Maailman kovatasoisin junnuturnaus

Palataampa jälleen sorvin ääreen pitkän tauon jälkeen. Sivuverkon sivustolla on ollut lähes yhtä voimakas hiljaiselo kuin Buffalo Sabresin menestysrintamalla, mutta nyt on aika polkaista kirjoituskone käyntiin.

Varoituksen sana tässä vaiheessa. Tämä teksti ei poikkeuksellisesti ole mitään sepitettyä tarinaa vaan aivan täyttä totta. Oikeasti. Kyllä. Näin on.

Olin nimittäin vapun jälkeen Espoossa seuraamassa -01 syntyneiden poikajunioreiden World Selects Invitational -jääkiekkoturnausta. Menin paikalle lähinnä haastetteluhommiin, sillä sain kuulla, että paikalla olisi suuren kaliberin kiekkohenkilöitä. Sain kuitenkin pian huomata, että 12-vuotiaiden poikien turnausmatsit olivat itseasiassa aivan huikeaa viihdettä.

Huomasin jopa viihtyväni katsomossa paremmin kuin viime kaudella paikan päältä todistamissani JYPin otteluissa.

Monet voisivat luulla, että 12-vuotiaiden kiekkojunnujen pelit ovat jotakuinkin tätä luokkaa. Niin itsekin luulin - jostain kumman syystä. Tarjolla oli kuitenkin huikeaa kiekkoviihdettä koko rahan edestä, ja vähän enemmänkin. Tilaisuuteen oli nimittäin täysin vapaa pääsy.

Pelasin itse jääkiekkoa vielä suunnilleen tuon ikäisenä. En koskaan ollut mikään järin hyvä pelaaja, mutta pärjäsin kuitenkin melko hyvin omassa uljaassa joukkueessani. Voin kuitenkin käsi sydämellä sanoa, ettei 12-vuotiaalla meikäläisellä olisi ollut noissa karkeloissa mitään käyttöä. Pelaajat olivat todella fiksuja. He osasivat käyttää hyväkseen rännikiekkoja rännikiekkoja, jos kiekko piti saada nopeasti tyhjään tilaan. Vastahyökkäykset taas kääntyivät parhaimmillaan niin nopeasti, että monet SM-liigajoukkueet olisivat tästä kateellisia.

Kaikki pelaajilla ei ollut vielä Raitis Ivanans -tyyppistä hauisrakennetta, joten ranne- ja lyöntilaukaukset eivät vielä lähteneet aivan kuin Steven Stamkosilla. Osa pelaajista kuitenkin tinttasi lämäriä jopa ihan suoraan syötöstä, kuten Timo Jutila konsanaan. MM95 nevöföget.

Yksi asia oli kuitenkin aivan uskomattoman hienoa katsojan kannalta. Jokaisella pelaajalla oli täysin rajaton itseluottamus. 1vs1 -tilanteissa haettiin AINA vuoden hienointa kärkimuilua. Usein jopa 1vs2 -hyökkäyksissä. Jos kynä ei onnistunut mentiin vaihtoon - ja samaa haettiin seuraavassa tilanteessa uudestaan. Pelaamisesta paistoi sellainen puhdas lapsenomainen into, tilanteessa kuin tilanteessa.

Peliä pystyy vertaamaan NHL-tähdistöotteluihin sillä erotuksella, että yksikään kentällä luistelleista pelaajista ei höntsäillyt.

Turha koittaa, Suomi voittaa

Turnaukseen osallistui yhteensä 20 joukkuetta ympäri maailmaa. Suomesta paikalla oli kaksi joukkuetta, sillä Suomen kokoelmajoukkueen lisäksi mukana oli myös Espoon alueelta koottu oma joukkue. Ruotsista joukkueita oli kaksi, kuten myös Latviasta. Yhden joukkueen maita oli Slovakia sekä Tsekki.

Näiden maiden lisäksi paikalla oli tietenkin Venäjän ja Pohjois-Amerikan huippujuniorit. Venäläisiä joukkueita paikalla oli yhteensä kuusi ja ne oli koottu seurajoukkueiden junioreista (mm. Spartak Moskova, Dynamo Moskova ja TsSKA Moskova, AK Bars Kazan). Myös Pohjois-Amerikkalaisia joukkueita oli kuusi, mutta ne oli koottu hieman eri tavalla. Mukana oli esimerkiksi länsirannikon, läntisen Kanadan sekä kaksi itärannikon kokoelmajoukkuetta.

20 joukkueesta 16 pääsi jatkopeleihin, jotka vedettiin läpi cup-tyylillä kerrasta poikki. Lopputulos oli suomalaislasien takaa tarkasteltuna erinomainen. Suomen kokoelmajoukkue vei koko turnauksen voiton niistettyään TsSKA Moskovan finaalissa puhtaasti 3-0. Yhdeksänneksi alkusarjassa sijoittunut Espoon joukkue taisteli tiensä myös mitalipeleihin, mutta joutui lopulta tyytymään neljänteen sijaan.

Suomen kokoelmajoukkueen valmennustiimi koostui Tuomo Rädystä, Timo Pärssisestä ja Ville Niemisestä. Kolmikko todellakin osasi hommansa, sillä Suomen joukkue pelasi läpi turnauksen ylivoimaisesti tasapainoisinta kiekkoa. Jokainen matsi oli jatkuvasti hallinnassa ja peli näytti kauttaaltaan erinomaiselta. Neljässä sijoitusottelussaan joukkue päästi vain neljä maalia.

Espoon taistelu välieriin kohti mitalipelejä oli puolestaan aivan käsittämätön. Ensimmäisessä pudotusmatsissaan joukkue voitti Avtomobilist Uralin 3-1. Tämän jälkeen vastaan luisteli alkusarjan voittanut Spartak Moskova, joka kaatui upeasti 4-3.

Välierissä espoolaiset kohtasivat TsSKA Moskovan ja täytyy myöntää, että taitopuolen tasoero joukkueiden välillä oli hurja. Se ei kuitenkaan Espoota haitannut. Jotenkin ihmeen kaupalla joukkue työsti ottelu avausmaalin, kun luukulle toimitettu kiekko kimposi lopulta verkon perukoille paikalle syöksyneen hyökkääjän luistimesta. Kyllä, kyseessä oli uskomattoman kaunis maali.

Tämän jälkeen ottelu oli aivan yhtä päätyä. Jos luulitte, että Leijonat olivat jyrän alla Venäjää vastaan käynnissä olevien MM-kisojen ottelussa, ette tiedä mistään mitään. TsSKA vyörytti kiekkoa Espoon puolustusalueelle jatkuvalla syötöllä joka paikasta. Espoon pelaajat eivät kovin useasti pääseet kiekollisena edes oman siniviivan yli. Laukauksia sateli joka puolelta, eivätkä laukaukset olleet mitään ujoja siipaisuita - nämä venäläiset osasivat kyllä laukoa.

Espoon maalilla torjunut Miro Koskipirtti pelasi kuitenkin upean ottelun. Muistan, kun Koskipirtti haki parin minuutin sisään noin neljä huikeaa hanskatorjuntaa perätysten. Ajoittain maaliaan syöksyi puolustamaan Espoon omat Rob Scuderit, joita joukkue tuntui olevan täynnä. Melko nopeasti TsSKA:n hyökkääjät alkoivat paiskomaan mailojaan jäähän, kun kiekko ei millään uponnut suomalaisvahdin taakse.

Olen täysin sitä mieltä, että John Tortorella signaisi koko Espoon joukkueen saman tien Rangersiin, jos vain saisi mahdollisuuden.

Toisen (ja viimeisen) erän loppupuoliskolla kuitenkin vääjäämätön tapahtui. Ensin alivoimalla venäläishyökkääjä taituroi kiekon 1v1 -hyökkäyksestä verkon perukoille. Heti jäähyn päätyttyä heilahti toisen kerran käytännössä samanlaisesta tilanteesta. Ottelu päättyikin lopulta TsSKA:n voittoon 2-1. Jos espoolaiset olisivat kestäneet tuon myllytyksen loppuun saakka, olisi kyseessä ollut huikein puolustustaistelu koko urheilun historiassa. Tappiosta huolimatta Espoon joukkue saa kuitenkin olla ylpeä esiintymisestään ottelussa. Ainakin minun hattuni nousee aivan pirskatin korkealle.

Muista joukkueista puhun lyhyemmin. Ruotsalaiset keräilyjoukkueet olivat todella heikkoja ja molempien kohtalona olikin joutua aivan turnauksen jämäsijoille muun muassa Tsekki-joukkueen seuraksi. Pohjois-Amerikkalaiset joukkueet taas sortuivat jäähyilyyn (yllätys!) ja heidän menestymismahdollisuudet katosivat yhtä tahtia jäähyjä tappaessa.

Amerikassa nimittäin tuonkin ikäiset pelaajat saavat taklata toisiaan. Tässä turnauksessa puolestaan oli käytössä sääntö, joka salli taklaamisen ainoastaan samaan suuntaan luistelevan pelaajan kanssa. Ison Amerikan pelurit eivät tästä kuitenkaan välittäneet vaan pommittivat parhaimmillaan/pahimmillaan vastustajiaan keskialueella ihan vastapalloon. Mitään Raffi Torres -taklauksia ei turnauksessa tietenkään nähty, mutta jäähypenkkiä Amerikan joukkueet kuitenkin kuluttivat käytännössä tuplasti muita enemmän.

---

Tulevat first rounderit

Listaan tähän alle skouttaamani pelaajat. Olen sataprosenttisen varma, että näitä kavereita varaillaan NHL:ään viiden tai kuuden vuoden kuluttua. Laittakaa siis nimet muistiin. Voitte sitten lesota tuttavillenne, että kuulitte näistä pelaajista jo heidän ollessa 12-vuotiaita.

Turnauksen parhaat pelaajat Bob Jacksonin skouttikirjan mukaan:

5. Miro Koskipirtti, Espoo Selects, G

- Tämä titteli luovutetaan Koskipirtille tuon välieräottelussa nähdyn esityksen perusteella. Siellä oli monta sellaista torjuntaa, mihin en olisi edes itse pystynyt. Turnauksen paras maalivahti ehdottomasti.

4. Aku Räty, FIN Selects, F

- Taitava maalitykki. Iski välierissä hattutempun ja kokoturnauksessa tehot 7+2. Hyvä luistelija ja kaiken hyökkäilyn ohella kaveri painoi hommia jatkuvasti kovalla asenteella. Juuso Pärssisen kanssa joukkueensa paras hyökkääjä.

3. Egor Afanasyev, Dynamo Moscow, F

- Dynamo Moscowin kapteeni Afanasyev vaikutti minut kiekonkäsittelytaidoillaan. Hän oli yksi niistä harvoista pelaajista, joka osasi käyttää tehokkaasti myös lavan rystypuolta hyväkseen. Lätty siis heilahti pelikaverin lapaan myös rystyltä. Rakenteli loistavasti maalipaikkoja eikä huipputaidoistaan huolimatta sortunut ylenpalttiseen puskemiseen. Koko turnauksen tehot olivat peräti 8+10.

2. Kalle Loponen, FIN Selects, D

- Turnauksen paras puolustaja löytyi Suomen joukkueen riveistä. By a country mile. Loponen pelasi loistavaa puolustuspeliä eikä vastustajan hyökkääjät päässeet maalipaikoille hänen ollessa kentällä. Mies ajettiin 1vs1 -tilanteissa laitaan tai kiekko napattiin pois aivan nenän edestä. Tämän kaiken lisäksi Loposella oli ehkäpä koko turnauksen laadukkain laukaus. Lämäri heilahti viivasta pariin otteeseen aivan vastustajan maalin yläkulmaan - mm. tähdistöottelussa. Kokonaistehot 4+1.

1. Maxim Cajkovic, Slovakia Selects, F

- Turnauksen paras pelaaja minun mielestäni. Vähän lyhyempi kuin muut, mutta eipä se pahemmin jannua hidastanut. Kynäsi melkein jokaisessa vaihdossa vähintään noin kaksi vastustajaa, eikä edes menetellyt kiekkoja lukuisista veiveistään huolimatta. Loistava luistelija ja asenne oli kohdillaan. Ottelussa West Coast Selectsiä vastaan Cajkovic teki kaksi komeaa maalia. Toinen oli mukava muilutus 1vs1 -tilanteesta ja toinen oli taas tulinen lämäri ylivoimahyökkäyksestä. "That was a rocket", kommentoi eräs kanukki-isä tuota maalia. Kahdessa viimeisessä sijoitusottelussa Cajkovic jäi kokonaan ilman tehopisteitä lähinnä siksi, että Slovakian joukkue oli todella heikkotasoinen. Kuudessa ensimmäisessä ottelussa hyökkääjä tinttaisi kokonaistehot 9+0.

---

Muita hajanaisia huomioita turnauksessa esiintyneistä pelaajista:

- Spartak Moscow: tehokaksikko Timofey Khockhlachev (F) (9+1) & Maxim Nevolin (F) (11+4) naputteli pisteitä turnauksessa aikamoista tahtia. Molemmat pelasivat myös kesken turnausta järjestetyssä tähdistöottelussa Pohjois-Amerikka vs. Eurooppa, jossa Khockhlachev tehtaili tehot 2+1.

- Finland Selects: hyökkääjät Juuso Pärssinen (6+5) sekä Juuso Tiihonen (5+1) erottuivat selkeästi edukseen. Pärssinen pelasi vahvasti molemmissa kenttäpäädyissä, teki vimmatusti töitä ja rakenteli monia huippupaikkoja ketjukavereilleen. Tiihonen puolestaan taituroi kiekon kanssa parhaimmillaan silmiä hivelevästi. Muistan tilanteen, jossa kaveri pyöritteli AK Bars Kazanin kahta puolustajaa vastustajan maalin takana aivan miten tahtoi.

- West Coast Selects (WCS): Pakkipari Davis Pennington & Andrew Perrott oli aikamoisia jytkäleitä. Heistä molemmat oli reilusti muita pelaajia pidempiä, eikä kumpikaan ujostellut käyttää kokoonsa hyväkseen. Se näkyi tosin myös runsaina jäähymäärinä - molemmat vetelivätkin vastustajiaan pystyyn. Molemmat osasivat kuitenkin myös pelata. Perrott oli kuin Sheldon Souray, kaverilla oli hirmuinen lämäri, joka osui maaliin kerran kymmenestä - jos edes silloin. Pennington oli puolestaan loistava luistelija, jolla rannelaukaus oli selkeästi paras valtti.

- West Coast Selects -joukkueessa esiintyi myös yli 1600 NHL-ottelua pelanneen Mark Recchin poika Cameron. Cameron oli kuin isäukkonsa; paljon muita lyhyempi, mutta ei kuitenkaan antanut periksi yhdessäkään tilanteessa. Pikkukaveri nostelikin kookkaampia vastustajiaan seinille jatkuvalla syötöllä, eikä hän lopettanut luisteluaan yhdessäkään tilanteessa. Napsi myös todella paljon jäähyjä.

- Slovakia Selects: Slovakian joukkueessa pelasi myös pari suomalaista, joista varsinkin toinen, Turkka Ylönen (D) esiintyi erittäin hyvin. Hän oli todella nopea luistelija, joka tuntui pääsevän kiekon kanssa pois tilanteesta kuin tilanteesta. Pelasi kuitenkin samalla jatkuvasti simppelisti ja tehokkaasti.

- East Coast Selects Q (ECS-Q): hyökkääjä Xavier Parent (7+4) saattoi olla eräs taitavimmista yksilöistä koko turnauksessa. Ainut miinus kaverissa oli se, että hän ei juuri muuta tehnytkään kuin kuskasi kiekkoa. Veivasi pari aika komaa maalia, mutta menetti kiekkoja myös todella paljon - ja jäi sitten selkä suorassa luistelemaan hiljalleen alaspäin. Toinen joukkueessa pelannut hyökkääjä Samuel Poulin olikin sitten toista maata. Entisen NHL:n ykkösvarauksen, Patrick Poulinin poika teki kovasti töitä 24/7 ja tehtaili siinä ohella tehot 4+2.

- Varyagi: Zahar Bardakov (F) iski turnauksessa tehot 7+1. Näin Varyagi-WCS -ottelun ja tämä kaveri veivasi siinä ottelussa kaksi todella kaunista maalia. Toinen taisi olla ihan tyylipuhdas coast-to-coast -häkki. Taitava kuin mikä. Joukkueen toinen hyökkääjä Daniil Zak jäi taas mieleeni peräänantamattomuudestaan. Zak oli varmasti turnauksen lyhin pelaaja (134cm), mutta se ei tätä kaveria estellyt. Tuossa WCS-matsissa Zak taisteli itsensä about kolmen vastustajan pelaajan välistä vapaaksi ja pelasi kiekon joukkuekaverilleen takatolpalle. Tuloksena ottelun voittomaali.

- Espoo Selects: Espoon joukkueesta erottuivat maalivahdin lisäksi hyökkääjä Daniel Mäkiaho sekä puolustaja Hugo Rikkilä. Mäkiaho latasi turnauksessa tehot 7+2 ja oli selkeästi joukkueensa paras hyökkääjä. Rikkilä taas rauhoitti fiksuna pelaajana joukkueensa pelaamista, vaikka vastustaja painoikin kovasti päälle.

- CSKA Moscow: Alexander Cernyy (F) (5+4) oli se pelaaja, joka muljutti Espoo-puolustusta välieräottelussa alivoimalla. Taitava kiekonkäsittelijä yhdistettynä vikkeliin jalkoihin oli varsin tehokas yhdistelmä näissä karkeloissa.

- AK Bars Kazan: Turnauksesta ei löytynyt kovin montaa puolustajaa, joka osasi pelata tehokkaasti molemmissa kenttäpäädyissä. Kazan-puolustaja Artemii Kniazev oli kuitenkin sellainen. Hyvä luistelija, osasi laukoa, mutta samalla pelasi hyvin omassa päädyssä. Tehtaili turnauksessa tehot 2+7 ja pelasi Kalle Loposen pakkiparina tähdistöottelussa.

- Western Canada Selects (WCAN): Maalivahti Matthew Pesenti valittiin tähdistöottelun parhaaksi maalivahdiksi. Pelasi neljä ottelua ja voitti niistä kolme.

- East Coast Selects O (ECS-O): Puolustaja Brandon Cimino pelasi mallikasta peliä hyökkäyssinisellä. Piti hyvin kiekkoa ja toimitti sitä taidokkaasti maalille. Voima ei kuitenkaan riittänyt vielä kunnon laukauksiin. Iski puolustajan paikalta tehot 1+4.

 

Kansainvälinen jääkiekkokysely

Olympialaisten loppuhuumassa Sivuverkon toimitus äityi tekemään universaalin, ja äärimmäisen kattavan kyselyn, jossa selvitettiin jääkiekkoilijoiden elämään - sekä tietysti myös jääkiekkoon itseensä - liittyviä seikkoja. Kysymyslomakkeet lähetettiin kiekkoihmisille ympäri maailmaa, ja Sivuverkon yllätykseksi tutkimus saikin erittäin hienon vastaanoton. Täytettyjä lomakkeita lähetettiin nimittäin takaisin Sivuverkon toimitukseen useita tuhansia.

Pitkän ja työtteliään vastauksiin paneutumisen jälkeen on alle koottu joitakin vastauksia yksiin kansiin.

--- 

Missä näen itseni viiden vuoden päästä? 

Mikko Koivu: "Stanley Cup voittajana." 
Kimmo Timonen: "Nauttimassa eläkepäivistä."
Rick DiPietro: "Sairaalassa."

---

2 vs. 1 tilanteissa minä...

Steven Stamkos: "... pistän kiekon reppuun."
Joe Thornton: "... haen yleensä viimeiseen asti syöttöpaikkaa."
Koko Vitjaz Tshehovin joukkue: "Jatkan hakkaamista."

---

Kuka on mielestäsi NHL:n paras maalivahti?

Shea Weber: "Vedän tässä hieman kotiinpäin ja sanon Pekka Rinne. Hän on todella hyvä."
Vancouver Canucks, St. Louis Blues, Phoenix Coyotes & New Jersey Devils: "Jonathan Quick. Vähän turhankin hyvä."
Johan Franzen: "Rob Scuderi."

---

Vapaa-ajallani tykkään... 

Teemu Selänne: "... viettää aikaa perheeni kanssa."
Ryan Getzlaf: "... katsella itseäni peilistä."
Ed Belfour: "... hajottaa hälytysajoneuvoja."
Ville Peltonen: "... kysykää Ed Belforilta."

---

Mikä on epämieluisin jääkiekkoseura koko maailmassa?

Patrick Roy: "Vihaan Detroit Red Wingsiä."
Sean Avery: "Lahden Pelicans."
Mike Sillinger: "Sellaista ei ole, olen pelannut kaikissa."
Koko New York Islandersin joukkue: "New York Islanders."

--- 

Kuka pelaaja ansaitsisi mielestäsi lisää palstatilaa sanomalehtien sivuille? 

Henrik Zetterberg: "Ehdottomasti Pavel Datsyuk. Monet jääkiekkofanit eivät ymmärrä kuinka hyvä hän oikeasti on."
Don Cherry: NHL:ssä on monia näkymättömiä taistelijoita, mutta Rangersin Dan Gidardi ja se Matthew McDonagh -kaveri ovat reilusti aliarvostettuja.
Calgary Flames: Olli Jokiselle soisi lisätilaa lehtien sivuille. Siis ihan kirjaimellisesti, että hänen päänsä mahtuisi kuviin paremmin."

---

Jos kilpailisin kesäolympialaisissa, olisi lajini mikä tai mitkä?

Michael Grabner: "Nopeuteni ansiosta kilpailisin varmaankin pikajuoksulajeissa."
Zack Stortini: "Paini, koska siinä ei saa lyödä."
Sidney Crosby: "Uimahypyt."
Patrick Kane: "Varmaankin seiväshyppy. Olen yleensä erittäin hyvä...ssä seipäässä. Kiekko lentää ajoittain myös hyvin."

Off The Record

Sivuverkko aktivoituu näin kesän kaatosateilla muistelemaan jääkiekkoilijoiden tarjoamia hauskoja kommentteja vuosien varrelta. Koska kiekkoilijat tuntuvat olevan pääosin varsin sanavalmista porukkaa - poislukien noin 99% suomalaisista pelaajista, on vuosien saatossa nähdyissä haastatteluissa riittänyt hauskoja letkautuksia yllin kyllin. Pilkkaavat tai muut äksyilevät -kommentit on tästä lyhyestä listalta karsittu pois, ja näin ollen listalle on päässyt ainoastaan vihattomia, mutta sitäkin humoristisempia kommentteja.

Patrick Royn, Jeremy Roenickille omistama "kaksi Stanley Cup sormusta korvissa" -kommentti lienee kaikkien tiedossa. Samoin Ville Niemisen heittämä "heitä läski erkkaa" Timo Jutilalle hänen ensimmäisissä Tapparan harjoituksissa jo varsin tunnettu. Martin Saiint Löiin piikki Duke Nukem Saariselle on myös legenda-kamaa. Näihin sutkautusten isä, äiti ja pyhä henki -akselille emme tässä postauksessa palaa vaan tongimme matalia arkistoja hivenen syvällisemmin.

Nyt Sivuverkon toimitus keskittyykin siis vain haastatteluihin, joita on itse päässyt omilla verkkokalvoillaan todistamaan. Tällaisia ovat esimerkiksi TSN-kanavan Off The Record -ohjelman haastattelut. Tässä ohjelmassaosiossa kanadalainen, hauska ja sanavalmis, joskin ajoittain hieman humanoidia muistuttava Michael Landsberg haastattelee urheilijoita sekä muita tunnettuja henkilöitä. Kanadalaiseen tyyliin jääkiekko on suuressa roolissa.

Tässä nyt pieni listaus kommenteista, jotka ovat jääneet toimituksen mieliin hauskoina heittoina. Pienenä sivuhuomiona huomautan tähän väliin, että nämä ovat siis ihan oikeita kommentteja, vaikka blogin tuotokset huomioiden voisikin toisin luulla.

---

1. Tony Twist

Eräs 90-luvun NHL-kaukaloiden ehdottomasti kovimpia kavereita oli teräsnyrkkinen Tony Twist, joka edusti kymmenen kautta kestäneellään NHL-urallaan Quebec Nordiquesia sekä St. Louis Bluesia. Noiden kausien aikana Twistille merkattiin yhteensä peräti 136 hanskatonta lähtöä, ja 445 NHL-ottelun jälkeen jäähytilillä komeili hieno lukema: 1121 jäähyminuuttia.

Hanskatta peli toki kulki, mutta muut tilastot eivät aiheuta juurikaan hurraa-huutoja. 445 runkosarjaottelun aikana Twist onnistui maalinteossa ainoastaan kymmenen kertaa, ja tuon ohella merkautti itselleen 18 syöttöpistettä. Pelilliset tilastot eivät siis olleet kummoiset, ja sen tiedosti mies itsekin...

Itse haastattelussa tunteet leikkimielisesti kuumenivat, kun Landsberg tiedusteli oliko Wayne Gretzky kysynyt Twistilta nimikirjoitusta Gretzkyn lyhyen St. Louis Blues visiitin aikana. Twist antoi kysymykseen myöntävän vastauksen, eikä Landsberg ollut uskoa korviaan. Tästä Landsberg jatkoi kyymysten pommitustaan kysymällä, miksi Twistillä kesti ensimmäisen NHL-maalinsa tekemisessä peräti kuusi kautta. Tähän Twist murjaisi osuvasti: "En vain ole kovin hyvä jääkiekkoilija."

"It took you six seasons to score your first NHL goal... what took so long?"
"I'm not that great of a hockey player."


---

2. Dustin Penner

Dustin Penner esiintyi TSN:n Off The Record osiossa yhdessä Jarret Stollin sekä juuri voitetun Stanley Cup -pokaalin kanssa heti voiton jälkeisenä päivänä. Silmien alta olikin nähtävissä jonkin verran tribuuttia Jari Porttilalle, sillä juhlat olivat varmasti olleet pitkät, ja sitäkin kosteammat.

Haastatteluun toi lisähuumoria kohta kerrottavan kommentin lisäksi myös se, että ilmeisesti Jeff Carter tuli ammuskelemaan haastattelussa olevia kaveruksia kesken kaiken vesipyssyllä kameran ulkopuolelta. Kosteutta tosiaan. Landsberg kysyi molemmilta, kuinka pitkään Kingsin päävalmentaja Darryl Sutter pysyi omana tuimana itsenään ratkaisevan ottelun loppuminuuteille, vai löysäsikö hän omiensa piiskaamista viimeisillä hetkillä tapojensa vastaisesti. Kysymykseen tarttui Penner, joka kommentoi asiaa jotakuinkin näin:

"Kyllähän Darryl meitä piiskasi kunnolla ihan loppuun asti, mutta ehkä homma vähän hellitti tuon Trevor Lewiksen tyhjiin tehdyn maalin jälkeen, ja tuon jälkeen olikin hienoa nähdä Darryl hymyilemässä ensimmäistä kertaa ikinä."

---


3. Gino Odjick

Gino Odjick oli Tony Twistin ohella eräs niistä pelureista, joita et halunnut suututtavan 90-luvulla, mutta silti mies tuppasi välillä "hieman" hermostumaan. Odjick nimittäin karkasi useaan otteseen tuomareiden syleilystä, ja hyökkäsi vastustajien kimppuun paidatta - usein jopa suojitta. Yläosaton, täysin hermonsa menettänyt Odjick säntäilemässä kentällä onkin varsin legendaarinen näky.

Off The Record -ohjelmassa mies ei kuitenkaan menettänyt malttiaan, vaan tarjoili erittäin hauskoja vastauksiaan Landsbergin kysymyksiin. Tässä muutama murjaisu suomennettuna.

Landsberg: "Kuka sinulla oli vastassasi ensimmäisessä NHL-tappelussasi?
Odjick: "Dave Manson."
Landsberg: "Miten pärjäsit?"
Odjick: "Elän vieläkin"

Landsberg: "Teit vuonna 1991 maalin rangaistuslaukauksesta Mike Vernonille. Millaisen liikkeen teit rankkarissa?"
Odjick: "Katsoin oikealle, ja lauoin vaemmalle."
Landsberg: "Miten muuten sait tuon rangaistuslaukauksen?"
Odjick: "Lensin Al MacInniksen ohi... Hänellä taisi olla luistemet väärinpäin sinä iltana."

Odjick keräsi urallaan 2567 jäähyminuuttia, mutta niiden lomassa tuli myös pisteitä ajoittain varsin vakuuttava määrä. Vakuuttava määrä ainakin tuon roolin pelaajalle. Varsinkin kausi 93-94 oli mieheltä aikamoinen suonenveto, sillä tuolloin Odjick teki yhteensä 16 maalia 76 pelaamassaan ottelussa. Michael Landsberg ihmetteli suurta maalimäärää ja kysyikin, miten ihmeessä tuo oli mahdollista. Odjick tarjosi siihen suoran vastauksen:

"Pavel Bure käski minun mennä takatolpalle, laittaa lapani jäähän ja pitämään silmäni kiinni. Minä tottelin."

---

4. Manny Legace

Hartford Whalersin entinen varaus, sekä pitkän linjan NHL-varamaalivahdilla  Manny Legacella riitti - tai oikeastaan on riittänyt - joukkueita uransa aikana. Internetin syövereistä lyötyvien tilastojen perusteella tehty nopea päässälasku sai tulokseksi kokonaisuudessaan 15 eri joukkuetta. Tosin saatoin seota laskuissani jossakin välissä. Legace pelasi tilastollisesti parhaimmat vuotensa Detroit Red Wingsin maalinsuulla, mutta eniten startteja yhden kauden aikana kertyi NHL-uran loppuvuosina St. Louis Bluesissa.

NHL:ään mies nousi pitkän kaavan mukaan, sillä ennen ensimmäistäkään ottelua isoissa ympyröissä tuli Legacelle tutuiksi junioriliiga OHL:n lisäksi niin AHL- kuin IHL-liigat, mutta myös ECHL-sarja, jossa Legace kävi pyörähtämässä kolmen ottelun verran. Euroopan maista tutuiksi taas tulivat Saksa sekä hivenen myös Venäjä, jossa Legace kävi pelaamassa huimat kaksi ottelua työsulun aikaan kaudella 04-05. Landsberg kysyi herralta, miksi hän pelasi tuolloin vain tuon kahden ottelun verran Venäjällä, ja vastaus löytyi nopeasti:

"Koska olin luokaton molemmissa."

Hauskin heitto kuultiin kuitenkin heti haastattelun alussa, kun Landsberg tiedusteli Legacelta hänen taikauskoisuudestaan. Tähän Manny Legace kommentoi, että:

"Pelailen tennispallon kanssa ennen pelejä, enkä puhu puhelimessa lainkaan pelipäivinä... ... ... Oikeastaan en vain halua puhua vaimoni kanssa."

---

5. Brett Hull

Nimi Brett Hull on lienee kaikille tuttu, jotka ovat edes hitusen verran tutustuneet NHL:n maailmaan. Legendaadisen Bobby Hullin poika esiintyi NHL-tasolla kahtenakymmenentenä perättäisenä kautena merkaten 1269 pelaamassaan ottelussa yhteensä huimat 741 maalia. Tuolla maalimäärällä irtoaa kaikkien aikojen maalintekijälistauksesta kolmospaikka.

Peliuransa jälkeen Hull kommentoi suoraan, ettei tulisi koskaan siirtymään valmennustehtäviin, mutta peliuran päätyttyä lisätekemistä eläköityneelle urheilijalle löytyi varsin nopeasti. Kauden 06-07 alkuun Hull sai roolin Dallas Starsin toimistolta, ja jo vuoden 2007 loppulla Hull nimitettiin, GM Doug Armstrongin potkujen jälkeen, jaettuun general managerin rooliin Les Jacksonin kanssa. TSN:n haastattelu tehtiin ennen 08-09 kauden alkua, ja heti alkuunsa Landsberg kysyi monet liemet kokeneen Hullin muuttumisesta tuon hetken GM:n rooliin.

Landsberg: "Mikä on suurin eroavaisuus Brett Hull -pelaajan ja Brett Hull -general managerin välillä?"
Hull: "Varmaan kymmenisen kiloa."
Landsberg: "Mihin suuntaan."
Hull: "Huonoon."

Haastattelun loppupuolella Brett Hullilta kysyttiin kumpi on hauskempi, Jeremy Roenick vai hän itse. Tämänkin pulman Hull ratkaisi osuvasti vastaamalla:

"Minä olen hauskempi, Jeremy on hauskemman näköinen."

---

6. Wade Belak

Listan viimeinen, muttei todellakaan vähäisin sijoitus omistetaan eräälle hauskimmista NHL-pelaajista ikinä. Youtubessa on kilometreittäin ratkiriemukasta materiaalia tästä velmusta "pikkupojasta", joka teki kaiken, ja sanoi kaiken tietynlainen humoristinen pilke silmäkulmassa. Vaikka muiden silmiin Belak näyttikin iloiselta ja leppoisesti elelevältä hauskuuttajalta, sai miehen sisäiset demonit hänestä vallan todella synkällä tavalla elokuun viimeisenä päivänä vuonna 2011, kun Belak poistui keskuudestamme. Aivan liian aikaisin.

Belak ei ollut koskaan mikään taitokiekkoilija, vaikka mies pienellä numerolla NHL:ään varattiinkin. Quebec Nordiques nimittäin poimi hänet rivistöönsä vuorolla 12. vuoden 1994 draftissa. Uralla pelatuissa 549 NHL-ottelussa maaliverkot heiluivat vain kahdeksan kertaa, ja miehen tärkein rooli olikin ottaa vastustajien kovanaamoista mittaa ilman hanskoja. Tästä tuloksena 1263 jäähyminuuttia.

Belak pelasi pitkään Toronto Maple Leafsissa, josta matka parin rikkonaisen Florida Panthers -kauden jälkeen Nashville Predatorsiin. Maple Leafsissa pelaessaan Belakilla oli käynnissä huima 143 ottelun mittainen maaliton putki, joka alkoi joulukuun 20. päivä vuonna 2003. Putki katkesi täysosumaan melkein neljän vuoden kuluttua (4.12.07), kun Belak viimeisteli kotiottelussa komean räkämaalin maalin edustalta Nashville Predatorsia vastaan. Jouduttuaan kaksi kautta myöhemmin kaupatuksi Nashvilleen Belak kommentoi treidiä Wade a Minute -ohjelmassaan sanoin: "Nashville varmasti valitsi minut joukkoihinsa maalini takia, jonka tein heitä vastaan parisen vuotta sitten. He näkivät voimani." 

Vitsiniekkana tunnettu ehti toki käydä kääntymässä useaan otteeseen myös Michael Landsbergin juttusilla Off The Record -ohjelmassa. Noilta ajoilta on kuvanauhalle tallennettu eräs hauskimmista sanojenvaihdoista ohjelman historiassa.

Landsberg: "Oletko koskaan käyttänyt steroideja?"
Belak: "En, mutta olisi ehkä pitänyt."
Landsberg: "Miksi?"
Belak: "Enpä tiedä... ehkä olisin pystynyt pelaamaan Baseballia."

Terveisiä Kummolalle

On aika jälleen aktivoitua pitkän hiljaiselon jälkeen, ja avata kannettava tietokone pienen hauskuuttelun merkeissä. Tiedän ystävät hyvät, että paljon on jälleen tapahtunut niin Suomen maalla, kuin myös NHL:n puolella; Petri Matikainen pääsee joukkueensa kanssa aikaisin Kreikkaan, Pelicans-luotsi Kai Suikkanen ei ole vieläkään ollut kiroilematta yhdessäkään haastattelussaan, ja se joukkue, jossa Harri Pesonen pelaa keväällä, voittaa.

Amerikan mantereella taas runkosarja pääsi jo loppumaan ja viimeisetkin playoff-paikat saatiin selvitettyä. Josko Buffalo Sabres ymmärtäisi jo ensi kaudella, että myös runkosarjan ensimmäiset 41 peliä lasketaan mukaan tilastoihin. Yllättäjäjoukkueet Florida Panthers ja Ottawa Senators ylisuorittivat, ja pääsivät hienojen runkosarjaotteiden avulla pudotuspeleihin. Häntäpään joukkueista Edmonton First Overalls ja New York Islanders eivät alisuoriutuneet, sillä se ei ole mahdollista.

Mihin tämä teksti sitten perustuu? Hyvät naiset ja herrat, tämä kirjoitus perustuu täysin omiin kokemuksiini. Pitkän odotuksen jälkeen pääsin nimittäin vastikään käymään ensimmäistä kertaa Amerikan mantereella, ja itse New Yorkissa asti. Tiedän, olen aiemminkin sanonut asioista näin, mutta tämä siis tapahtui ihan oikeasti. Samalla reissulla pääsin vihdoin ja viimein ihastelemaan ihka oikeaa NHL-ottelua livenä paikan päältä. Kyseinen ottelu oli tiistaina 3.4 pelattu New Jersey Devils - New York Islanders -ottelu, ja ajattelin näin matkan jälkeen kertoa hieman tunnelmia ottelutapahtumasta yleensä.

Ottelu pelattiin siis Devilsin kotiluolassa uudehkolla Prudential Centerillä New Jerseyssä. En halunnut tehdä Kurtis Fostereja, ja myöhästyä tilanteesta, joten suuntasin hallilla hyvissä ajoin junalla New Yorkista. Myöhemmin kuitenkin kävi ilmi, ettei sinne hallille nyt niin vaikeaa ollutkaan päästä, ja kun löysimme paikamme, näytti kello vasta vähän yli viittä. Pelin alkuun olikin siis jotakuinkin kaksi tuntia aikaa. Noh, parempi aikaisin, kuin ei milloinkaan.

Hallin pihalle päästyämme huomasimme, että koko hallia ei ole vielä avattu. Ovien edessä pääsyä hallille odotteli kuitenkin kourallinen kiekkofaneja joihin lukeutui muutama Parise, pari Brodeuria, yksi Arnott sekä eräs yksinäinen Tavares. Gomezin paitoja ei paikalla näkynyt, kumma kyllä.

Ovet auettua tasan viideltä paikallista aikaa pääsimme vihdoin sisään, ja nopean turvatarkistuksen jälkeen omien paikkojen etsintä sai alkaa. Paikkamme oli käytännössä vastakkaisella puolella hallia katsottuna paikasta, josta tulimme sissään, joten eipä muuta kuin vaeltamaan omille paikoille. Ja mikäs siellä oli kävellessä. Henkilökunta viritteli hyvissä ajoin ensimmäisiä "Let's go Devils" -huutoja, ja käytävillä fanitavaraa kaupittelevat henkilöt heittelivät yläfemmoja jo paikalla oleville faneille. Koko touhussa oli heti alkuhetkistä lähtien niin sanottu "ison maailman meininki", eikä se haitannut tätä kiekkofania lainkaan. Päinvastoin.

Käytävältä löytyi myös pieni huutokauppa osasto, jossa oli myynnissä fanikrääsää nimikirjoituksilla varustettuna. Oli peleissä käytettyjä mailoja, joitakin pelipaitoja sekä isoja kuvia muun muassa Jason Arnottin cupin ratkaiseesta maalista. Vaikka olen pelkkä rahaton opiskelija, jolla on vähemmän siteitä Devilsiin kuin Josef Boumediennella, teki minun mieli laittaa tarjousta jokaisesta esineestä. Scott Gomezin paitoja ei näkynyt tuollakaan. Ihme homma.

Omat paikat löytyvät piakoin ja kuten aiemmin sanoin, jäi aikaa käytävillä käyskentelyyn, valokuvien napsimiseen, hodarin syömiseen, oluen juomiseen ja omaan fiilistelyyn reilusti aikaa. Paikamme olivat areenan toisella suurella tasanteella, mutta se voidaan käytännössä laskea kolmanneksi kerrokseksi. Ylempänä oli vielä ainakin yksikerros, joten ihan piippuhyllyltä ei peliä joutunut seuraamaan. Tähän väliin täytyy tosin todeta, ettei halli oltu suunniteltu mahdollisia suomalaisfaneja silmälläpitäen. Tuon tasanteemme pleksilasi, joka oli osaltaan estämässä katsojia putoamasta katsomosta alas, oli hyvin matala. Näin ollen suomalaiset jääkiekkofanit voivat tyypillisesti oluthuuruissaan ja sämpylää jakaessaan helposti pudota tasanteelta huomattavan matkan alas.

Pikku hiljaa väki alkoi saapumaan hallille, ja alkulämmittelyt saivatkin alkaa. Pettymykseni oli suuri kun huomasin, ettei Martin Brodeur tulisi olemaan aloittava maalivahti kotijoukkueesta. Itse asiassa Brodeur ei käynyt maalin suulla edes alkulämmittelyissä vaan heitti vaihtoaition edessä läppää huoltajan kanssa, joten tätä legendaa en harmillisesti nähnyt toiminnassa lainkaan. En nähnyt ottelussa myöskään toista Devils-legendaa Jay Pandolfoa. En, vaikka mies pelasi ottelussa ilmeisesti melkein yhdeksän minuuttia Islanders-paidassa, sillä niin näkymättömissä hän kentällä veteli.

Myös eräs entinen Devils-peluri Nicklas Bergfors pysyi poissa näkyvistä, joka ei tosin ole lainkaan ihme. Taitaa herra työskennellä tällä hetkellä jonkin joukkueen luistimien terottajana tai jonakin erätaukomaskottina.

Lähtökohdat ottelulle ei olleet millään tavalla herkulliset, sillä Devils oli jo varmistanut pudotuspelipaikkansa olemalla oma vahva itsensä runkosarjassa. Islanders oli ollut runkosarjassa myös oma itsensä eikä heilläkään ollut minkäänlaista panosta ottelussa. Ellei draft-lotteryä lasketa sellaiseksi.

Peli alkoi Devis-merkkisesti, vaikka ottelun alku olikin melko tunteetonta höntsäilyä. Islanders-maalivahti Al Montoyalla oli ilmeisesti joukkuetoverinsa Mark Eatonin kanssa kisailu menossa siitä, kummalla on jäisemmät kädet, sillä niin upeasti Montoya kämmäili kiekon kanssa maalin takana heti ensimmäisessä tilanteessa. Myös Devilsin avausmaalin jälkeen Montoya esitteli upeaa kiekonkäsittelytaitoaan, ottamalla purkukiekon haltuun maalin takana siten, että kimmotti sen suoraan maalin edustalle. Lähes Mika Lehtomaista toimintaa.

Devils avasi ottelun maalitilin siis jo reilun minuutin jälkeen, kun Patrick Elias laittoi kiekon puolityhjään Islanders-verkkoon vierasjoukkueen laiskan puolustamisen jälkeen. Kotijoukkueen maalilaulu pärähti soimaan, jota tahditti Devils-fanien vastustajille osoitetut "you suck" -huudot.

Ensimmäisen erän puolivälin jälkeen kotijoukkueen Cam Janssen jyräsi voimalla Mark Eatonin seinille. Tästä ei Islandersin Micheal Haley pitänyt, ja hän haastoikin Janssenin tappeluun välittömästi. Seurasi noin minuutin mittainen nujakka ja jokainen ketsoja - minä mukaanlukien - matsia seisaalteen, samalla epämääräisesti möykäten. Yleisö syttyi, ja oli aivan pähkinöinä. Samalla molemmat joukkueet syttyivät pelaamaan kovempaa. Ja joku vielä väittää, ettei tappelut kuulu jääkiekkoon.

Heti tappelun jälkeen näytettiin noin Synergia Arenan kokoisella jumbotronilla super-slow motionina Cam Janssenin eräs lyönti, joka löysi tiensä Haleyn poskipäähän. Koko halli huokaa kovempaa kuin yhdenkään maalitilanteen aikana.

Edessäni istui ilmeisesti paikallinen isä, joka oli saapunut nuoren lapsensa kanssa katsomaan illan spektaakkelia. Poika oli jo varhaisella iällä opetettu kannattamaan oikeaa joukkuetta, sillä kaverin päältä löytyi niin Brodeur-pelipaita, kuin myös Devils-lippalakki. Pikkumies elikin pelin mukana enemmän kuin muut yleisöstä yhteensä, hyppien paikallaan jännityksestä ja aloittamalla välillä itse "Let's go Devils" -kannatushuudot, johon muu yleisö nopasti lähti mukaan. Teki mieli antaa ylävitonen tälle nuorukaiselle huikeasta toiminnasta.

Ensimmäisellä erätauolla jäälle menivät näyttämään taitojaan paikalliset G-juniorit, jotka pelasivat kentällä noin viisi minuuttia kestäneen 10 vs. 10 ottelun. Ei ollut kovin reilua nähdä vasta luistelemaan oppineiden lasten seassa yhtä Nathan Gerbeä.

Muutaman kerran ottelun aikana yleisön seasta joku aloitti rytmikkään viheltelyn, joka päättyi voimakkaaseen "Rangers suck" -huutoon. Huuteluihin osallistui koko yleisö, oli päällä sitten Devils- tai Islanders-fanituotteita. Oli myös erityisen hienoa kuunnella jokaisen Johan Hedbergin torjunnan jälkeen koko Devils-katsomon "Moose" -huutomylvintää. Melkoinen meininki.

Yleisölle tarjottiin ottelun aikana virikkeitä vaikka millä mitalla. Yleisön seasta valittiin pariskuntia vastaamaan tietokilpailukysymyksiin tai ottamaan osaa muihin kisailuihin. Palkintoina oli niin erilaisia fanituotteita, kuin myös lippuja Broadway-esityksiin. Yleisöä myös huudatettiin näyttämällä jumbotronilla desibelimittaria. Toisella erätauolla pääsi eräs Devils-fani näyttämään taitojaan jäälle, kun hänet valittiin ampumaan kiekkoja tyhjään maaliin jokaiselta kentältä löytyvältä poikkiviivalta. Pääpalkintona ei ollut enempää eikä vähempää kuin upouusi auto. Harmillisesti kisaan valittu fani taisi olla itse Al Montoya, sillä vaikka lähemmältä siniviivalta lauottu kiekko vielä maaliin löysikin, eivät punaviivalta luotut kolme kiekkoa jaksaneet edes maalille asti.

Tämän lisäksi erätauoilla yleisöä viihdytti The E-Street Band, jonka kerrottiin olevan "se alkuperäinen Bruce Springsteen tribuutti-yhtye". En ole ikinä ollut näkemässä itse Pomoa, joten nyt voin sanoa olleeni ainakin lähellä.

Ottelun aikana tuli myös kuulutus siitä, että alatasanteella jaettiin "ensimmäinen Devils-pelini" diblomeja, ja suuresta houkutuksesta huolimatta jätin omani hakematta, sillä ajattelin niiden olevan ennemminkin lapsille suunnatuja todistuksia. Tämä pitikin paikkaansa, sillä pelin jälkeen kuulin, että edellisen diblomin oli itselleen hakenut Adam Larsson.

Pelin taso laski hieman loppua kohti, lukuunottamatta Islandersin viimeisellä viisiminuuttisella virittämää kiriä. Tuo kiri päättyi kuitenkin Kovalchukin viimeisen minuutin maalin. Edessä istunut isä ja poika -kaksikko pomppasi äkkiä penkeiltään ja alkoivat tehdä lähtöään välttääkseen pelin jälkeiset kovat ruuhkat. Isä oli jo lähdössä, mutta poika muisti vetää tätä hihasta, ja molemmat jäivät värittämään Devils-maalilaulua omilla "you suck" -huudoillaan. Jälleen asiallista toimintaa pikkukaverilta.

Yhteenvetona voidaan sanoa, että vaikkei ottelussa ollutkaan ennalta panosta, ja vaikka peli olikin ajoittain pienimuotoista surffailua, oli tapahtuma shown puolesta sellainen, että menen kyllä uudestaankin. Vaikken edes Devilsiä fanita. Hallikin oli niin hieno, että sinne teki melkein mieli jäädä asumaan. Bobby Holik siellä kuulemma asuukin. Hallilta poistuttaessa ottivat fanit aulassa vielä yhdet "Rangers suck" -huudot ja ottelutapahtuma oli vihdoin paketissa. Ehdottomasti hieno ja ikimuistoinen kokemus.

Niin, ja ne terveiset. Tähän herkkupalaan lippuni maksoi hulppeat 26 euroa (34 $). Piippuhyllylle olisi päässyt noin 19 eurolla (26 dollarilla). Kyllä Boss Nass tietää.

Kohti Runkosarjan Loppua

Pienen hiljaiselon jälkeen on jälleen aika avata hieman pölyttynyt Word ja hiljentyä pohtimaan toviksi NHL:n tämän hetkistä tilannetta. Edellisestä kirjoituksesta on jo aikaa, ja paljon on jälleen ehtinyt tapahtua. Runkosarjan puoliväli ohitettiin jo hyvän aikaa sitten ja nyt käsillä on kutakuinkin viimeinen neljännes 82 ottelun rypistyksestä. Matkan varrella oli tarjolla All-Star höntsäilyä ja Winter Classiciä. On nähty hienoja maaleja ja niitäkin hienompia torjuntoja. On ollut kovia kaksinkamppailuita, ja on ollut myös Brad Marchant.

Vaikka edellisestä yhteenvedosta onkin jo paljon aikaa, näkee Sivuverkko johtavana kiekkomediana velvollisuutenaan tiivistää menneiden kuukausien tapahtumia pieneen ja näppärään pakettiin.

- Carolina Hurricanes on ollut eräs suurimmista pettymyksistä tämän kauden aikana. Joukkue aloitti huonosti ja vaihtoi valmentajaansa, mutta jatkaa edelleen kehnosti. Monet ihmettelevät onko Hurricanesin kausi ollut täydellinen rimanalitus. Cam Ward sanoo ei.

- Buffalo Sabres on varmasti tehnyt uuden ennätyksen loukkaantumisten määrässä yhden kauden aikana. Lähes jokainen Sabresin vakiokokoonpanopelaaja on kärsinyt kauden aikana jonkinlaisen loukkaantumisen, osa pienenpiä vammoja ja osa taas suurempia. Myös valmentaja Lindy Ruff sai pari viikkoa sitten omansa, kun häneltä murtui muutama kylkiluu treenejä vetäessä, ja hän joutuikin astumaan sivuun päävalmentajan paikalta muutaman ottelun ajaksi. Näiden kaikkien vammojen lisäksi loukkaantuneiden kokonaismäärää nostaa entisestään se tosiasia, että myös noin 95% Sabresin faneista on syvästi loukkaantunut joukkueen otteiden takia.

- Edmonton Oilers aloitti kauden ehkä hieman yläkanttiin, mutta nyt tahti on hiipunut perus first rounder tasolle. Kauden alkuvaiheilla varsinkin juniorikentällinen Hall - Nugent-Hopkins - Eberle oli parhaimmillaan lähes pitelemätön. Harmi, ettei kyseistä kentällistä voitu peluuttaa oman pään aloituksissa. Tai, kun joukkueen piti puolustaa johtoa. Tai, vieraspeleissä. Tai, alivoimalla. Tai, kun toisella joukkueella oli muuten vain kiekko. Mutta muuten pelaaminen oli kyllä varsin kokonaisvaltaista.

- 9.11.2011 nähtiin ottelussa Tampa Bay Lightning - Philadelphia Flyers EASportsin NHL-pelisarjasta tuttu pelin jökkääminen.

- Mikko Koivun yhteispeli Dany Heatleyn kanssa ei vain ota toimiakseen. Tuntuu hieman siltä, että Mikko kärsii hitusen verran Olli Jokinen -syndroomasta, eli vaivasta, jonka takia hän pelaa huonompien ketjukavereiden kanssa tilastollisesti paremmin. Melooni itse taas on alkanut karistamaan nimikkosyndroomansa jämiä harteiltaan, kun hän on vihdoin alkanut löytämään yhteistä säveltä Jerome Iginlan kanssa, vaikkei hän tulekaan Floridan aikaisiin tehoihin ikinä pääsemäänkään.

- Buffalo Sabresin Ville Leino taas kärsii jonkinmoisesta Olli Jokinen -syndrooman mutaatiosta, sillä mies pelaa tehokkaasti oikeastaan miten hyvien pelaajien kanssa vaan, mutta vain silloin, jos ei ansaitse siitä lainkaan rahaa.

- San Jose Sharksin Martin Havlat todisti, että jääkiekko on alati vaarallinen kontaktilaji loukkaantuessaan noin kahdeksi kuukaudeksi hypätessään vaihdosta kentälle.

Martin Havlat, ja epäonnistunut base-hyppy vaihtoaitoista.

- Lennart Petrell on vastoin kaikkia odotuksia saanut yllättävän paljon pelejä vyölleen Edmonton Oilersin nuoressa joukkueessa. Kaiken alivoimapelaamisen, raastamisen ja taklailun mukana pistetili on karttunut kolmella maalilla ja neljällä syötöllä. Petrell pääsi myös otsikoihin kaksinkamppailutilanteesta, jossa Minnesota Wildin Marek Zidlicky lensi pää edellä laitaa kohti kovassa vauhdissa. Petrell ei saanut tilanteesta pelikieltoa, vaikka monet Wild-fanit väittivätkin hänen käyttäneen selvästi liikaa Voimaa.

- Ex-pelaaja, ja nykyinen TV-hahmo, Matthew Barnaby pidätettiin joulukuun alussa epäiltynä rattijuopumuksesta. Barnabyn ajamisessa ei puheiden mukaan ollut sinällään mitään moittimisen arvoista, mutta fakta, että ajaminen tapahtui nokasta hajonneella, kolmipyöräisellä autolla herätti partioivien poliisien huomion. Sivuverkon saamien tietojen mukaan Barnabyn syytteet saatetaan kuitenkin vielä kumota, sillä uuden tiedon mukaan mies olisikin ollut tapahtumahetkellä vesiselvä, ja auton hajottamisesta olisivat vastuussa autopahoinpitelijät Ed Belfour ja Ville Peltonen.

Suomi-Ruotsi ottelun jälkipyykki

Olin eräs niistä suomalaisista, jotka todistivat Suomen taipuvan Ruotsille viime yönä Suomen aikaa junioreiden MM-kisoissa. Olin eräs niistä, joidenka ajatukset muuttuivat synkiksi Ruotsin tehdessä tasoitusmaalinsa ottelun loppuhetkillä. Olin myös eräs niistä, joka hautasi kasvonsa kämmeniensä suojaan voittomaalikilpailun loputtua. Mutta minä en ole yksi niistä, joka etsii tappiolla syntipukkia. Löysin sen nimittäin täysin etsimättä.

Faktahan on se, että Ruotsi hallitsi kokonaisuudessaan ottelua, mutta silti ottelun lopputuloksesta riittänee jossiteltavaa moniksi vuosiksi. Mitä jos kiekko ei olisi kimpoillut niin Ruotsi-suosiollisesti? Mitä jos Aittokallion rännikiekon tiellä olisi ollut joku muu kuin Dominick Hasek? Mitä jos tuomarin piilolinssit eivät olisi kääntyneet itsestään väärinpäin ottelun loppuhetkillä? Mitä jos Donskoi...? Mitä jos Granlund...? Mitä jos, ja mitä jos? Jossiteltavaa löytyy siis aina, varsinkin tappion kokeneelle osapuolelle. Ottelun jälkeen kaiken jossittelun lomassa minulle tuli mieleen hetket, jolloin minua on jossituttanut - tai aina jossituttaa eniten. Siinä vaiheessa tajusin sen. Syypää tappioon on EASports.

Monet varmasti lopettivat tekstin lukemisen edelliseen lauseeseen. Ymmärrän toki, että väite kuulostaa vähintäänkin kummalliselta, mutta lupaan, että tekstin luettuanne teidän silmänne aukenevat. Suomi-Ruotsi -ottelun tapahtumia kelaillessani huomasin nimittäin, että ottelutapahtumat vastasivat - ainakin katsojan näkökulmasta - täysin EASportsin uusimman jääkiekkopelin pelitapahtumia. Tuntuu kuin koko välieräkamppailu oli täysin EASportsin käsikirjoittama ja heidän vehkeillään pelattu simulaatio. Tässä listausta yhtäläisyyksistä:

- Olet juuri selvinnyt voittajana tärkeästä ottelusta. Olet väsynyt, mutta vieläkin tärkempi ottelu näyttäisi odottavan seuraavana. Eihän sitä voi huomiselle siirtää, ja näin ollen peli on pelattava alta pois. Onhan sinulla sentään voitokas putki päällä.

- Ottelun vastustaja on todella kovatasoinen ja tilanteen tuntien, on vaikeustaso huipussaan. Et voi muuta kuin rukoilla, että tähtisentterillesi sattuu hyvä päivä, eikä hän loukkaannu.

- Ottelu alkaa. Pelaat tarkasti ja vältät virheitä, sillä tiedät, että tällä tasolla virheistä rankaistaan ankaralla kädellä. Tietokonepelaajan tekoäly ei tunne sääliä.

- Yhtä äkkiää pääset murtautumaan hyökkäysalueelle, mutta tila siellä alkaa loppumaan kesken. Huomaat maalin edustalla erään omista pelaajistasi. Hädässä syötät hänelle, mutta juuri syöttönapin painamisen jälkeen sinut valtaa pettynyt tunne siitä, ettei syöttö todellakaan ole menossa kaikkien puolustajien läpi omalle joukkuetoverillesi. Kuitenkin, kuin ihmeen kaupalla, kiekko liruu vastustajan puolustajien ohi suoraan oman pelaajasi lapaan, joka lähettää koiperhosen maalin yläkulmaan.

- Juhlit maalia, ja vaikka olet täysin tietoinen siitä, että vastaavanlainen syöttö ei tule enää ikinä menemään moisen puolustajarykelmän läpi, yrität sitä uudestaan. Monia kertoja. Huonolla menestyksellä.

- Kiität luojaa siitä, että omalle maalivahdillesi on sattunut hyvä päivä torjuntojen suhteen. Kiekot pomppivat välillä torjuntojen jälkeen sinne sun tänne aiheuttaen vakavia rytmihäiriöitä, mutta silti ne eivät löydä tietään maaliisi.

- Vastustajasi puolustaa tarkasti, ja alat turhautumaan, koska hyvät maalipaikat ovat vähässä. Kuitenkin, kuin varkain, saat annettua hyvän paineen vastustajasi puisimmalle puolustajalle. Et voi uskoa silmiäsi, kun pelaajasi kulkee voittajana ulos tuosta kaksinkamppailusta ja on täysin yksin vastustajan maalivahdin edessä. Hämmästyksen vallassa harhauttaminen ei tule kysymykseen, joten sinun on pakko laukoa, ja toivoa parasta. Pelin kolmas ihme on näin nähnyt päivänvalon. Laulat vastustajan maalivahtia seulaksi, ja naurat räkäisesti vastustajan jäätyneelle puolustajalle. Tunnet hyvää oloa.

- Kolmas erä alkaa. Olet turvallisen tuntuisessa johdossa, mutta tiedostat sen, että se voidaan hävitä hetkessä, mikäli vähänkin herpaannut. Kämmenesi hikoavat, ehkä jopa kainalosi. Jännitys kasvaa. Väsymys alkaa nostaa päätään.

- Olet varma, että ottelun tuomarin täytyy olla vastustajan lahjoma, sillä jostain kumman syystä vain sinä saat jäähyjä. Yrität mailapelaamisella estää vastustajaa tekemästä tuhojaan, mutta vastustajat kaatuilevat pienestäkin tökkäyksestä. Alat turhautumaan, vaikkei oma maaliverkko ole vielä heilunut.

- Sitten tapahtuu jotain hyvin outoa. Jotain, mitä vain tekoäly pystyy suorittamaan. Laukaus toimitetaan maalillesi siniviivalta, ja tapansa mukaan maalivahtisi torjuu sen pomputtaen. Mutta tällä kertaa maalin edestä löytyy vastustajan pelaaja, jonka kypärän, kainalokarvojen, mailantupin sekä luistimen sisäsyrjän kautta kiekko liruu maaliisi. Tietenkin maalivahdin jalkovälistä. Huudat maalia potkumaaliksi. Kiroat, mutta mikään ei auta.

- Puolet kolmannesta erästä on pelattu. Tähän asti niin mukavasti sujuneet aloitukset alkavat kangertelemaan. Yhtä äkkiä jopa vastustajan puolustajat tuntuvat voittavat sinun keskushyökkääjäsi aloitusympyrässä. Turhautuminen kasvaa. Kiroat kaikki helvetin syövereihin.

- Ottelun ratkaisuhetket ovat käsillä. Katsot tulostaulua. Enää pari minuuttia jäljellä. Pakko kestää.

- Omaa päätyysi heitetään viettoman näköinen rännikiekko. Ohjaat puolustajan noutamaan sitä, mutta täysin yllättäen myös oma maalivahtisi tulee maalin taakse. Huudat häntä takaisin, mutta eihän se auta. Maalivahtisi ottaa kiekon. Puolustajasi on muutaman sentin päässä, mutta niin on yksi vastustajakin, joten syöttö ei tule kysymykseen. Pidätät hengitystäsi. Et tiedä mitä tehdä. Kiroat. Päätät purkaa kiekon vain pois itseltäsi. Nostat kiekon ränniin. Rännissä vastassa oli kuitenkin vastustajan pelaaja, joka koppaa kiekon hanskaansa tavalla, jota maalivahtisikaan ei ole ottelussa vielä tehnyt. Hän syöttää kiekon maalin eteen, ja tasoitus maali on tosiasia. Sinut valtaa epätoivo. Hytkyt paikallasi, ja hoet itseksesi "ei voi olla totta" -lausetta.

- Pienen keräilyhetken jälkeen jatkat ottelua. Vaikka et ole saanut kunnollista maalipaikkaa koko erässä, kytee sinussa silti usko ottelun voittamiseen.

- Jatkoaika alkaa. Varsinkaan nyt, ei virheisiin ole varaa. Toivot, ettei rännikiekkoja enää tule. Toivot, että pomput olisivat suotuisia. Väsymys tuntuu yhä kovemmin, ja taistelet sitä vastaan. Olet tarkkaavainen, mutta turhautumisesi näkyy ajoittaisen huolimattomuutena. Kiroat pari kertaa.

- Kovan taistelun jälkeen pääset hyökkäysalueelle. Tila on kuitenkin lopussa, ja pyrit kiemurtelemaan vapaasti. Vastustajasi kaataa sinut. Ei jäähyä. Huudat. Kiroat. Kuvailet itseksesi hyvin spesifisti kuinka tulet pahoinpitelemään tuomarin, mikäli hän kävelisi vastaasi kadulla.

- Jatkoajan loppuhetket ovat käsillä. Pyrit lähtemään vielä viimeiseen rynnäkköön kohti vastustajan maalia. Puolustajasi nostaa peliä. Pyrit tekemään hallitun avaussyötön, mutta jostain kumman syystä pelaajasi syöttää kiekon pari metriä liian eteen, ja kiekko liruu pitkäksi. Kiroat taas. Seuraava aloitus on pakko voittaa. No, ethän sinä sitä voita. Selviät kuitenkin tilanteesta ja huokaiset syvään.

- Summeri soittaa, ja on rangaistuslaukauskilpailun aika. Tiedät, että tällä tasolla vastustaja voi helposti kieputtaa maalivahtisi kahville, mutta toisaalta vastustajasi maalivahti on ollut myös hieman epävarma. Valaat uskoa itseesi.

- Vastustajasi aloittaa kisailun. Heidän ensimmäinen laukoja polkee vauhtinsa ja harhauttaa maalivahtisi sillä samalla kynällä, millä aina ennenkin. Haukut häntä hannariksi. Kiroat pari kertaa.

- Olet asettanut ensimmäiseksi laukojaksesi erään parhaista mailankäsittelijöistäsi. Otat kiekon ja lähdet kuljettamaan sitä vastustajan maalia kohti. Pidätät hengitystäsi. Sinulla on tietty harhaustus mielessäsi, mutta näät maalivahdin sijoittuneen hieman oudosti. Kuin refleksiomaisesti päätät laukoa. Kadut laukausta välittömästi sen lähtöhetkellä. Laukaus kilahtaa tolppaan ja kierii sen kautta maaliin. Juhlit ja teet innoissasi typerimmän tuuletuksen mitä on mahdollista tehdä.

- Vastustajan toinen laukoja lähtee jo liikkeelle. Huomaat, että kyseessä on se sama pelaaja, jolla kävi kauhea joulu tasoitusmaalissa. Hän tekee maalin tavalla, joka onnistuu tasan vain tekoälypelaajalta. Toteat itseksesi: "kunnon pelle".

- Sinun toinen laukojasi on pelaaja, joka ei omaa ihan parhaita käsiä, tai parasta laukausta, mutta jostain kumman syystä hän upottaa pilkut hyvin mukavalla todennäköisyydellä. Lähdet vauhtiin ja koitat harhauttaa maalivahtia, vain huomataksesi, ettei harhautus toiminut lainkaan. Sinut valtaa jälleen epätoivo. Nostat kiekon maalivahdin syliin. Et voi uskoa tilannetta todeksi.

- Vastustajasi kolmas laukoja ottaa kiekon ja lähtee liikkeelle. Hän tekee harhautuksensa, mutta nostaakin kiekon ohi. Naurat. Haukut epäonnistuneen vastustajan taitoja.

- Sinun kolmas - ja viimeinen "ratkaiseva" - laukojasi on joukkueesi ehdoton johtotähti. Hänellä onnistuu vaikka minkälaiset kikat ja veivit. Lähdet liikkeelle. Tiedät hienon harhautuksen, joka tulisi toimimaan. Lähdet toteuttamaan harhautusta, vain huomataksesi, että noin 40 minuuttia ottelussa pelannut ykkössentterisi on aivan liian väsynyt tekemään sitä. Kiekko karkaa ja huomaat vastustajan tuulettavan kentällä. Petyt. Kiroat vähän, mutta tiedät, ettei sekään auta. Olet murheen murtama.

- Lopetat pelin, ja mietit itseksesi, että nyt tulee kyllä pieni tauko pelaamisesta. Kuitenkin, jo parin päivän päästä olet jälleen takaisin sorvin ääressä. Kuin vahingossa.

---

Loppuu siis se ylenpalttinen syntipukin hakeminen. Syyttäkää sitä, mikä tappiosta on oikeasti vastuussa!

Tarjoan loppuun teille vielä videokuvaa maailmalta. Sattuu näitä muillekin.

Videokuva poimittu HFBoardseilta. Tekijänä nimimerkki Doig. Ehkä.

Hyvää ja Huonoa

Vuosilta tuntunut odotus on jälleen ohi ja varsinainen NHL-kausi on pyörähtänyt käyntiin toden teolla. Joukkueilla on edessään rankka 82 ottelun mittainen runkosarjarupeama, jonka jälkeen harvat ja valitut pääsevät taistelemaan siitä himoituimmasta, Stanley Cup -pokaalista. Tähän hetkeen mennessä ennakkosuosikit ovat suunnilleen pitäneet pintansa. Detroit Red Wings, Pittsburgh Penguins ja Philadelphia Flyers ovat voittaneet jokaisen pelaamansa ottelun. Yllätyksiltäkään ei ole voitu välttyä, sillä voittihan Florida Pantherskin jo yhden ottelun.

Monella joukkueella on käsillä erittäin mielenkiintoiset ajat. On joukkueita, joilla on ylitsevuotavan laadukas rosteri ja joukkueita, joilla ei ole määrää, eikä laatua. On joukkueita, joilla taitavat junioripelaajat tekevät kaikkensa lyödäkseen itsensä läpi ja joukkueita, joilla vanhat veteraanipapat ottavat vastustajan paidan kauluksesta kiinni, ja liukuvat kevyesti perässä.

Kaikkea ei aina voi saada, ja kaikella on aina varjopuolensa. Näin on myös NHL-joukkueilla. Tämä kirjoitus paneutuu joukkueiden nykyhetken tilaan sekä ihan itse peliotteisiin. Siellä, jos jossain, on paljon hyvää ja huonoa.

Anaheim Ducks

Hyvää: Anaheim Ducks omaa ehdottomasti erään NHL:n vaarallisimmista hyökkäysketjusta, sillä Ryan-Getzlaf-Perry kolmikko pystyy otteillaan dominoimaan lähes vastustajaa kuin vastustajaa.
Huonoa: Kolmikko on kuitenkin tunnettu laiskuudesta alkukauden otteluissa, ja näin ollen Sivuverkko teettikin kyselyn Ducks-pelaajille heidän käydessä Helsingissä aiheesta "milloin alkaa NHL-kausi?". Vastaukset olivat varsin outoja. Selänne vastasi kysymykseen "7. lokakuuta", Perry vastasi "Joskus All-Star -matsin kieppeillä" ja Getzlaf taas "Ihan koska itse haluan".


Boston Bruins

Hyvää: On mielenkiintoista nähdä kärsiikö viime kauden mestarit alkukaudesta mestaruuskrapulasta, vai ovatko otteet tasaisen vahvoja läpi alkukauden.
Huonoa: Ensimmäisten pelien perusteella näyttäisi kuitenkin siltä, että ainakin Milan Lucic, Nathan Horton ja Zdeno Chara kärsivät vielä siitä ihan oikeasta krapulasta.

Colorado Avalanche

Hyvää: Avalanchen kohuhankinta Semyon Varlamov on aloittanut kautensa erittäin vahvasti ja hän onkin torjunut häneen kohdistuneista 101:stä laukauksesta peräti 97.
Huonoa: Tämä kuitenkin valitettavasti tarkoittaa sitä, että hänellä täytyy olla kehossaan noin kuusi luunmurtumaan.

Columbus Blue Jackets

Hyvää: Uudet hankinnat Jeff Carter ja James Wisniewski tulevat varmasti olemaan suuri apu joukueen hyökkäys- ja YV-pelaamisessa.
Huonoa: Miehistä jälkimmäisenä mainittu tulee kuitenkin todennäköisesti istumaan pelikiellossa yli puolet kaudesta.

Dallas Stars

Hyvää: Joukkueen veteraanihankinta Sheldon Souray on esittänyt joukkueen puolustuksessa erittäin hienoja otteita ja on samalla osoittanut, että hän todellakin kuuluu vielä NHL-kaukaloon.
Huonoa: Eräs NHL:n äijeimmistä pelaajista on eittämättä Jamie Benn, mutta hänen tulisi ainakin toistaiseksi hieman säästellä äijämäisyyttään, sillä rahahuolissa painivalle joukkueelle ei tee hyvää maksella rikkoutuneista plekseistä jatkuvasti.

Detroit Red Wings

"I reject the reality, and substitute it with my own."

Hyvää: Kestomenestyjällä on rosterissaan tunnetusti eräs maailman parhaista ja viihdyttävimmistä jääkiekkoilijoista, Pavel Datsyuk...
Huonoa: ... Mutta toisaalta heillä on rosterissaan myös se yksi kaveri Myytinmurtajista.

Edmonton Oilers

Hyvää: Joukkue on täynnä nuoria ja erittäin taitavia pelaajia.
Huonoa: Joukkueen on kuitenkin kohta vaihdettava nimensä Edmonton First Overallsiin.

Nashville Predators

Hyvää: Predatorsin hyökkäjä Devid Legwand on aloittanut kauden äärimmäisen vahvasti ja hän johtaa kirjoitushetkellä koko liigan pistepörssiä. Ehkä mies alkaa näin vanhemmiten lunastamaan häneen nuorena kohdistettuja odotuksia.
Huonoa: Uskooko joku vielä muka tähän...?

New York Islanders

Hyvää: Viime kaudella ilman tähtipelaajiaan yllättäneellä Islandersilla on pullat siinä mielessä hyvin uunissa, että kaikki joukkueen tärkeimmistä pelaajista ovat jälleen terveenä ja täydessä pelikunnossa.
Huonoa: Joukkueen maalivahtiosasto koki kuitenkin juuri kovan kolauksen, kun Rick DiPietro loukkaantui harjoituksissä saadessaan laukaistun kiekon kypäräänsä. Loukkaantumisesta teki merkittävän sen, ettei kypärä ollut osumahetkellä DiPietron päässä.

Ottawa Senators

Hyvää: Kauden kahdessa ensimmäisessä ottelussa Senators äityi molemmissa taistelemaan vimmatusti viimeisessä erässä ja sai taottua noissa kolmansissa erissä maaleja yhteensä peräti kahdeksan kappaletta.
Huonoa: Harmi, että kyseisissä huikeissa nousuissa otteiden taso riitti maksimissaan vain maalin tappioon.

Pittsburgh Penguis

Hyvää: On aloittanut kautensa puhtaalla pelillä, ja onnistumisia on siunaantunut joukkueessa todella laajalle rintamalle.
Huonoa: Joukkueen ykköstähti Sidney Crosbyn lisäksi myös Evgeny Malkin on kärsniyt alkukaudella loukkaantumisista. Molemmat herrat tulisi saada piakkoin pelikuntoon, sillä nähtiinhän se jo viime kaudella, kuten myös nyt, ettei joukkueesta ole mihinkään ilman heitä.

Tampa Bay Lightning

Hyvää: Lightningin maalivahti Dwayne Roloson tarjoaa upeilla otteillaan joukkueelle aina mahdollisuuden voittoon...
Huonoa: ... Ellei hän ehdi fossiilisoitumaan maalinsa suulle.


Vancouver Canucks

Hyvää: On ehdottomasti eräs ennakkosuosikeista, sillä joukkue sai pidettyä viime kauden finaalijoukkueensa lähes kokonaan kasassa.
Huonoa: Sivuverkko yritti haastatella Sedin-veljeksiä heidän ollessa lomailemassa Ruotsissa, mutta kesken haastattelun molemmat kaatuivat.

Pieniä Asioita

Pienen hiljaiselon jälkeen on aika suunnata katseet kohti tulevaa NHL-kautta, ja varsinkin nurkan takana odottavia NHL-joukkueiden harjoitusleirejä. Jokaisen joukkueen harjoitusleirille osallistuu aina värikäs kirjo erilaisia pelaajia. On nuoria lupauksia, jolla on edessä upea tulevaisuus. On tuttuja kehäraakkeja, jotka hakevat uransa viimeistä sopimusta. On tuttuja kehäraakkeja, jotka ovat jo saaneet viimeisensä sopimuksensa ja rikkaina surffailevat vain muiden mukana kaukalossa. Eräs mielenkiintoisimmista kokeilijoista on ehdottamasti Janne Pesonen, joka lähtee hakemaan NHL-paikkaa Winnipeg Jetsistä. Pesonen aikoo taistella kynsin ja hampain yksisuuntaisesta sopimuksesta, ja hän onkin luvannut kalastella jäähyjä vain noin kaksi kertaa ottelussa, normaalin yli viiden sijaan.

Joukkueilla on siis vielä paljon töitä ennen kauden alkua, sillä kaiken pitää olla valmista, kun kiekko pudotetaan jäähän kauden avauksen merkiksi. Kausi kestää 82 ottelua, ja menestymiseen tarvitaan ehjää ja hyvää suorittamista koko tuolta ajalta. Washington Capitals ja San Jose Sharks ovat sisäistäneet tämän asian vähän turhankin tarkasti, mutta silti väärin.

Kirjoituksen otsikko ei viittaa Montreal Canadiensin hyökkääjistöön, eikä Ottawa Senatorsin menestymismahdollisuuksiin, vaan yksinkertaisesti niihin pieniin asioihin, jotka joukkueiden on tehtävä oikein harjoituskauden aikana. Osalla joukkueista on pullat paremmin uunissa kuin muilla. Nyt Sivuverkko ojentaa auttavan kätensä näille hädässä oleville joukkueille, ja listaa asiat, jotka tulisi hoitaa kuntoon ennen kauden alkua.

Anaheim Ducks: Teemu Selänteen juuri julkaistusta jatkosopimuksesta huolimatta joukkueenjohdon tulisi ottaa yhteyttä Bon Joviin, ja tiedustella kuinka vanhalla iällä palaudutaan nopeasti polvivammasta.

Boston Bruins: Keksiä jokin ihmeellinen uusi parannuskeino, ja saada Marc Savard takaisin pelikuntoon, sillä kaikkihan tietävät, ettei Stanley Cupia voida voittaa ilman ykkössentteriä.

Carolina Hurricanes: Vakuutettava Tomas Kaberle siitä, että laukominen on liigassa täysin sallittua, eikä se satu lainkaan.

Calgary Flames: GM Jay Feasterin on todella harjoiteltava pokerinaamaansa, kun hän tulevaisuudessa joutuu vakuuttelemaan Jerome Iginlalle, että "kyllä me se ykkössentteri saadaan sinulle vielä hankittua".

Chicago Blackhawks: Joukkueen on opeteltava pelaamaan yhteen ilman seitsemän miljoonan arvoista jalkapainoa.

Dallas Stars: Pelaajien tulee peittää "miksi se pelaa vieläkin" -hämmästyksensä, kun Radek Dvorak astelee ensimmäisen kerran pukuhuoneeseen.

Detroit Red Wings: Joukkueen täytyy auttaa Ty Conklinia täyttämään Chris Osgoodilta jääneen roolin, eli suorittaa kauden aikana vähintään kolme top-5 -listaukseen kuuluvaa imutusta.

New Jersey Devils: Laitettava Jacques Lemaire Devils-vaihtoaition takana olevaan lasikoppiin ja teipata siihen teksti "HÄDÄN TULLESSA RIKO LASI".

New York Islanders: Saada jotenkin rakennettua uusi kotihalli vanhan sirkusteltan tilalle.

New York Rangers: Tulevaisuuden kannalta joukkueen olisi kannatavaa saamaan Sean Avery vakuuttuneeksi siitä, ettei jokaiselle poliisille kannata soittaa suutaan.

Ottava Senators: Daniel Alfredssonin ja Jason Spezzan tulee opastaa muulle hyökkääjistölle, mitä jääkiekko on, ja miten sitä pelataan.

Florida Panthers: Valmentajien tulee todella painottaa pelaajille, ettei kirvestä kannata heittää kaivoon kauden aloittavan, kymmenen ottelun tappioputken jälkeen.

Vancoucer Canucks: Joukkueen tulee ehdottomasti hankkia vielä muutama neloskentällisen pelaaja, sillä nykyiset kymmenen ei riitä mitenkään.

Winnipeg Jets: Joukkue ei saanut houkuteltua isoja vahvistuksia markkinoilta, joten Jetsin on saatava kaikki irti heidän no risk-no reward hankinnoistaan.

EASports - It's totally in the game!

EASportsin NHL-pelisarja on ollut jo pitkään hallitsevana toimijana jääkiekkopelien keskuudessa. Noin kahdenkymmenen vuoden ajan on vuosittain ilmestynyt uusi NHL-kiekkopeli yleisön iloksi, ja varmasti osin myös suruksi. Syksyllä ilmestyvä uusin painos – NHL 2012 – saa varmasti tunneskaalan taas heittelehtimään käsittämättömän epätoivon laitamilta aina riemukkaaseen iloon saakka.

NHL 2000 -pelin epäaitouksia: New York Islanders teki maalin.

EASports on ilmoittanut uuden pelin koittavan päästä jälleen kerran askeleen lähemmäksi täydellistä realistisuutta. Uusina ominaisuuksina on mm. täysin aidot maalivahdit, joka tarkoittaa sitä, että he ovat osana pelikenttää ja hekin pystyvät kaatumaan, mikäli pelaaja osuu heihi. Tätä ominaisuutta EASports kutsuu lyhyemmin Evgeny Artyukhin –peliominaisuudeksi. Tulevassa painoksessa pelaajien koko vaikuttaa heidän pelaamiseensa enemmän. Tämä onkin loistava asia, sillä Zdeno Chara onkin nykyisessä painoksessa aivan liian heiveröinen. Peliin tuodaan myös uudistus, joka tekee jokaisesta pelaajasta omanlaisensa. Tämä tarkoittaa sitä, että esim. Steven Stamkos ampuu one-timerit polvi jäässä, Tomas Holmström parkkeeraa ruhonsa maalinedustalle ja Semyon Varlamov viettää aikansa lähinnä LTIR-listalla.

Vaikka uusin NHL-painos onkin eräs kuumimmista puheenaiheista urheilupelien maailmassa tällä hetkellä, nostan puheenaiheeksi jotain aivan muuta. Pelin, jota on tullut tahkottua jo yli kymmenen vuoden ajan. Pelin, jossa ei oteta vankeja, vaan kaikkia vastustajia taklataan surutta poikittaisella naamaan. Pelin, jossa on enemmän varmoja maalikikkoja, kuin Staven Stamkosilla. Sen ainoan jääkiekkopelin, jossa olen onnistunut taklaamaan vastustajan pelaajan pleksin YLI. Tuo peli on NHL 2000, ja se on ehdottomasti eräs kovimmista NHL-pelisarjan edustajista.

Kuten sanoin, olen viettänyt tämän pelin parissa aikaa jo yli 10 vuoden ajan, joten voin täysin oikeutetusti sanoa, että tunnen pelin paremmin kuin sen tekijät. Pelissä on enemmän vikoja, kuin Buffalo Sabresin ylivoimapelissä, mutta se on juurikin se asia, mikä tekee pelistä niin hyvän: et voi koskaan tietää, mitä seuraavaksi tulee tapahtumaan. Peli onkin lähes yhtä arvaamaton, kuin Dale Tallonin pelaajapalkkauspolitiikka.

Pelissä on niin paljon hienoja ominaisuuksia, etten millään pysty summaamaan jokaista yhteen kirjoitukseen. Yritän silti avata teille tätä mestariteosta parhaani mukaan.

- Käynnistäessä peli tarjoaa ehkä huimimman alkuvideon pelisarjan historiassa. Noin kaksi minuuttisesta eepoksesta löytyy mm. Geoff Sandersonin one-handeri, Darren McCarthyn upea syöksymismaali sekä Tom Fitzgeraldin liukuminen vaihtoaition reunaa pitkin, joka on vieläkin eräs siisteimmistä näkemistäni asioista. Miinuksia videolle siitä, että se päättyy peligrafiikoilla tehtyyn Pasi Puistolamaiseen – "siipirikkoinen koiperhonen” –lämäriin.

- 2000 vuoden painos tarjosi ensimmäisenä NHL-pelinä kausi-moodin, jota pystyi jatkamaan viisi kautta putkeen. Tämä siis tarkoitti sitä, että tuon viiden kauden aikana pelaaja pääsi seuraamaan oman joukkueensa kehittymistä. Ominaisuuden mukana tuli myös kauden päätöksen jälkeen tapahtuvat vapaiden pelaajien markkinat sekä tulokkaiden draftaus. Valitettavasti jokaisella joukkueella oli joka kausi käytössä vain yksi ”ykköskierroksen” draftivuoro, jota ei pystynyt kauppamaan. Eli mikäli Greg Sherman aikanaan pelasi peliä, pääsi hänkin poikkeukselliesti draftaamaan ykköskierroksella.

- Kuten sanoin, kauden lopussa pääsevät joukkueet myllertämään vapaiden pelaajien markkinoilla. Jokaisesta joukkueesta poistuu markkinoille jokin veteraanistatuksella oleva pelaaja ja näitä herroja yritetään saada houkuteltua omaan joukkueeseen. Se ei todellakaan ole helppoa, sillä edellisen kauden menestyksellä ei tunnu olevan minkäälaista merkitystä vapaiden agenttijen halukkuuteen liittyä joukkueeseesi. Tämä on tietenkin hyvä asia mm. Atlanta Thrashersille, New york Islandersille sekä Florida Pathersille.

*NOTE* Mikäli sinulla ei ole joukkueessasi yhtäkään ylimääräistä pelaaja, eli sinulla on tasan 12 hyökkääjää, 6 puolustajaa ja kaksi maalivahtia, sinulta ei lähde pelaajia vapaiden pelaajien markkinoille. Joukkueesi pelaajat eivät tällöin pysty ottamaan pelikieltoja eikä loukkaantumaan, joka on tietenkin äärimmäisen realistista.

- Joskus kesken pudotuspelien saattaa kausimoodivalikon alimmainen linkki ”lisää valintoja” muuttua muotoon ”aloita seuraava kausi”. Tuon kohdan valitsemalla playoffit stoppaavat kuin seinään, eikä niitä pelata lainkaan loppuun. Tämä saattaa aiheuttaa vakavia häiriöitä pelin edetessä. Kyseinen toimenpide on hyvä vaihtoehto kaikille Sharks-faneille.

- Matt Cooke on pelissä overall-arvoltaan 64, mutta hänen kaikki yksittäiset taitoarvonsa on minimissä, eli 40. Näyttää siltä, että Cookella oli jo tuolloin paljon vihamiehiä, jopa EASportsissa.

- Pelissä oli ensimmäisenä EASportsin NHL-sarjan pelinä mukana ns. big hit –taklaus. Kyseinen ”raju taklaus” –toimenpide suoritettiin painamalla kolmio-näppäintä, ja se sai pelaajan, jonka karvausarvo on yli 75, hyppäämään ilmaan, ja lyömään taklattavaa pelaajaa poikittaisella mailalla ylävartalon seutuville. Armoton kolmio-näppäimen hakkaus onkin tehokkain pelitapa lisättynä siihen, että täytät joukkueesi noilla yli 75:den karvausarvon omaavilla pelaajilla. Oma taklausennätykseni on yhteen otteluun viiden minuutin erillä jotakuinkin 350 taklausta, joka tarkoittaa yli 23 taklausta per minuutti –vauhtia. Eli melkein sama tahti kuin Cal Clutterbuckilla.

Fyysinen maalinedustan siivoaminen on avain menestykseen.

- Mitä haluat NHL-pelejä pelatessa tehdä, kun näät vastustajan tähtipelaajan luokkaantuneena jään pinnassa? No taklata sitä lisää! Tässä NHL-pelissä se on mahdollista.

- Kun yhtä pelaajaa taklaa rajulla taklauksella monta kertaa peräkkäin nopeasti, hänen ”lentämisensä” hidastuu taklaus taklaukselta. Noin kahdeksan perättäisen taklauksen jälkeen pelaaja lentään slow-motion tyylisesti käytännössä koko kentän päästä päähän tyylillä, josta jopa Matrix elokuvien erikoistehosteväki olisivat kateellisia.

- Mitä haluat tehdä pelaajalle, jonka olet juuri taklannut pleksistä läpi? No taklata hänet katsomoon samasta reiästä uudestaan! Tässä NHL-pelissä se on mahdollista!

- Varmoista maalikikoista suosikkini on siniviivan jälkeen laidasta lauottu kaarikiekko, joka löytää hyvin usein tiensä maalivahdin yli takayläkulmaan. Hyvä, ettei pelissä ole vielä Sedinin veljeksiä, sillä he olisivat tällöin pelissä aivan pysäyttämättömiä.

- Pelissä näkee joskus hyvin outoja maaleja, sillä maalivahtien pelaaminen on joskus hieman vajaavaista. Joskus jopa hyökkäysalueella tehty harhasyöttö saattaa lirua omaan päähän maalivahdin ohi maaliin, hänen vain tehdessä yhtä torjuntaliikettä paikallaan. Tästä huomaa, että Vesa Toskala on viettänyt pelin parissa nuorempana liikaa aikaa.

Hiljaista aikaa

Elämme hiljaisinta aikaa NHL-vuodesta. Monet joukkueet ovat saaneet joukkueensa jo kasaan ja suuntaavat katseensa tiukasti tulevaan kauteen. Osa joukkueista käy viimeisiä neuvottelujaan nuorten tähtipelaajiensa kanssa samalla, kun fanit pelkäävät Brian Burken tekevän heistä kaikista offer sheetin. Ottawa Senators taas huomaa surukseen, ettei rosterista löydy kuin muutama jääkiekkoilijan tunnusmerkit täyttävä pelaaja.

Amerikan mantereella on kuitenkin sattunut kuluneilla viikoilla muutamia pieniä asioita, joihin voisi paremman puutteessa puuttua. Tässä pientä siis pientä listausta viimeisten viikkojen tapahtumista:

– Mestarijoukkue Boston Bruinsin hyökkääjä Nathan Horton pääsi otsikoihin hukattuaan Stanley Cup – pokaalin kesken omien juhliensa. Huhujen mukaan Horton sanoi yksinkertaisesti unohtaneensa minne hän oli pokaalin laittanut, sillä täysin kesken juhlien Aaron Rome oli sännännyt paikalla ja taklannut häneltä muistin pois.

– Columbus Blue Jackets koki jo tässä vaiheessa kautta pahan menetyksen, kun hyökkääjä Kristian Huselius loukkaantui joukkueen punttisalitreeneissä. Vamman kerrottiin olevan rintalihasrevähdys, ja toipumisennusteen veikataan olevan pitkä. Kuules Huselius, ei varmaankaan seuraavan kerran kannata kuunnella James Wisniewskin puheita omista vuosiansioistaan kesken penkkipunnerruksen.

– Hetki Huseliuksen loukkaantumisen jälkeen Blue Jackets hankki vahvistusta hyökkäykseensä palkkaamalla listoilleen Vaclav Prospalin. Viime kaudella Prospalin meno näytti ajoittain niin hitaalta, joten pahoin pelkään, ettei Prospal ehdi millään Columbukseen kauden alkuun mennessä.

– Tiukasti omiaan suojeleva Eric Godard siirtyi Dallas Starsiin. Tässä ote Godardin Facebook-tilistä:

– Los Angeles Kings käy kiivaasti neuvotteluja tähtipuolustaja Drew Doughtyn kanssa. Ilmeisesti Kings oli jo tehnyt Doughtylle mittavan sopimustarjouksen, mutta Drew ei ollut tähän suostunut. Huhujen mukaan Doughty haluaa sopimukseensa siirrot kieltävän NTC-pykälän, sillä juuri joukkueeseen saapunut Mike Richards oli kertonut hänelle, etteivät suulliset NTC-pykälät paljoa vaikuta.

– Toronto Maple Leafs teki kaupan Nashville Predatorsin kanssa, jossa Torontoon siirtyi puolustaja Cody Franson sekä hyökkääjä Matthew Lombardi. Predators taas sai kaupassa Torontosta puolustaja Brett Lebdan. Kauppa oli hyvä, sillä nyt Tim Connolly ei näytä enää niin loukkaantumisherkältä.

– Juuri Philadelphia Flyersista pois siirtyneet Mike Richards sekä Jeff Carter ovat päässeet otsikoihin Philadelphia-aikaisen käytöksensä vuoksi. Media kertoo, että Richards ja Carter olisivat bilettäneet hieman liikaa ja Flyers-GM Paul Holmgren olisi saanut kyseisestä rellestyksestä tarpeekseen. Sivuverkko kysyi Richardsilta sekä Carterilta tietoja tuon aikaisista tapahtumista, mutta molemmat vastasivat, etteivät muista tuota ajalta yhtään mitään.

– Entinen supertähti Joe Sakic näytti taitojaan golf-kentällä lyömällä ”miljoonan dollarin” hole-in-onen eräässä golf-turnauksessa. Palkinnoksi Sakic sai parinsa kanssa puoliksi miljoona dollaria puhtaana käteen. Rahasumman lisäksi hän sai suorituksestaan myös upeita onnittelulahjoja. Peter Forsberg oli kuulemma antanut hänelle kullatun golf-pallon. Turnausjärjestäjä oli koristellut hole-in-one – mailan timanteilla ja luovuttanut sen juhlallisesti Sakickille. Greg Sherman taas oli lahjottanut Sakicille hole-in-onensa kunniaksi kolme ykköskierroksen varausvuoroa.

Tapaus Brad Richards, osa 3/3

Morris (sisäpuhelimeen): Onkos siellä vielä halukkaita tarjoajia?

Avustaja: Ei ole enää, herra. Mutta puhelinlinjoilla on monia soittajia, jotka haluavat päästä puhumaan kanssanne.

Morris: Hyvä on. Otetaanpa ensimmäinen soittaja. (Painaa nappulaa pöytäpuhelimestaan). Hyvää päivää, täällä on Pat Morris ja Brad Richards. Kukahan mahtaa soitella?

Paul Holmgren: Tässä Paul Holmgren Philadelphia Flyersista hyvää päivää!

Richards: Terve Paul. Eikös teillä ole jo sentteriosasto kunnossa? Vastahan te treidasitte pari kovan luokan keskushyökkääjää pois…?

Holmgren: Ihan sama. Mä vaan haluan LISÄÄ TREIDATTAVAA!!!!!!

(Samaan aikaan Richards ja Morris huomaavat, että ikkunan takana hyppii Terry Pegula, joka yrittää väkisin nähdä, mitä sisällä tapahtuu)

(Richards ja Morris katsovat toisiaan ja pudistelevat päitään)

Richards: Kiitokset kiinnostuksestanne, mutta uskon, ettei Flyers ole minulle se oikea paikka.

(Morris kävelee ikkunan luokse ja sulkee sälekaihtimet)

Holmgren: No ei se mitään. Mutta hei, jos haluat tulla treidatuksi niin ota yhteyttä! Ihan milloin vain!

Richards: Selvä homma.

(Puhelinyhteys katkeaa)

Morris: Linjat nähtävästi käyvät edelleen kiivaina... (Painaa nappia). Kukas siellä on tällä kertaa?

Dale Tallon: Dale Tallon hyvää päivää!

Richards: Mä sanoin sinulle jo kauan aiemmin, etten todellakaan ole halukas liittymään Florida Panthersin ”organisaatioon”.

Tallon: Hei kuuntele ihan hetki. Haluan, että kuvittelet mielessäsi sellaisen vuosipalkan, minkä todella uskot ansaitsevasi, mutta et vain keneltäkään kehtaa vaatia. Siis niin mittava vuosipalkka, jolla pystyisit elättämään perheesi – ja vaikka koko sukusi loppuelämäsi ajan. Haluan, että näet tuon luvun kirkkaana mielessäsi. Nyt, kolminkertaista se. Se on se vuosipalkka, minkä me maksaisimme sinulle.

Richards: Pysyn kannassani.

Tallon: Nelinkertaista…?

Richards: Hyvää päivänjatkoa. (Katkaisee puhelun)

Morris: Kuunnellaan tuosta vielä tuo viimeisen soittajan tarjous. (painaa nappia). Haloo, kuka soittaa?

Greg Sherman (muka-coolisti): Sherman. Greg Sherman. Colorado Avalanche. The Sherminator. Haluaisin vaihtaa Brad sinut kolmeen ykköskierroksen sekä neljään kakkoskierroksen varausvuoroon.

Richards: Ethän sinä voi minua noin vain mihinkään vaihtaa. Mä olen vapaa agentti.

Sherman: Ahaa. No eipä sitten mitään.

(Puhelu katkeaa)

Morris: Nyt näyttäisi siltä, ettei soittajia enää ole… Paitsi tuolla blokatulla linjalla on jatkuvasti kärkkymässä joku soittaja. (Puhuu sisäpuhelimeensa:) Hei, kuka tuolla blokatulla linjalla on?

Avustaja: Se on Terry Pegula. Hän on soittanut lähes sata kertaa viimeiseen kymmeneen minuuttiin. Melko vaikuttavaa sanoisin…

Richards: No eikö se vaan ymmärrä… Annas kun minä sanon sille suorat sanat. (Painaa Morriksen puhelimen nappia). No nyt kuule Terry…

Terry Pegula (keskeyttäen): Tässä Terry Pegula Buffalo Sabresista. Haluan vain ilmoittaa, että teimme juuri kuuden vuoden sopimuksen Ville Leinon kanssa, emmekä ole enää kiinnostuneita palkkaamaan teitä. Vieressäni on Darcy Regier. Hänellä on sinulle jotain sanottavaa.

Darcy Regier: Terve Brad. Yksi juttu vielä. Kuuntele tarkkaan. Haista *****.

Richards: Asia kunnossa.

Pegula: Hyvää duunia Darcy. Sanasta sanaan oikein. Sori Brad, en nyt kerkeä puhumaan pidempään. Meillä on kiire voittamaan Cupia. Pahaa jatkoa.

(Puhelu katkeaa)

Richards: Hmm… he kuulostivat kyllä aika jämäköiltä tyypeiltä. Ehkä minun olisi sittenkin pitänyt harkita tarkemmin…

Morris: Turha heitä on miettiä. Herätimme paljon kiinnostusta ympäri liigaa, joten vaihtoehtoja kyllä löytyy. Mitkäs ovat sinun mietteesi näistä tapahtumista?

Richards: Huhhuh… On kyllä ollut sekava päivä. En itse asiassa nyt edes tiedä, mistä kaikkialta sain edes varteenotettavia sopimustarjouksia…

Morris: Minä suosittelisin kyllä sitä Panthersin ehdotusta! (laskee kiivaasti taskulaskimella omia provikoitaan)

Richards: Nääh… Tuliko se Leafsin sopimusehdotelma jo perille?

Morris: Ai niin. Täällä ei muuten ole faksia…

Richards. No, harmin paikka… Ei tässä jää sitten muuta vaihtoehtoa kuin mennä Rangersiin.