingsiä."
Sean Avery: "Lahden Pelicans."
Mike Sillinger: "Sellaista ei ole, olen pelannut kaikissa."
Koko New York Islandersin joukkue: "New York Islanders."

--- 

Kuka pelaaja ansaitsisi mielestäsi lisää palstatilaa sanomalehtien sivuille? 

Henrik Zetterberg: "Ehdottomasti Pavel Datsyuk. Monet jääkiekkofanit eivät ymmärrä kuinka hyvä hän oikeasti on."
Don Cherry: NHL:ssä on monia näkymättömiä taistelijoita, mutta Rangersin Dan Gidardi ja se Matthew McDonagh -kaveri ovat reilusti aliarvostettuja.
Calgary Flames: Olli Jokiselle soisi lisätilaa lehtien sivuille. Siis ihan kirjaimellisesti, että hänen päänsä mahtuisi kuviin paremmin."

---

Jos kilpailisin kesäolympialaisissa, olisi lajini mikä tai mitkä?

Michael Grabner: "Nopeuteni ansiosta kilpailisin varmaankin pikajuoksulajeissa."
Zack Stortini: "Paini, koska siinä ei saa lyödä."
Sidney Crosby: "Uimahypyt."
Patrick Kane: "Varmaankin seiväshyppy. Olen yleensä erittäin hyvä...ssä seipäässä. Kiekko lentää ajoittain myös hyvin."

Off The Record

Sivuverkko aktivoituu näin kesän kaatosateilla muistelemaan jääkiekkoilijoiden tarjoamia hauskoja kommentteja vuosien varrelta. Koska kiekkoilijat tuntuvat olevan pääosin varsin sanavalmista porukkaa - poislukien noin 99% suomalaisista pelaajista, on vuosien saatossa nähdyissä haastatteluissa riittänyt hauskoja letkautuksia yllin kyllin. Pilkkaavat tai muut äksyilevät -kommentit on tästä lyhyestä listalta karsittu pois, ja näin ollen listalle on päässyt ainoastaan vihattomia, mutta sitäkin humoristisempia kommentteja.

Patrick Royn, Jeremy Roenickille omistama "kaksi Stanley Cup sormusta korvissa" -kommentti lienee kaikkien tiedossa. Samoin Ville Niemisen heittämä "heitä läski erkkaa" Timo Jutilalle hänen ensimmäisissä Tapparan harjoituksissa jo varsin tunnettu. Martin Saiint Löiin piikki Duke Nukem Saariselle on myös legenda-kamaa. Näihin sutkautusten isä, äiti ja pyhä henki -akselille emme tässä postauksessa palaa vaan tongimme matalia arkistoja hivenen syvällisemmin.

Nyt Sivuverkon toimitus keskittyykin siis vain haastatteluihin, joita on itse päässyt omilla verkkokalvoillaan todistamaan. Tällaisia ovat esimerkiksi TSN-kanavan Off The Record -ohjelman haastattelut. Tässä ohjelmassaosiossa kanadalainen, hauska ja sanavalmis, joskin ajoittain hieman humanoidia muistuttava Michael Landsberg haastattelee urheilijoita sekä muita tunnettuja henkilöitä. Kanadalaiseen tyyliin jääkiekko on suuressa roolissa.

Tässä nyt pieni listaus kommenteista, jotka ovat jääneet toimituksen mieliin hauskoina heittoina. Pienenä sivuhuomiona huomautan tähän väliin, että nämä ovat siis ihan oikeita kommentteja, vaikka blogin tuotokset huomioiden voisikin toisin luulla.

---

1. Tony Twist

Eräs 90-luvun NHL-kaukaloiden ehdottomasti kovimpia kavereita oli teräsnyrkkinen Tony Twist, joka edusti kymmenen kautta kestäneellään NHL-urallaan Quebec Nordiquesia sekä St. Louis Bluesia. Noiden kausien aikana Twistille merkattiin yhteensä peräti 136 hanskatonta lähtöä, ja 445 NHL-ottelun jälkeen jäähytilillä komeili hieno lukema: 1121 jäähyminuuttia.

Hanskatta peli toki kulki, mutta muut tilastot eivät aiheuta juurikaan hurraa-huutoja. 445 runkosarjaottelun aikana Twist onnistui maalinteossa ainoastaan kymmenen kertaa, ja tuon ohella merkautti itselleen 18 syöttöpistettä. Pelilliset tilastot eivät siis olleet kummoiset, ja sen tiedosti mies itsekin...

Itse haastattelussa tunteet leikkimielisesti kuumenivat, kun Landsberg tiedusteli oliko Wayne Gretzky kysynyt Twistilta nimikirjoitusta Gretzkyn lyhyen St. Louis Blues visiitin aikana. Twist antoi kysymykseen myöntävän vastauksen, eikä Landsberg ollut uskoa korviaan. Tästä Landsberg jatkoi kyymysten pommitustaan kysymällä, miksi Twistillä kesti ensimmäisen NHL-maalinsa tekemisessä peräti kuusi kautta. Tähän Twist murjaisi osuvasti: "En vain ole kovin hyvä jääkiekkoilija."

"It took you six seasons to score your first NHL goal... what took so long?"
"I'm not that great of a hockey player."


---

2. Dustin Penner

Dustin Penner esiintyi TSN:n Off The Record osiossa yhdessä Jarret Stollin sekä juuri voitetun Stanley Cup -pokaalin kanssa heti voiton jälkeisenä päivänä. Silmien alta olikin nähtävissä jonkin verran tribuuttia Jari Porttilalle, sillä juhlat olivat varmasti olleet pitkät, ja sitäkin kosteammat.

Haastatteluun toi lisähuumoria kohta kerrottavan kommentin lisäksi myös se, että ilmeisesti Jeff Carter tuli ammuskelemaan haastattelussa olevia kaveruksia kesken kaiken vesipyssyllä kameran ulkopuolelta. Kosteutta tosiaan. Landsberg kysyi molemmilta, kuinka pitkään Kingsin päävalmentaja Darryl Sutter pysyi omana tuimana itsenään ratkaisevan ottelun loppuminuuteille, vai löysäsikö hän omiensa piiskaamista viimeisillä hetkillä tapojensa vastaisesti. Kysymykseen tarttui Penner, joka kommentoi asiaa jotakuinkin näin:

"Kyllähän Darryl meitä piiskasi kunnolla ihan loppuun asti, mutta ehkä homma vähän hellitti tuon Trevor Lewiksen tyhjiin tehdyn maalin jälkeen, ja tuon jälkeen olikin hienoa nähdä Darryl hymyilemässä ensimmäistä kertaa ikinä."

---


3. Gino Odjick

Gino Odjick oli Tony Twistin ohella eräs niistä pelureista, joita et halunnut suututtavan 90-luvulla, mutta silti mies tuppasi välillä "hieman" hermostumaan. Odjick nimittäin karkasi useaan otteseen tuomareiden syleilystä, ja hyökkäsi vastustajien kimppuun paidatta - usein jopa suojitta. Yläosaton, täysin hermonsa menettänyt Odjick säntäilemässä kentällä onkin varsin legendaarinen näky.

Off The Record -ohjelmassa mies ei kuitenkaan menettänyt malttiaan, vaan tarjoili erittäin hauskoja vastauksiaan Landsbergin kysymyksiin. Tässä muutama murjaisu suomennettuna.

Landsberg: "Kuka sinulla oli vastassasi ensimmäisessä NHL-tappelussasi?
Odjick: "Dave Manson."
Landsberg: "Miten pärjäsit?"
Odjick: "Elän vieläkin"

Landsberg: "Teit vuonna 1991 maalin rangaistuslaukauksesta Mike Vernonille. Millaisen liikkeen teit rankkarissa?"
Odjick: "Katsoin oikealle, ja lauoin vaemmalle."
Landsberg: "Miten muuten sait tuon rangaistuslaukauksen?"
Odjick: "Lensin Al MacInniksen ohi... Hänellä taisi olla luistemet väärinpäin sinä iltana."

Odjick keräsi urallaan 2567 jäähyminuuttia, mutta niiden lomassa tuli myös pisteitä ajoittain varsin vakuuttava määrä. Vakuuttava määrä ainakin tuon roolin pelaajalle. Varsinkin kausi 93-94 oli mieheltä aikamoinen suonenveto, sillä tuolloin Odjick teki yhteensä 16 maalia 76 pelaamassaan ottelussa. Michael Landsberg ihmetteli suurta maalimäärää ja kysyikin, miten ihmeessä tuo oli mahdollista. Odjick tarjosi siihen suoran vastauksen:

"Pavel Bure käski minun mennä takatolpalle, laittaa lapani jäähän ja pitämään silmäni kiinni. Minä tottelin."

---

4. Manny Legace

Hartford Whalersin entinen varaus, sekä pitkän linjan NHL-varamaalivahdilla  Manny Legacella riitti - tai oikeastaan on riittänyt - joukkueita uransa aikana. Internetin syövereistä lyötyvien tilastojen perusteella tehty nopea päässälasku sai tulokseksi kokonaisuudessaan 15 eri joukkuetta. Tosin saatoin seota laskuissani jossakin välissä. Legace pelasi tilastollisesti parhaimmat vuotensa Detroit Red Wingsin maalinsuulla, mutta eniten startteja yhden kauden aikana kertyi NHL-uran loppuvuosina St. Louis Bluesissa.

NHL:ään mies nousi pitkän kaavan mukaan, sillä ennen ensimmäistäkään ottelua isoissa ympyröissä tuli Legacelle tutuiksi junioriliiga OHL:n lisäksi niin AHL- kuin IHL-liigat, mutta myös ECHL-sarja, jossa Legace kävi pyörähtämässä kolmen ottelun verran. Euroopan maista tutuiksi taas tulivat Saksa sekä hivenen myös Venäjä, jossa Legace kävi pelaamassa huimat kaksi ottelua työsulun aikaan kaudella 04-05. Landsberg kysyi herralta, miksi hän pelasi tuolloin vain tuon kahden ottelun verran Venäjällä, ja vastaus löytyi nopeasti:

"Koska olin luokaton molemmissa."

Hauskin heitto kuultiin kuitenkin heti haastattelun alussa, kun Landsberg tiedusteli Legacelta hänen taikauskoisuudestaan. Tähän Manny Legace kommentoi, että:

"Pelailen tennispallon kanssa ennen pelejä, enkä puhu puhelimessa lainkaan pelipäivinä... ... ... Oikeastaan en vain halua puhua vaimoni kanssa."

---

5. Brett Hull

Nimi Brett Hull on lienee kaikille tuttu, jotka ovat edes hitusen verran tutustuneet NHL:n maailmaan. Legendaadisen Bobby Hullin poika esiintyi NHL-tasolla kahtenakymmenentenä perättäisenä kautena merkaten 1269 pelaamassaan ottelussa yhteensä huimat 741 maalia. Tuolla maalimäärällä irtoaa kaikkien aikojen maalintekijälistauksesta kolmospaikka.

Peliuransa jälkeen Hull kommentoi suoraan, ettei tulisi koskaan siirtymään valmennustehtäviin, mutta peliuran päätyttyä lisätekemistä eläköityneelle urheilijalle löytyi varsin nopeasti. Kauden 06-07 alkuun Hull sai roolin Dallas Starsin toimistolta, ja jo vuoden 2007 loppulla Hull nimitettiin, GM Doug Armstrongin potkujen jälkeen, jaettuun general managerin rooliin Les Jacksonin kanssa. TSN:n haastattelu tehtiin ennen 08-09 kauden alkua, ja heti alkuunsa Landsberg kysyi monet liemet kokeneen Hullin muuttumisesta tuon hetken GM:n rooliin.

Landsberg: "Mikä on suurin eroavaisuus Brett Hull -pelaajan ja Brett Hull -general managerin välillä?"
Hull: "Varmaan kymmenisen kiloa."
Landsberg: "Mihin suuntaan."
Hull: "Huonoon."

Haastattelun loppupuolella Brett Hullilta kysyttiin kumpi on hauskempi, Jeremy Roenick vai hän itse. Tämänkin pulman Hull ratkaisi osuvasti vastaamalla:

"Minä olen hauskempi, Jeremy on hauskemman näköinen."

---

6. Wade Belak

Listan viimeinen, muttei todellakaan vähäisin sijoitus omistetaan eräälle hauskimmista NHL-pelaajista ikinä. Youtubessa on kilometreittäin ratkiriemukasta materiaalia tästä velmusta "pikkupojasta", joka teki kaiken, ja sanoi kaiken tietynlainen humoristinen pilke silmäkulmassa. Vaikka muiden silmiin Belak näyttikin iloiselta ja leppoisesti elelevältä hauskuuttajalta, sai miehen sisäiset demonit hänestä vallan todella synkällä tavalla elokuun viimeisenä päivänä vuonna 2011, kun Belak poistui keskuudestamme. Aivan liian aikaisin.

Belak ei ollut koskaan mikään taitokiekkoilija, vaikka mies pienellä numerolla NHL:ään varattiinkin. Quebec Nordiques nimittäin poimi hänet rivistöönsä vuorolla 12. vuoden 1994 draftissa. Uralla pelatuissa 549 NHL-ottelussa maaliverkot heiluivat vain kahdeksan kertaa, ja miehen tärkein rooli olikin ottaa vastustajien kovanaamoista mittaa ilman hanskoja. Tästä tuloksena 1263 jäähyminuuttia.

Belak pelasi pitkään Toronto Maple Leafsissa, josta matka parin rikkonaisen Florida Panthers -kauden jälkeen Nashville Predatorsiin. Maple Leafsissa pelaessaan Belakilla oli käynnissä huima 143 ottelun mittainen maaliton putki, joka alkoi joulukuun 20. päivä vuonna 2003. Putki katkesi täysosumaan melkein neljän vuoden kuluttua (4.12.07), kun Belak viimeisteli kotiottelussa komean räkämaalin maalin edustalta Nashville Predatorsia vastaan. Jouduttuaan kaksi kautta myöhemmin kaupatuksi Nashvilleen Belak kommentoi treidiä Wade a Minute -ohjelmassaan sanoin: "Nashville varmasti valitsi minut joukkoihinsa maalini takia, jonka tein heitä vastaan parisen vuotta sitten. He näkivät voimani." 

Vitsiniekkana tunnettu ehti toki käydä kääntymässä useaan otteeseen myös Michael Landsbergin juttusilla Off The Record -ohjelmassa. Noilta ajoilta on kuvanauhalle tallennettu eräs hauskimmista sanojenvaihdoista ohjelman historiassa.

Landsberg: "Oletko koskaan käyttänyt steroideja?"
Belak: "En, mutta olisi ehkä pitänyt."
Landsberg: "Miksi?"
Belak: "Enpä tiedä... ehkä olisin pystynyt pelaamaan Baseballia."

Tilannekatsaus MM-kisoihin

Jääkiekon MM-kisoissa ollaan selviydytty jo pisteeseen, jossa jatko-ottelut alkavat häämöttää. Parhaimmat joukkueet ovat jo varmistaneet paikkansa neljännesfinaaleissa, mutta viimeisen kierroksen otteluissa on silti rutkasti panosta joukkueiden taistellessa viimeisistä jatkopaikoista, sekä helpommista vastustajista.

Suomi päätti alkusarjan ottelunsa voittoon Kazakstanista, ja näin ollen joukkue pääsi valmistautumaan jo tulevaan neljännesfinaali-otteluun, jossa vastustajaksi asettuu suurella todennäköisyydellä USA. Tämä onkin erittäin hyvä asia, sillä Suomihan on tunnetusti pelannut lähivuosina erinomaisesti Yhdysvaltoja vastaan... Niin siis ratkaisupeleissä... Eikun ainiin joo...

Kisoissa on tapahtunut toistaiseksi vaikka kuinka paljon, eikä Sivuverkon mittavat resurssit riitä tällä kertaa järin kokonaisvaltaiseen raporttiin, sillä Kummola vei rahat. Ja lakanat. Nyt, alkusarjan päätöspäivänä on kuitenkin hyvä hetki ottaa kevyt pintaraapaaisu kisojen härdelliin, ja listaankin nyt alle kisojen tapahtumia tähän päivään mennessä.

- Ryan Getzlaf tekee selvästi parhaansa päästäkseen liittymään legendaariseen "kolmen kullan klubiin" MM-kisojen myötä. Lehtijuttujen perusteella homma onkin edennyt jo jonkin verran, vaikkei missi Saara Sieppi - tai muutkaan naiset - mitään myönnäkkään.

- Anssi Salmela hölmöili USA-ottelussa itselleen peräti kolmen ottelun pelikiellon taklattuaan Alex Goligosken selästä laitaan. Sivuverkon saamien tietojen mukaan myös tuo pelikielto oli Jesse Joensuun ja Niko Hovisen ansiota.

- Sivuverkko kyseli Salmelalta tämän mielipidettä kyseisestä taklaus-tilanteesta heti USA-ottelun jälkeen, mutta Salmelan ainut kommentti tilanteesta oli "Ootas vähän".

- Suomen joukkue koki pahan takaiskun, kun Leijona-vahti Kari Lehtonen loukkaantui USA-ottelussa tilanteessa, jossa vain Kari Lehtonen voisi loukkaantua. Vamman vakavuudesta ei vielä ole tietoa - ei edes siitä oliko vamma fyysinen vai henkinen.

- Venäläistähti Evgeny Malkin on ollut kisoissa toistaiseksi erittäin hyvässä vireessä, ja hän onkin taituroinut jo tehot 7+7, joilla hän johtaa turnauksen pistepörssiä ennen erästä turskan kalastajaa. Venäjä sai kuitenkin kovia vahvistuksia joukkueeseensa Washington Capitalsin pudottua NHL:n pudotuspeleistä, ja saa nähdä kuinka käy Malkinin tehoiluille tämän jälkeen, sillä ei olisi ensimmäinen kerta, että Malkinin pisteiden tehtailu hiipuu, kun joukkueeseen saapuu toinen supertähti.

Anssi Salmela - kirveellä päähän tai naama edellä seinään.

- Kuten sanottua, Washington Capitalsin Alexanderit Ovechkin ja Semin liittyvät vahvistamaan Venäjän joukkuetta MM-kisoihin. Sivuverkon kysyessä miehiltä, miksi he lähtivät raskaan NHL-kauden jälkeen vielä pelaamaan maailmanmestaruudesta, vastasivat he, ettei se kausi nyt niin raskas ollut, kun he eivät päässeet pelaamaan. Molemmat myös myönsivät, että lähdön toinen syy oli yksinkertaisesti päästä mahdollisimman kauas Dale Hunterista. Haastattelun jälkeen Ovechkin mumisi vielä jotain fat fuckista.

- Norja vastasi ehkäpä kisojen komeimmasta yllätyksestä voittaessaan Saksan salibandylukemin peräti 12-4. Harmi, ettei Saksan päävalmentajan toiminut enää konkari Uwe Krupp, sillä hän olisi ehdottomasti saanut saksalaisryhmään ottelun aikana ryhtiä. Hyppäämällä nimittäin itse pelaamaan.

- Valko-Venäjän maalivahti Andrei Mezin häipyi joukkueensa vahvuudesta kesken kisojen, sillä hän ei ollut tyytyväinen saamaansa rooliin. Mezinin kisat jäivätkin käytännössä yhtä lyhyeen kuin John Tortorellan tiedotustilaisuudet.

- Suomella on ollut suuria vaikeuksia omassa päässä kovasti karvaavia Pohjois-Amerikan joukkueita vastaan - niin kiekollisena, kuin kiekottomanakin. Varsinkin USA sai tapettua koko Suomen avauspelin, kun he ottivat tilan pois Suomen pakeilta, eikö hidasta lähtöä näin voitu toteuttaa. Tai itseasiassa hidas lähtöhän tilanteissa lopulta onnistuikin, hyökkäykseen lähtö kun kesti aina noin viisi minuuttia.

- Leijonien puolustajien otteista kertoo jotain se, että Suomen paras pakkipari on tähän mennessä ollut selkeästi Väänänen-Järvinen -kaksikko, vaikkakin muutamia nukahduksia on sattunut kiekollisena myös Järviselle. Hietanen-Mäenpää -pariskunta pyörittelee ihan kivasti ylivoimaa, mutta omassa päässä pelatessa pari on yhtä hukassa, kuin Juhani Tammisen puvustaja. Salmela on ollut sellaisessa vireessä, ettei pelikielto haittaa ollenkaan, ja Niskala on taas syötellyt avaussyöttöjä mukavasti suoraan lapoihin - vastustajan kannalta. Kukkonen veti hienon liukutaklauksen Lehtoseen Faulkin ylivoimamaalissa, ja Jaakolan jäätyilyssä Yhdysvaltoja vastaan oli jotain todella runollista. Nyt ollaankin siinä tilanteessa, että Teppo Nummisen kisapassi voitaisiin pikkuhiljaa leimata.

- Kaikesta Leijionien alisuorittamisesta huolimatta kisatiimin heikoin lenkki on ollut ehdottomasti MTV3:n asiantuntija"toimittaja" Mika Kortelainen. Tiedoksi Maikkarille: Mika Kortelainen ei ole mikään Pierre McGuire. Eikä edes neljännes Rob Raystä. Mies joka pohjustaa kysymyksensä huonommin kuin Jussi Saarinen - tai itseasiassa ei pohjusta niitä ollenkaan, ja tuottaa sanoja hitaammin kuin keskiverto ihminen nukkuessaan, ei todellakaan kuulu toimittaja-tehtäviin.

Leijonien joukkuepalaveri

Suomen urakka MM-kisoissa pyörähti käyntiin jo kisojen avauspäivänä, kun vastaan asettui Valko-Venäjä. Suomi klaarasi lopulta ottelusta niukan 1-0 voiton ja sai kuin saikin avattua kisat voitolla. Eilen pelipäivänä leijonilla tunnetusti riitti tekemistä. Oli aamujäätä, palavereja, haastatteluja ja muuta kotikisojen avauspäivään liittyvää härdelliä. Ennen viimeisiä jääharjoituksia joukkue piti nopean palaverin pienessä kokoustilassa, ja koska tunnetusti myös minut oli median edustajana kutsuttu paikalle, pystyn avaamaan Teille hieman palaverissa puituja asioita. Olkaapa hyvät.

---

Jukka Jalonen seisoo leijonaryhmän edessä ylväänä ja tarkastelee pelaajiaan kevyen puheensorinan vallitessa. Hänen vierellään vasemmalla puolella ovat valmennustiimin muut jäsenet Teppo Numminen, Pasi Nurminen sekä Petri Matikainen, jonka antiikin Kreikan aikaisen soturijohtajan asuste luo penkeillä istuvien pelaajien kesken suurta hämmennystä. Lukuunottamatta Lasse Kukkosta, joka on silminnähden innoissaan hypistelemässä antiikkista asustetta, ja vakuuttaakin samalla muulle porukalle pukeutuvansa samaan asusteeseen, kun lähtee seuraavanakin pääsiäisenä virpomaan.

Jalosen oikealta puolelta taas löytyvät itse Kalervo Kummolan lisäksi myös joukkueen manageri Jari Kurri, jonka silmäpussit ovat nähtävästi ottaneet tehtäväkseen kasvaa Jari Porttila -mittoihin, sekä grillimestari Timo Jutila.

Pelaajat istukselevat rentoina penkeillään. Lasse Kukkonen suunnittelee villisti seuraavaa pääsiäistään ja julistaa vierustovereilleen kuinka paljon hän tulee saamaan tuolloin karkkia. Leo Komarov ajaa partaansa ja Jani Tuppurainen heiluttelee kultamitaliaan Joonas Järvisen nenän edessä hypnotisoijan elkein.

Ossi Väänänen: Hei Jani, eikö sun pitäis jo pikku hiljaa laittaa pois se mitali. Nyt on kuitenkin jo ihan uudet kisat käynnissä!

Jani Tuppurainen: Miks ihmeessä? Onhan Lassellaki vielä omansa kaulassa...

Lasse Kukkonen: No tottakai on! Melkein vuoden oon tätä kellon ympäri kaulassa pitäny enkä pois kyllä ota!

Ossi Väänänen: *pyörittelee päätään*

Jukka Jalonen: No niin, hiljennytäänpä taas hetkeksi. Pidetään tässä siis ihan nopea palaveri ennen viimeisteleviä jääharjoituksia. Tänään ne siis pyörähtää käyntiin! Kotikisat. Varmasti kaikille tästä on tulossa ikimuistoiset pelit, joten otetaanhan tästä tilaisuudesta kaikki irti! Te olette se joukko, joka luistelee kaukaloon puolustamaan Suomen MM-kultaa, ja haluan sanoa, että minulla on aina ollut jokaiseen teistä täysi luotto, ja teidän, että jokainen voi panoksellaan viedä suomalaista kiekkoilua eteenpäin.

Jussi Jokinen: *repeää paikallaan nauruun, mutta naamioi nopeasti sen yskäkohtaukseksi*

Jalonen: Nyt annetaan nopeat puheenvuorot vierelläni seisoville herroille... (osoittaa kädellään Kummolaa)

Kalervo Kummola: No niin. Terve taas pelaajat ja tervetuloa edustamaan Suomea kotikisoihin. Ajateltiin liiton kanssa tehdä teidän pelaajien pelaamisesta helpompaa, ja iskettiin tiskiin sellaiset lippuhinnat, ettei siellä pitäisi olla fanejakaan huutelemassa. Voitte keskittyä ihan vaan itse pelaamiseen.

Niko Kapanen: Siis hetkinen? Miten korkeiks te ne lippuhinnat laitoitte?

Kummola: Sellasta vähintään 155 euroa ne on.

Joonas Järvinen: No huhhuh, eihän mulla olis varaa tollasiin ryöväyshintoihin!
Kapanen: Eikä mulla.
Jarkko Immonen: Eikä kyllä mullakaan.
Mikko Koivu: No eikä... No olis kyllä, mutta jättäisin kyllä väliin.

Kummola: No mutta tervetuloa, jokatapauksessa. (Kansleri väistelee puheryöpyn takaisin omalle paikalleen)

Pasi Nurminen on pitää oman pienen puheensa, mutta astuessaan askeleen eteenpäin, hän on kaatua mattoon, jonka päällä hän jo seisoo, joten hän näkee parhaimmaksi pitää suunsa supussa ja keskittyä täysin pystyssäpysymiseen.

Tämän jälkeen Timo Jutila vyöryy pelaajien eteen.

Timo Jutila: Tereve vaan kaikille minunki puolesta! Eteenpäin on taas menty tässä vuosien saatossa. Jokisen Jussikin pääsee joukkueeseen, Joensuu mahtuu pelaamaan, eikä Lehtosen Kärppäkään syö enää sipsejä joukkuepalavereissa niinku teki viimenäkemällä.

Kari Lehtonen: Eipä. *rousk rousk*

Jutila: Eipä mulla mitään suurempaa tässä nyt ole. Tervetuloa taas remmiin mukaan. Heino meininki. Vetäkää paremmin homma kotiin ku minä ja Teppo aikanaan.
Pelaajat: ...
Jutila: ...
Pelaajat: ...
Jutila: ...
Leo Komarov: Sano nyt se, kun mieles tekee kuitenkin...
Jutila: Ai mikä?
Antti Pihlström: No tiedät kyllä.
Jutila: ...
Pelaajat: ...
Jutila: Ny rillataan.
(Pelaajat yltyvät huikeisiin suosionosoituksiin remakan naurun kera.)

Jalonen: No niin, pysytäämpä asiassa. Illan vastus on siis Valko-Venäjä, ja kuten kaikki varmasti tietävät, ei kyseessä ole todellakaan mikään helppo vastus. Tähän kun lisää vielä sen seikan, että kisojen avauspeli on juuri se hankalin, täytyy meidän tehdä joukkueena töitä hirvittävä määrä tänään! Vaikka kisojen avaus on aina paha paikka, niin pyritään kovan työn kautta saavuttamaan hyvä suorittamisen taso, ja lähdetään siitä sitten parantamaan otteita niin, että oltais parhaimmillamme ratkaisuotteluissa. Eikö vaan? (katselee ympärilleen)

Petri Matikainen: Joo en mää tollasista teidä mitään.

Jalonen: Noh, käydään tässä nopeasti läpi vielä nopeasti joitakin roolituksia, mutta viimeiset suuremmat linjaukset vedetään kohta tuolla jäällä. Ykkönen; Nyt kiekolliset kyvyt käyttöön. Laittakaa vastustaja jatkuvasti puolustuskannalle pitkillä hyökkäyksillä. Hietanen ja Mäenpää, ei paineita. Ihan perus ottelu on tulossa.

Juuso Hietanen & Mikko Mäenpää: (ääni, ja kädet väristen) Joo ilman muuta.

Jalonen: Kakkoskenttä. Teille homma on tuttua. Mylly vaan pyörimään. Pesonen, mee vaan maalin eteen seisomaan, ja yritä näyttää valmiilta. Voisit koittaa tehdäkin pari siitä tällä kertaa. Salmela, älä käytä nuuskaa  liikaa.


Anssi Salmela: Joo ootas vähän.

Jalonen: Kolmone. Kovaa ja tarkkaa peliä. Komarov, hämmennä. Väänänen ja Järvinen, kovaa pelaamista. Ei milliäkään armoa vastustajille. Nelonen, tarkkaa puolustuspeliä ja energisiä vaihtoja. Pile, paina taas peräsuoli pitkällä siellä. Kukkonen... ... yritä pysyä pystyssä siellä.

(Kolmos- ja neloskentällisten pelaajat nyökkäävät.)
(Paitsi Kukkonen joka pudistelee päätään.)
(Vihdoin hän huomaa tekevänsä väärin, ja alkaa nyökytellä otettuaan muista mallia.)

Jalonen: No niin. Aletaanpa lopetella. Onko jollakin jotain kysyttävää?

Komarov: Joo hei Teppo, miten tollasen letin saa?
(Teppo Numminen punastuu.)

Jalonen: No oliko jotain ihan asiaankuuluvaakin?

(Anssi Salmela nousee paikaltaan seisomaan.)

Salmela: Täytyy nyt sen verran mainostaa. Näitä kotikisojahan ei olis saanut ilman Niko Hovisen ja Jesse Joensuun panosta...
(Mikko Koivu nykäisee vihaisesti paidan helmasta Salmelan takaisin istumaan.)

(Jesse Joensuu face-palmaa.)

Jalonen: Joo, eiköhän tämä palaveri ollut tässä. Nyt siis hyvällä sykkeellä kohti viimeistelytreenejän... jäälle mennään tuossa reilun tunnin kuluttua. Menkääs nyt vaihtamaan vaatteet ulkolämpöjä varten. Koskee myös sinua, Petu.

Matikainen: No höh.

(Pelaajat nousevat paikoiltaan ja alkavat siirtyä ovea kohti.)

Jalonen: Ainiin, nyt kun vielä muistan. Nupen skouttauksen perusteella tulevan vastustajan veskarilla on erittäin hyvä hanskakäsi. Täytyy siis painottaa: älkää laukoko hanskakäden yläkulmaan!

Pelaajat: Joo eihän me.

Terveisiä Kummolalle

On aika jälleen aktivoitua pitkän hiljaiselon jälkeen, ja avata kannettava tietokone pienen hauskuuttelun merkeissä. Tiedän ystävät hyvät, että paljon on jälleen tapahtunut niin Suomen maalla, kuin myös NHL:n puolella; Petri Matikainen pääsee joukkueensa kanssa aikaisin Kreikkaan, Pelicans-luotsi Kai Suikkanen ei ole vieläkään ollut kiroilematta yhdessäkään haastattelussaan, ja se joukkue, jossa Harri Pesonen pelaa keväällä, voittaa.

Amerikan mantereella taas runkosarja pääsi jo loppumaan ja viimeisetkin playoff-paikat saatiin selvitettyä. Josko Buffalo Sabres ymmärtäisi jo ensi kaudella, että myös runkosarjan ensimmäiset 41 peliä lasketaan mukaan tilastoihin. Yllättäjäjoukkueet Florida Panthers ja Ottawa Senators ylisuorittivat, ja pääsivät hienojen runkosarjaotteiden avulla pudotuspeleihin. Häntäpään joukkueista Edmonton First Overalls ja New York Islanders eivät alisuoriutuneet, sillä se ei ole mahdollista.

Mihin tämä teksti sitten perustuu? Hyvät naiset ja herrat, tämä kirjoitus perustuu täysin omiin kokemuksiini. Pitkän odotuksen jälkeen pääsin nimittäin vastikään käymään ensimmäistä kertaa Amerikan mantereella, ja itse New Yorkissa asti. Tiedän, olen aiemminkin sanonut asioista näin, mutta tämä siis tapahtui ihan oikeasti. Samalla reissulla pääsin vihdoin ja viimein ihastelemaan ihka oikeaa NHL-ottelua livenä paikan päältä. Kyseinen ottelu oli tiistaina 3.4 pelattu New Jersey Devils - New York Islanders -ottelu, ja ajattelin näin matkan jälkeen kertoa hieman tunnelmia ottelutapahtumasta yleensä.

Ottelu pelattiin siis Devilsin kotiluolassa uudehkolla Prudential Centerillä New Jerseyssä. En halunnut tehdä Kurtis Fostereja, ja myöhästyä tilanteesta, joten suuntasin hallilla hyvissä ajoin junalla New Yorkista. Myöhemmin kuitenkin kävi ilmi, ettei sinne hallille nyt niin vaikeaa ollutkaan päästä, ja kun löysimme paikamme, näytti kello vasta vähän yli viittä. Pelin alkuun olikin siis jotakuinkin kaksi tuntia aikaa. Noh, parempi aikaisin, kuin ei milloinkaan.

Hallin pihalle päästyämme huomasimme, että koko hallia ei ole vielä avattu. Ovien edessä pääsyä hallille odotteli kuitenkin kourallinen kiekkofaneja joihin lukeutui muutama Parise, pari Brodeuria, yksi Arnott sekä eräs yksinäinen Tavares. Gomezin paitoja ei paikalla näkynyt, kumma kyllä.

Ovet auettua tasan viideltä paikallista aikaa pääsimme vihdoin sisään, ja nopean turvatarkistuksen jälkeen omien paikkojen etsintä sai alkaa. Paikkamme oli käytännössä vastakkaisella puolella hallia katsottuna paikasta, josta tulimme sissään, joten eipä muuta kuin vaeltamaan omille paikoille. Ja mikäs siellä oli kävellessä. Henkilökunta viritteli hyvissä ajoin ensimmäisiä "Let's go Devils" -huutoja, ja käytävillä fanitavaraa kaupittelevat henkilöt heittelivät yläfemmoja jo paikalla oleville faneille. Koko touhussa oli heti alkuhetkistä lähtien niin sanottu "ison maailman meininki", eikä se haitannut tätä kiekkofania lainkaan. Päinvastoin.

Käytävältä löytyi myös pieni huutokauppa osasto, jossa oli myynnissä fanikrääsää nimikirjoituksilla varustettuna. Oli peleissä käytettyjä mailoja, joitakin pelipaitoja sekä isoja kuvia muun muassa Jason Arnottin cupin ratkaiseesta maalista. Vaikka olen pelkkä rahaton opiskelija, jolla on vähemmän siteitä Devilsiin kuin Josef Boumediennella, teki minun mieli laittaa tarjousta jokaisesta esineestä. Scott Gomezin paitoja ei näkynyt tuollakaan. Ihme homma.

Omat paikat löytyvät piakoin ja kuten aiemmin sanoin, jäi aikaa käytävillä käyskentelyyn, valokuvien napsimiseen, hodarin syömiseen, oluen juomiseen ja omaan fiilistelyyn reilusti aikaa. Paikamme olivat areenan toisella suurella tasanteella, mutta se voidaan käytännössä laskea kolmanneksi kerrokseksi. Ylempänä oli vielä ainakin yksikerros, joten ihan piippuhyllyltä ei peliä joutunut seuraamaan. Tähän väliin täytyy tosin todeta, ettei halli oltu suunniteltu mahdollisia suomalaisfaneja silmälläpitäen. Tuon tasanteemme pleksilasi, joka oli osaltaan estämässä katsojia putoamasta katsomosta alas, oli hyvin matala. Näin ollen suomalaiset jääkiekkofanit voivat tyypillisesti oluthuuruissaan ja sämpylää jakaessaan helposti pudota tasanteelta huomattavan matkan alas.

Pikku hiljaa väki alkoi saapumaan hallille, ja alkulämmittelyt saivatkin alkaa. Pettymykseni oli suuri kun huomasin, ettei Martin Brodeur tulisi olemaan aloittava maalivahti kotijoukkueesta. Itse asiassa Brodeur ei käynyt maalin suulla edes alkulämmittelyissä vaan heitti vaihtoaition edessä läppää huoltajan kanssa, joten tätä legendaa en harmillisesti nähnyt toiminnassa lainkaan. En nähnyt ottelussa myöskään toista Devils-legendaa Jay Pandolfoa. En, vaikka mies pelasi ottelussa ilmeisesti melkein yhdeksän minuuttia Islanders-paidassa, sillä niin näkymättömissä hän kentällä veteli.

Myös eräs entinen Devils-peluri Nicklas Bergfors pysyi poissa näkyvistä, joka ei tosin ole lainkaan ihme. Taitaa herra työskennellä tällä hetkellä jonkin joukkueen luistimien terottajana tai jonakin erätaukomaskottina.

Lähtökohdat ottelulle ei olleet millään tavalla herkulliset, sillä Devils oli jo varmistanut pudotuspelipaikkansa olemalla oma vahva itsensä runkosarjassa. Islanders oli ollut runkosarjassa myös oma itsensä eikä heilläkään ollut minkäänlaista panosta ottelussa. Ellei draft-lotteryä lasketa sellaiseksi.

Peli alkoi Devis-merkkisesti, vaikka ottelun alku olikin melko tunteetonta höntsäilyä. Islanders-maalivahti Al Montoyalla oli ilmeisesti joukkuetoverinsa Mark Eatonin kanssa kisailu menossa siitä, kummalla on jäisemmät kädet, sillä niin upeasti Montoya kämmäili kiekon kanssa maalin takana heti ensimmäisessä tilanteessa. Myös Devilsin avausmaalin jälkeen Montoya esitteli upeaa kiekonkäsittelytaitoaan, ottamalla purkukiekon haltuun maalin takana siten, että kimmotti sen suoraan maalin edustalle. Lähes Mika Lehtomaista toimintaa.

Devils avasi ottelun maalitilin siis jo reilun minuutin jälkeen, kun Patrick Elias laittoi kiekon puolityhjään Islanders-verkkoon vierasjoukkueen laiskan puolustamisen jälkeen. Kotijoukkueen maalilaulu pärähti soimaan, jota tahditti Devils-fanien vastustajille osoitetut "you suck" -huudot.

Ensimmäisen erän puolivälin jälkeen kotijoukkueen Cam Janssen jyräsi voimalla Mark Eatonin seinille. Tästä ei Islandersin Micheal Haley pitänyt, ja hän haastoikin Janssenin tappeluun välittömästi. Seurasi noin minuutin mittainen nujakka ja jokainen ketsoja - minä mukaanlukien - matsia seisaalteen, samalla epämääräisesti möykäten. Yleisö syttyi, ja oli aivan pähkinöinä. Samalla molemmat joukkueet syttyivät pelaamaan kovempaa. Ja joku vielä väittää, ettei tappelut kuulu jääkiekkoon.

Heti tappelun jälkeen näytettiin noin Synergia Arenan kokoisella jumbotronilla super-slow motionina Cam Janssenin eräs lyönti, joka löysi tiensä Haleyn poskipäähän. Koko halli huokaa kovempaa kuin yhdenkään maalitilanteen aikana.

Edessäni istui ilmeisesti paikallinen isä, joka oli saapunut nuoren lapsensa kanssa katsomaan illan spektaakkelia. Poika oli jo varhaisella iällä opetettu kannattamaan oikeaa joukkuetta, sillä kaverin päältä löytyi niin Brodeur-pelipaita, kuin myös Devils-lippalakki. Pikkumies elikin pelin mukana enemmän kuin muut yleisöstä yhteensä, hyppien paikallaan jännityksestä ja aloittamalla välillä itse "Let's go Devils" -kannatushuudot, johon muu yleisö nopasti lähti mukaan. Teki mieli antaa ylävitonen tälle nuorukaiselle huikeasta toiminnasta.

Ensimmäisellä erätauolla jäälle menivät näyttämään taitojaan paikalliset G-juniorit, jotka pelasivat kentällä noin viisi minuuttia kestäneen 10 vs. 10 ottelun. Ei ollut kovin reilua nähdä vasta luistelemaan oppineiden lasten seassa yhtä Nathan Gerbeä.

Muutaman kerran ottelun aikana yleisön seasta joku aloitti rytmikkään viheltelyn, joka päättyi voimakkaaseen "Rangers suck" -huutoon. Huuteluihin osallistui koko yleisö, oli päällä sitten Devils- tai Islanders-fanituotteita. Oli myös erityisen hienoa kuunnella jokaisen Johan Hedbergin torjunnan jälkeen koko Devils-katsomon "Moose" -huutomylvintää. Melkoinen meininki.

Yleisölle tarjottiin ottelun aikana virikkeitä vaikka millä mitalla. Yleisön seasta valittiin pariskuntia vastaamaan tietokilpailukysymyksiin tai ottamaan osaa muihin kisailuihin. Palkintoina oli niin erilaisia fanituotteita, kuin myös lippuja Broadway-esityksiin. Yleisöä myös huudatettiin näyttämällä jumbotronilla desibelimittaria. Toisella erätauolla pääsi eräs Devils-fani näyttämään taitojaan jäälle, kun hänet valittiin ampumaan kiekkoja tyhjään maaliin jokaiselta kentältä löytyvältä poikkiviivalta. Pääpalkintona ei ollut enempää eikä vähempää kuin upouusi auto. Harmillisesti kisaan valittu fani taisi olla itse Al Montoya, sillä vaikka lähemmältä siniviivalta lauottu kiekko vielä maaliin löysikin, eivät punaviivalta luotut kolme kiekkoa jaksaneet edes maalille asti.

Tämän lisäksi erätauoilla yleisöä viihdytti The E-Street Band, jonka kerrottiin olevan "se alkuperäinen Bruce Springsteen tribuutti-yhtye". En ole ikinä ollut näkemässä itse Pomoa, joten nyt voin sanoa olleeni ainakin lähellä.

Ottelun aikana tuli myös kuulutus siitä, että alatasanteella jaettiin "ensimmäinen Devils-pelini" diblomeja, ja suuresta houkutuksesta huolimatta jätin omani hakematta, sillä ajattelin niiden olevan ennemminkin lapsille suunnatuja todistuksia. Tämä pitikin paikkaansa, sillä pelin jälkeen kuulin, että edellisen diblomin oli itselleen hakenut Adam Larsson.

Pelin taso laski hieman loppua kohti, lukuunottamatta Islandersin viimeisellä viisiminuuttisella virittämää kiriä. Tuo kiri päättyi kuitenkin Kovalchukin viimeisen minuutin maalin. Edessä istunut isä ja poika -kaksikko pomppasi äkkiä penkeiltään ja alkoivat tehdä lähtöään välttääkseen pelin jälkeiset kovat ruuhkat. Isä oli jo lähdössä, mutta poika muisti vetää tätä hihasta, ja molemmat jäivät värittämään Devils-maalilaulua omilla "you suck" -huudoillaan. Jälleen asiallista toimintaa pikkukaverilta.

Yhteenvetona voidaan sanoa, että vaikkei ottelussa ollutkaan ennalta panosta, ja vaikka peli olikin ajoittain pienimuotoista surffailua, oli tapahtuma shown puolesta sellainen, että menen kyllä uudestaankin. Vaikken edes Devilsiä fanita. Hallikin oli niin hieno, että sinne teki melkein mieli jäädä asumaan. Bobby Holik siellä kuulemma asuukin. Hallilta poistuttaessa ottivat fanit aulassa vielä yhdet "Rangers suck" -huudot ja ottelutapahtuma oli vihdoin paketissa. Ehdottomasti hieno ja ikimuistoinen kokemus.

Niin, ja ne terveiset. Tähän herkkupalaan lippuni maksoi hulppeat 26 euroa (34 $). Piippuhyllylle olisi päässyt noin 19 eurolla (26 dollarilla). Kyllä Boss Nass tietää.

Kohti Runkosarjan Loppua

Pienen hiljaiselon jälkeen on jälleen aika avata hieman pölyttynyt Word ja hiljentyä pohtimaan toviksi NHL:n tämän hetkistä tilannetta. Edellisestä kirjoituksesta on jo aikaa, ja paljon on jälleen ehtinyt tapahtua. Runkosarjan puoliväli ohitettiin jo hyvän aikaa sitten ja nyt käsillä on kutakuinkin viimeinen neljännes 82 ottelun rypistyksestä. Matkan varrella oli tarjolla All-Star höntsäilyä ja Winter Classiciä. On nähty hienoja maaleja ja niitäkin hienompia torjuntoja. On ollut kovia kaksinkamppailuita, ja on ollut myös Brad Marchant.

Vaikka edellisestä yhteenvedosta onkin jo paljon aikaa, näkee Sivuverkko johtavana kiekkomediana velvollisuutenaan tiivistää menneiden kuukausien tapahtumia pieneen ja näppärään pakettiin.

- Carolina Hurricanes on ollut eräs suurimmista pettymyksistä tämän kauden aikana. Joukkue aloitti huonosti ja vaihtoi valmentajaansa, mutta jatkaa edelleen kehnosti. Monet ihmettelevät onko Hurricanesin kausi ollut täydellinen rimanalitus. Cam Ward sanoo ei.

- Buffalo Sabres on varmasti tehnyt uuden ennätyksen loukkaantumisten määrässä yhden kauden aikana. Lähes jokainen Sabresin vakiokokoonpanopelaaja on kärsinyt kauden aikana jonkinlaisen loukkaantumisen, osa pienenpiä vammoja ja osa taas suurempia. Myös valmentaja Lindy Ruff sai pari viikkoa sitten omansa, kun häneltä murtui muutama kylkiluu treenejä vetäessä, ja hän joutuikin astumaan sivuun päävalmentajan paikalta muutaman ottelun ajaksi. Näiden kaikkien vammojen lisäksi loukkaantuneiden kokonaismäärää nostaa entisestään se tosiasia, että myös noin 95% Sabresin faneista on syvästi loukkaantunut joukkueen otteiden takia.

- Edmonton Oilers aloitti kauden ehkä hieman yläkanttiin, mutta nyt tahti on hiipunut perus first rounder tasolle. Kauden alkuvaiheilla varsinkin juniorikentällinen Hall - Nugent-Hopkins - Eberle oli parhaimmillaan lähes pitelemätön. Harmi, ettei kyseistä kentällistä voitu peluuttaa oman pään aloituksissa. Tai, kun joukkueen piti puolustaa johtoa. Tai, vieraspeleissä. Tai, alivoimalla. Tai, kun toisella joukkueella oli muuten vain kiekko. Mutta muuten pelaaminen oli kyllä varsin kokonaisvaltaista.

- 9.11.2011 nähtiin ottelussa Tampa Bay Lightning - Philadelphia Flyers EASportsin NHL-pelisarjasta tuttu pelin jökkääminen.

- Mikko Koivun yhteispeli Dany Heatleyn kanssa ei vain ota toimiakseen. Tuntuu hieman siltä, että Mikko kärsii hitusen verran Olli Jokinen -syndroomasta, eli vaivasta, jonka takia hän pelaa huonompien ketjukavereiden kanssa tilastollisesti paremmin. Melooni itse taas on alkanut karistamaan nimikkosyndroomansa jämiä harteiltaan, kun hän on vihdoin alkanut löytämään yhteistä säveltä Jerome Iginlan kanssa, vaikkei hän tulekaan Floridan aikaisiin tehoihin ikinä pääsemäänkään.

- Buffalo Sabresin Ville Leino taas kärsii jonkinmoisesta Olli Jokinen -syndrooman mutaatiosta, sillä mies pelaa tehokkaasti oikeastaan miten hyvien pelaajien kanssa vaan, mutta vain silloin, jos ei ansaitse siitä lainkaan rahaa.

- San Jose Sharksin Martin Havlat todisti, että jääkiekko on alati vaarallinen kontaktilaji loukkaantuessaan noin kahdeksi kuukaudeksi hypätessään vaihdosta kentälle.

Martin Havlat, ja epäonnistunut base-hyppy vaihtoaitoista.

- Lennart Petrell on vastoin kaikkia odotuksia saanut yllättävän paljon pelejä vyölleen Edmonton Oilersin nuoressa joukkueessa. Kaiken alivoimapelaamisen, raastamisen ja taklailun mukana pistetili on karttunut kolmella maalilla ja neljällä syötöllä. Petrell pääsi myös otsikoihin kaksinkamppailutilanteesta, jossa Minnesota Wildin Marek Zidlicky lensi pää edellä laitaa kohti kovassa vauhdissa. Petrell ei saanut tilanteesta pelikieltoa, vaikka monet Wild-fanit väittivätkin hänen käyttäneen selvästi liikaa Voimaa.

- Ex-pelaaja, ja nykyinen TV-hahmo, Matthew Barnaby pidätettiin joulukuun alussa epäiltynä rattijuopumuksesta. Barnabyn ajamisessa ei puheiden mukaan ollut sinällään mitään moittimisen arvoista, mutta fakta, että ajaminen tapahtui nokasta hajonneella, kolmipyöräisellä autolla herätti partioivien poliisien huomion. Sivuverkon saamien tietojen mukaan Barnabyn syytteet saatetaan kuitenkin vielä kumota, sillä uuden tiedon mukaan mies olisikin ollut tapahtumahetkellä vesiselvä, ja auton hajottamisesta olisivat vastuussa autopahoinpitelijät Ed Belfour ja Ville Peltonen.