Leijonien joukkuepalaveri

Suomen urakka MM-kisoissa pyörähti käyntiin jo kisojen avauspäivänä, kun vastaan asettui Valko-Venäjä. Suomi klaarasi lopulta ottelusta niukan 1-0 voiton ja sai kuin saikin avattua kisat voitolla. Eilen pelipäivänä leijonilla tunnetusti riitti tekemistä. Oli aamujäätä, palavereja, haastatteluja ja muuta kotikisojen avauspäivään liittyvää härdelliä. Ennen viimeisiä jääharjoituksia joukkue piti nopean palaverin pienessä kokoustilassa, ja koska tunnetusti myös minut oli median edustajana kutsuttu paikalle, pystyn avaamaan Teille hieman palaverissa puituja asioita. Olkaapa hyvät.

---

Jukka Jalonen seisoo leijonaryhmän edessä ylväänä ja tarkastelee pelaajiaan kevyen puheensorinan vallitessa. Hänen vierellään vasemmalla puolella ovat valmennustiimin muut jäsenet Teppo Numminen, Pasi Nurminen sekä Petri Matikainen, jonka antiikin Kreikan aikaisen soturijohtajan asuste luo penkeillä istuvien pelaajien kesken suurta hämmennystä. Lukuunottamatta Lasse Kukkosta, joka on silminnähden innoissaan hypistelemässä antiikkista asustetta, ja vakuuttaakin samalla muulle porukalle pukeutuvansa samaan asusteeseen, kun lähtee seuraavanakin pääsiäisenä virpomaan.

Jalosen oikealta puolelta taas löytyvät itse Kalervo Kummolan lisäksi myös joukkueen manageri Jari Kurri, jonka silmäpussit ovat nähtävästi ottaneet tehtäväkseen kasvaa Jari Porttila -mittoihin, sekä grillimestari Timo Jutila.

Pelaajat istukselevat rentoina penkeillään. Lasse Kukkonen suunnittelee villisti seuraavaa pääsiäistään ja julistaa vierustovereilleen kuinka paljon hän tulee saamaan tuolloin karkkia. Leo Komarov ajaa partaansa ja Jani Tuppurainen heiluttelee kultamitaliaan Joonas Järvisen nenän edessä hypnotisoijan elkein.

Ossi Väänänen: Hei Jani, eikö sun pitäis jo pikku hiljaa laittaa pois se mitali. Nyt on kuitenkin jo ihan uudet kisat käynnissä!

Jani Tuppurainen: Miks ihmeessä? Onhan Lassellaki vielä omansa kaulassa...

Lasse Kukkonen: No tottakai on! Melkein vuoden oon tätä kellon ympäri kaulassa pitäny enkä pois kyllä ota!

Ossi Väänänen: *pyörittelee päätään*

Jukka Jalonen: No niin, hiljennytäänpä taas hetkeksi. Pidetään tässä siis ihan nopea palaveri ennen viimeisteleviä jääharjoituksia. Tänään ne siis pyörähtää käyntiin! Kotikisat. Varmasti kaikille tästä on tulossa ikimuistoiset pelit, joten otetaanhan tästä tilaisuudesta kaikki irti! Te olette se joukko, joka luistelee kaukaloon puolustamaan Suomen MM-kultaa, ja haluan sanoa, että minulla on aina ollut jokaiseen teistä täysi luotto, ja teidän, että jokainen voi panoksellaan viedä suomalaista kiekkoilua eteenpäin.

Jussi Jokinen: *repeää paikallaan nauruun, mutta naamioi nopeasti sen yskäkohtaukseksi*

Jalonen: Nyt annetaan nopeat puheenvuorot vierelläni seisoville herroille... (osoittaa kädellään Kummolaa)

Kalervo Kummola: No niin. Terve taas pelaajat ja tervetuloa edustamaan Suomea kotikisoihin. Ajateltiin liiton kanssa tehdä teidän pelaajien pelaamisesta helpompaa, ja iskettiin tiskiin sellaiset lippuhinnat, ettei siellä pitäisi olla fanejakaan huutelemassa. Voitte keskittyä ihan vaan itse pelaamiseen.

Niko Kapanen: Siis hetkinen? Miten korkeiks te ne lippuhinnat laitoitte?

Kummola: Sellasta vähintään 155 euroa ne on.

Joonas Järvinen: No huhhuh, eihän mulla olis varaa tollasiin ryöväyshintoihin!
Kapanen: Eikä mulla.
Jarkko Immonen: Eikä kyllä mullakaan.
Mikko Koivu: No eikä... No olis kyllä, mutta jättäisin kyllä väliin.

Kummola: No mutta tervetuloa, jokatapauksessa. (Kansleri väistelee puheryöpyn takaisin omalle paikalleen)

Pasi Nurminen on pitää oman pienen puheensa, mutta astuessaan askeleen eteenpäin, hän on kaatua mattoon, jonka päällä hän jo seisoo, joten hän näkee parhaimmaksi pitää suunsa supussa ja keskittyä täysin pystyssäpysymiseen.

Tämän jälkeen Timo Jutila vyöryy pelaajien eteen.

Timo Jutila: Tereve vaan kaikille minunki puolesta! Eteenpäin on taas menty tässä vuosien saatossa. Jokisen Jussikin pääsee joukkueeseen, Joensuu mahtuu pelaamaan, eikä Lehtosen Kärppäkään syö enää sipsejä joukkuepalavereissa niinku teki viimenäkemällä.

Kari Lehtonen: Eipä. *rousk rousk*

Jutila: Eipä mulla mitään suurempaa tässä nyt ole. Tervetuloa taas remmiin mukaan. Heino meininki. Vetäkää paremmin homma kotiin ku minä ja Teppo aikanaan.
Pelaajat: ...
Jutila: ...
Pelaajat: ...
Jutila: ...
Leo Komarov: Sano nyt se, kun mieles tekee kuitenkin...
Jutila: Ai mikä?
Antti Pihlström: No tiedät kyllä.
Jutila: ...
Pelaajat: ...
Jutila: Ny rillataan.
(Pelaajat yltyvät huikeisiin suosionosoituksiin remakan naurun kera.)

Jalonen: No niin, pysytäämpä asiassa. Illan vastus on siis Valko-Venäjä, ja kuten kaikki varmasti tietävät, ei kyseessä ole todellakaan mikään helppo vastus. Tähän kun lisää vielä sen seikan, että kisojen avauspeli on juuri se hankalin, täytyy meidän tehdä joukkueena töitä hirvittävä määrä tänään! Vaikka kisojen avaus on aina paha paikka, niin pyritään kovan työn kautta saavuttamaan hyvä suorittamisen taso, ja lähdetään siitä sitten parantamaan otteita niin, että oltais parhaimmillamme ratkaisuotteluissa. Eikö vaan? (katselee ympärilleen)

Petri Matikainen: Joo en mää tollasista teidä mitään.

Jalonen: Noh, käydään tässä nopeasti läpi vielä nopeasti joitakin roolituksia, mutta viimeiset suuremmat linjaukset vedetään kohta tuolla jäällä. Ykkönen; Nyt kiekolliset kyvyt käyttöön. Laittakaa vastustaja jatkuvasti puolustuskannalle pitkillä hyökkäyksillä. Hietanen ja Mäenpää, ei paineita. Ihan perus ottelu on tulossa.

Juuso Hietanen & Mikko Mäenpää: (ääni, ja kädet väristen) Joo ilman muuta.

Jalonen: Kakkoskenttä. Teille homma on tuttua. Mylly vaan pyörimään. Pesonen, mee vaan maalin eteen seisomaan, ja yritä näyttää valmiilta. Voisit koittaa tehdäkin pari siitä tällä kertaa. Salmela, älä käytä nuuskaa  liikaa.


Anssi Salmela: Joo ootas vähän.

Jalonen: Kolmone. Kovaa ja tarkkaa peliä. Komarov, hämmennä. Väänänen ja Järvinen, kovaa pelaamista. Ei milliäkään armoa vastustajille. Nelonen, tarkkaa puolustuspeliä ja energisiä vaihtoja. Pile, paina taas peräsuoli pitkällä siellä. Kukkonen... ... yritä pysyä pystyssä siellä.

(Kolmos- ja neloskentällisten pelaajat nyökkäävät.)
(Paitsi Kukkonen joka pudistelee päätään.)
(Vihdoin hän huomaa tekevänsä väärin, ja alkaa nyökytellä otettuaan muista mallia.)

Jalonen: No niin. Aletaanpa lopetella. Onko jollakin jotain kysyttävää?

Komarov: Joo hei Teppo, miten tollasen letin saa?
(Teppo Numminen punastuu.)

Jalonen: No oliko jotain ihan asiaankuuluvaakin?

(Anssi Salmela nousee paikaltaan seisomaan.)

Salmela: Täytyy nyt sen verran mainostaa. Näitä kotikisojahan ei olis saanut ilman Niko Hovisen ja Jesse Joensuun panosta...
(Mikko Koivu nykäisee vihaisesti paidan helmasta Salmelan takaisin istumaan.)

(Jesse Joensuu face-palmaa.)

Jalonen: Joo, eiköhän tämä palaveri ollut tässä. Nyt siis hyvällä sykkeellä kohti viimeistelytreenejän... jäälle mennään tuossa reilun tunnin kuluttua. Menkääs nyt vaihtamaan vaatteet ulkolämpöjä varten. Koskee myös sinua, Petu.

Matikainen: No höh.

(Pelaajat nousevat paikoiltaan ja alkavat siirtyä ovea kohti.)

Jalonen: Ainiin, nyt kun vielä muistan. Nupen skouttauksen perusteella tulevan vastustajan veskarilla on erittäin hyvä hanskakäsi. Täytyy siis painottaa: älkää laukoko hanskakäden yläkulmaan!

Pelaajat: Joo eihän me.

Suomi-Ruotsi ottelun jälkipyykki

Olin eräs niistä suomalaisista, jotka todistivat Suomen taipuvan Ruotsille viime yönä Suomen aikaa junioreiden MM-kisoissa. Olin eräs niistä, joidenka ajatukset muuttuivat synkiksi Ruotsin tehdessä tasoitusmaalinsa ottelun loppuhetkillä. Olin myös eräs niistä, joka hautasi kasvonsa kämmeniensä suojaan voittomaalikilpailun loputtua. Mutta minä en ole yksi niistä, joka etsii tappiolla syntipukkia. Löysin sen nimittäin täysin etsimättä.

Faktahan on se, että Ruotsi hallitsi kokonaisuudessaan ottelua, mutta silti ottelun lopputuloksesta riittänee jossiteltavaa moniksi vuosiksi. Mitä jos kiekko ei olisi kimpoillut niin Ruotsi-suosiollisesti? Mitä jos Aittokallion rännikiekon tiellä olisi ollut joku muu kuin Dominick Hasek? Mitä jos tuomarin piilolinssit eivät olisi kääntyneet itsestään väärinpäin ottelun loppuhetkillä? Mitä jos Donskoi...? Mitä jos Granlund...? Mitä jos, ja mitä jos? Jossiteltavaa löytyy siis aina, varsinkin tappion kokeneelle osapuolelle. Ottelun jälkeen kaiken jossittelun lomassa minulle tuli mieleen hetket, jolloin minua on jossituttanut - tai aina jossituttaa eniten. Siinä vaiheessa tajusin sen. Syypää tappioon on EASports.

Monet varmasti lopettivat tekstin lukemisen edelliseen lauseeseen. Ymmärrän toki, että väite kuulostaa vähintäänkin kummalliselta, mutta lupaan, että tekstin luettuanne teidän silmänne aukenevat. Suomi-Ruotsi -ottelun tapahtumia kelaillessani huomasin nimittäin, että ottelutapahtumat vastasivat - ainakin katsojan näkökulmasta - täysin EASportsin uusimman jääkiekkopelin pelitapahtumia. Tuntuu kuin koko välieräkamppailu oli täysin EASportsin käsikirjoittama ja heidän vehkeillään pelattu simulaatio. Tässä listausta yhtäläisyyksistä:

- Olet juuri selvinnyt voittajana tärkeästä ottelusta. Olet väsynyt, mutta vieläkin tärkempi ottelu näyttäisi odottavan seuraavana. Eihän sitä voi huomiselle siirtää, ja näin ollen peli on pelattava alta pois. Onhan sinulla sentään voitokas putki päällä.

- Ottelun vastustaja on todella kovatasoinen ja tilanteen tuntien, on vaikeustaso huipussaan. Et voi muuta kuin rukoilla, että tähtisentterillesi sattuu hyvä päivä, eikä hän loukkaannu.

- Ottelu alkaa. Pelaat tarkasti ja vältät virheitä, sillä tiedät, että tällä tasolla virheistä rankaistaan ankaralla kädellä. Tietokonepelaajan tekoäly ei tunne sääliä.

- Yhtä äkkiää pääset murtautumaan hyökkäysalueelle, mutta tila siellä alkaa loppumaan kesken. Huomaat maalin edustalla erään omista pelaajistasi. Hädässä syötät hänelle, mutta juuri syöttönapin painamisen jälkeen sinut valtaa pettynyt tunne siitä, ettei syöttö todellakaan ole menossa kaikkien puolustajien läpi omalle joukkuetoverillesi. Kuitenkin, kuin ihmeen kaupalla, kiekko liruu vastustajan puolustajien ohi suoraan oman pelaajasi lapaan, joka lähettää koiperhosen maalin yläkulmaan.

- Juhlit maalia, ja vaikka olet täysin tietoinen siitä, että vastaavanlainen syöttö ei tule enää ikinä menemään moisen puolustajarykelmän läpi, yrität sitä uudestaan. Monia kertoja. Huonolla menestyksellä.

- Kiität luojaa siitä, että omalle maalivahdillesi on sattunut hyvä päivä torjuntojen suhteen. Kiekot pomppivat välillä torjuntojen jälkeen sinne sun tänne aiheuttaen vakavia rytmihäiriöitä, mutta silti ne eivät löydä tietään maaliisi.

- Vastustajasi puolustaa tarkasti, ja alat turhautumaan, koska hyvät maalipaikat ovat vähässä. Kuitenkin, kuin varkain, saat annettua hyvän paineen vastustajasi puisimmalle puolustajalle. Et voi uskoa silmiäsi, kun pelaajasi kulkee voittajana ulos tuosta kaksinkamppailusta ja on täysin yksin vastustajan maalivahdin edessä. Hämmästyksen vallassa harhauttaminen ei tule kysymykseen, joten sinun on pakko laukoa, ja toivoa parasta. Pelin kolmas ihme on näin nähnyt päivänvalon. Laulat vastustajan maalivahtia seulaksi, ja naurat räkäisesti vastustajan jäätyneelle puolustajalle. Tunnet hyvää oloa.

- Kolmas erä alkaa. Olet turvallisen tuntuisessa johdossa, mutta tiedostat sen, että se voidaan hävitä hetkessä, mikäli vähänkin herpaannut. Kämmenesi hikoavat, ehkä jopa kainalosi. Jännitys kasvaa. Väsymys alkaa nostaa päätään.

- Olet varma, että ottelun tuomarin täytyy olla vastustajan lahjoma, sillä jostain kumman syystä vain sinä saat jäähyjä. Yrität mailapelaamisella estää vastustajaa tekemästä tuhojaan, mutta vastustajat kaatuilevat pienestäkin tökkäyksestä. Alat turhautumaan, vaikkei oma maaliverkko ole vielä heilunut.

- Sitten tapahtuu jotain hyvin outoa. Jotain, mitä vain tekoäly pystyy suorittamaan. Laukaus toimitetaan maalillesi siniviivalta, ja tapansa mukaan maalivahtisi torjuu sen pomputtaen. Mutta tällä kertaa maalin edestä löytyy vastustajan pelaaja, jonka kypärän, kainalokarvojen, mailantupin sekä luistimen sisäsyrjän kautta kiekko liruu maaliisi. Tietenkin maalivahdin jalkovälistä. Huudat maalia potkumaaliksi. Kiroat, mutta mikään ei auta.

- Puolet kolmannesta erästä on pelattu. Tähän asti niin mukavasti sujuneet aloitukset alkavat kangertelemaan. Yhtä äkkiä jopa vastustajan puolustajat tuntuvat voittavat sinun keskushyökkääjäsi aloitusympyrässä. Turhautuminen kasvaa. Kiroat kaikki helvetin syövereihin.

- Ottelun ratkaisuhetket ovat käsillä. Katsot tulostaulua. Enää pari minuuttia jäljellä. Pakko kestää.

- Omaa päätyysi heitetään viettoman näköinen rännikiekko. Ohjaat puolustajan noutamaan sitä, mutta täysin yllättäen myös oma maalivahtisi tulee maalin taakse. Huudat häntä takaisin, mutta eihän se auta. Maalivahtisi ottaa kiekon. Puolustajasi on muutaman sentin päässä, mutta niin on yksi vastustajakin, joten syöttö ei tule kysymykseen. Pidätät hengitystäsi. Et tiedä mitä tehdä. Kiroat. Päätät purkaa kiekon vain pois itseltäsi. Nostat kiekon ränniin. Rännissä vastassa oli kuitenkin vastustajan pelaaja, joka koppaa kiekon hanskaansa tavalla, jota maalivahtisikaan ei ole ottelussa vielä tehnyt. Hän syöttää kiekon maalin eteen, ja tasoitus maali on tosiasia. Sinut valtaa epätoivo. Hytkyt paikallasi, ja hoet itseksesi "ei voi olla totta" -lausetta.

- Pienen keräilyhetken jälkeen jatkat ottelua. Vaikka et ole saanut kunnollista maalipaikkaa koko erässä, kytee sinussa silti usko ottelun voittamiseen.

- Jatkoaika alkaa. Varsinkaan nyt, ei virheisiin ole varaa. Toivot, ettei rännikiekkoja enää tule. Toivot, että pomput olisivat suotuisia. Väsymys tuntuu yhä kovemmin, ja taistelet sitä vastaan. Olet tarkkaavainen, mutta turhautumisesi näkyy ajoittaisen huolimattomuutena. Kiroat pari kertaa.

- Kovan taistelun jälkeen pääset hyökkäysalueelle. Tila on kuitenkin lopussa, ja pyrit kiemurtelemaan vapaasti. Vastustajasi kaataa sinut. Ei jäähyä. Huudat. Kiroat. Kuvailet itseksesi hyvin spesifisti kuinka tulet pahoinpitelemään tuomarin, mikäli hän kävelisi vastaasi kadulla.

- Jatkoajan loppuhetket ovat käsillä. Pyrit lähtemään vielä viimeiseen rynnäkköön kohti vastustajan maalia. Puolustajasi nostaa peliä. Pyrit tekemään hallitun avaussyötön, mutta jostain kumman syystä pelaajasi syöttää kiekon pari metriä liian eteen, ja kiekko liruu pitkäksi. Kiroat taas. Seuraava aloitus on pakko voittaa. No, ethän sinä sitä voita. Selviät kuitenkin tilanteesta ja huokaiset syvään.

- Summeri soittaa, ja on rangaistuslaukauskilpailun aika. Tiedät, että tällä tasolla vastustaja voi helposti kieputtaa maalivahtisi kahville, mutta toisaalta vastustajasi maalivahti on ollut myös hieman epävarma. Valaat uskoa itseesi.

- Vastustajasi aloittaa kisailun. Heidän ensimmäinen laukoja polkee vauhtinsa ja harhauttaa maalivahtisi sillä samalla kynällä, millä aina ennenkin. Haukut häntä hannariksi. Kiroat pari kertaa.

- Olet asettanut ensimmäiseksi laukojaksesi erään parhaista mailankäsittelijöistäsi. Otat kiekon ja lähdet kuljettamaan sitä vastustajan maalia kohti. Pidätät hengitystäsi. Sinulla on tietty harhaustus mielessäsi, mutta näät maalivahdin sijoittuneen hieman oudosti. Kuin refleksiomaisesti päätät laukoa. Kadut laukausta välittömästi sen lähtöhetkellä. Laukaus kilahtaa tolppaan ja kierii sen kautta maaliin. Juhlit ja teet innoissasi typerimmän tuuletuksen mitä on mahdollista tehdä.

- Vastustajan toinen laukoja lähtee jo liikkeelle. Huomaat, että kyseessä on se sama pelaaja, jolla kävi kauhea joulu tasoitusmaalissa. Hän tekee maalin tavalla, joka onnistuu tasan vain tekoälypelaajalta. Toteat itseksesi: "kunnon pelle".

- Sinun toinen laukojasi on pelaaja, joka ei omaa ihan parhaita käsiä, tai parasta laukausta, mutta jostain kumman syystä hän upottaa pilkut hyvin mukavalla todennäköisyydellä. Lähdet vauhtiin ja koitat harhauttaa maalivahtia, vain huomataksesi, ettei harhautus toiminut lainkaan. Sinut valtaa jälleen epätoivo. Nostat kiekon maalivahdin syliin. Et voi uskoa tilannetta todeksi.

- Vastustajasi kolmas laukoja ottaa kiekon ja lähtee liikkeelle. Hän tekee harhautuksensa, mutta nostaakin kiekon ohi. Naurat. Haukut epäonnistuneen vastustajan taitoja.

- Sinun kolmas - ja viimeinen "ratkaiseva" - laukojasi on joukkueesi ehdoton johtotähti. Hänellä onnistuu vaikka minkälaiset kikat ja veivit. Lähdet liikkeelle. Tiedät hienon harhautuksen, joka tulisi toimimaan. Lähdet toteuttamaan harhautusta, vain huomataksesi, että noin 40 minuuttia ottelussa pelannut ykkössentterisi on aivan liian väsynyt tekemään sitä. Kiekko karkaa ja huomaat vastustajan tuulettavan kentällä. Petyt. Kiroat vähän, mutta tiedät, ettei sekään auta. Olet murheen murtama.

- Lopetat pelin, ja mietit itseksesi, että nyt tulee kyllä pieni tauko pelaamisesta. Kuitenkin, jo parin päivän päästä olet jälleen takaisin sorvin ääressä. Kuin vahingossa.

---

Loppuu siis se ylenpalttinen syntipukin hakeminen. Syyttäkää sitä, mikä tappiosta on oikeasti vastuussa!

Tarjoan loppuun teille vielä videokuvaa maailmalta. Sattuu näitä muillekin.

Videokuva poimittu HFBoardseilta. Tekijänä nimimerkki Doig. Ehkä.

Leijonat Linnan Juhlissa

Eilen, tiistaina 6.12, Suomi juhli jälleen itsenäisyyttään. Oli paraateja, oli vierailuita sankarihaudoilla, oli soihtukulkuetta ja oli tietenkin se kaikkein seuratuin itsenäisyyspäivän tapahtuma: Linnan juhlat. Monet varmasti ihmettelevät jo nyt, miksi tässä jostain Linnan Juhlista jauhetaan, mutta pysykää kuitenkin kanavalla. Juttu etenee vielä.

Vaikka Tasavallan presidentti olikin kutsunut koko MM-kulta -kiekkojoukkueen juhliin, ei kovin montaa Leijonaa Linnassa kuitenkaan nähty, sillä SM-Liiga, KHL ja NHL pitävät pelaajat kiireisinä tähän aikaan vuodesta. Pelaajista paikalla nähtiin ainoastaan Mikael Granlund, Janne Pesonen, Ossi Väänänen, Anssi Salmela, Leo Komarov ja Janne Niskala.

Valmennusporukasta - ja johtoportaasta - kutsun juhliin sai ainoastaan päävalmentaja Jukka Jalonen sekä jääkiekkoliiton toimitusjohtaja Matti Nurminen. Tämä siis tarkoitti sitä, että muun muassa Timo Jutila sekä Pasi Nurminen jäivät täysin ilman kutsua. Pasi Nurmisen kutsumatta jättäminen kumpuaa varmasti hänen huikeasta menestyksestään punaisella matolla kävelystä. Uskon myös, että Nurmisen kutsuminen paikan päälle olisi voinut vaarantaa valtion mustakultavarannot. Timo Jutilan kutsuminen paikalle taas olisi triplannut juhlien tarjoilukustannukset, ja ajanut koko Suomen vararikkoon.

Leijonat pääsivät kättelemään Tasavallan presidenttiä kameroiden edessä varsin nopeasti ovien avauduttua, mutta tämän jälkeen heitä ei TV:ssä nähtykään harvoja haastatteluja lukuunottamatta. Johtavana kiekkomediana tunnettu Sivuverkko oli tunnetusti saanut myös kutsun Linnan juhliin ja aionkin nyt raportoida, mitä Linnassa tapahtui Leijonien osalta presidentin kättelemisen jälkeen.

---

Leijonat kerääntyvät hiljalleen odotussalin puolelle kättelynsä jälkeen yhdeksi porukaksi. Kaikki katselevat ympärilleen etsien muita tuttuja henkilöitä. Anssi Salmela tökkii innokkaasti oviaukon vieressä seisovaa kadettia yrittäen saada hänen huomionsa. Matti Nurminen marssii paikalle ja raahaa Salmelan korvanlehdestä muun porukan luokse.

Matti Nurminen: Se on jätkät nyt sellainen homma, että täällä ei sitten hölmöillä!

Kaikki: Juu ei tietenkään.

Matti Nurminen: Nyt pitää osata käyttäytyä! Ja Anssi kanssa!

Anssi Salmela: Joojoo...

Matti Nurminen: Ja Mikke, toimittajat ovat varmasti typeriä, mutta ei saa turhautua tyhmistäkään kysymyksistä.

Mikael Granlund: Ei tietenkään.

Matti Nurminen: Itse jatkan tästä nyt matkaa, mutta pidän teitä silmällä, ja jos näen, että joku käyttäytyy huonosti, niin piru teidät periköön!

Nurminen marssii terhakkaasti porukasta pois.

Jukka Jalonen: Hyvä, että pääsitte tulemaan paikalle. Harmittaa, ettei koko joukkue ehtinyt mukaan.

Salmela: Joo, harmi ettei Hovinen ja Joensuu päässy...

Janne Niskala: Miksiköhän Padea, Jutia tai Matikaista ei kutsuttu?

Ossi Väänänen: No luuletko, et Pade olis pärjännyt täällä? Sen verran korkee oli toi punanen matto meinaa...

Leo Komarov: Ja Jutia ei varmaan kutsuttu, et riittäis ruokia vähän muillekin.

Janne Pesonen: Mä taas kuulin, et se olis muuten kutsuttu, mut se uhkas tulla paikalle oranssissa takissa.

Komarov: No, ehkä se rillailee kotosalla itsenäisyyspäivän kunniaksi.

Jalonen: Ei, se sanoi minulle, ettei se enää näin kylmillä keleillä rillaa.

Pelaajat: Eteenpäin on menty.

Hiljainen puheensorina valtaa Leijonaporukan. Granlund ja Pesonen muistuttelevat Väänäselle maanantain paikallisottelun tuloksesta, Komarov keskustelee Jalosen kanssa itsenäisyyden merkityksestä ja Niskala miesvartioi Salmelaa. Salmela taas vilkuilee vimmatusti ympärilleen yrittäen löytää Matti Nurmisen vahtipaikkan. Yhtä äkkiää innokas huuto rikkoo kevyn keskustelun.

Salmela: Hei kattokaa! Tuolla on se jäbä, joka piti sen Rakel Liekin kanssa sitä sekstailukoulua!!!

Kaikki: *facepalm*

Granlund: Ei, itseasiassa se on salibandymaajoukkueen kapteeni Mikael Järvi...

Salmela: En usko. Mä meen pyytää sen nimmarin!

*kaikki pudistelevat päätään*

*Jalonen vilkaisee Niskalaa*

*Niskala katsoo takaisin Jalosta, nyökkää ja lähtee seuraamaan Salmelaa*

Samassa toimittajajoukko piirittää Granlundin

Inka Henelius: Mikael, mitä pidit veljesi ilmaveivi-maalista?

Granlund: Olihan se ihan hieno...

Jussi Saarinen: Oletteko traanailleet paljon ilmaveivailua yhdessä?

Granlund: (huokaa syvään) Eipä juuri...

Henelius: Ilmaveivasitko itsesi tänne?

Granlund: No nyt riittää! Jos joku mainitsee vielä ilmaveivailun, lopetan jääkiekon pelaamisen lopullisesti!

*syvä hiljaisuus laskeutuu toimittajajoukon ylle.*

Saarinen: Mitä mieltä olet Leijonien latauksesta tähän koitokseen?

Granlund: ... Oikeesti? Luetko sä näitä kysymyksiä suoraan joltain paperilta?

Saarinen: (itsekseen mumisten) Kris Kunits... Kris Kunits

Taustalla Niskala pitelee kaksin käsin kiinni Salmelasta, jolla olisi haluja tulla temppuilemaan suoraan TV-lähetykseen

Jere Nurminen: Miltä tuntui saada kutsu Linnan juhliin?

Granlund: Oikein hienolta. On todella upeaa päästä tänne juhlistamaan itsenäistä Suomea.

Jari Porttila: What tuu juu tink the next häppen näu?

Granlund: No eiköhän me tässä poikien kanssa ihan maltilla juhlisteta päivää ja pidetä hauskaa.

Toimittajajoukko kaikkoaa hiljalleen Granlundin ympäriltä ja hän palaa takaisin Leijonajoukkioon. Myös Salmela palaa reissultaan muiden pariin.

Ossi Väänänen: (päätään pyöritellen) No, saitko nimmarin?

Salmela: Tottakai sain!

Pesonen: No, mitäs siinä lukee?

Salmela: ...

Pesonen: No?

Salmela: ... Ootas vähän...

Pesonen: ...?

Salmela: No siinä lukee, että... eiku ootas vähän.

Väänänen: No ei se voi olla noin vaikeeta.

Salmela: No en minä tiedä mitä siinä lukee.

*Jalonen rikkoo väittelyn rykäisyllään*

Jalonen: No, mitäs meinasitte täällä vielä tehdä? Maistuuko tänään booli?

Pesonen & Granlund (huokaavat pettyneesti yhteen ääneen): Aamutreenit.

Komarov: No, täytyyhän sitä ainakin maistaa, kuuluuhan se tapahtumaan.

Salmela: Nyt minä lähden kyllä halaamaan Tanjaa!

Niskala: (ottaa kiinni Salmelan takin helmasta) No et varmasti mene! Herranjestas, sillähän on vielä kättelyt kesken.

*Matti Nurminen ilmestyy yhtä äkkiä paikalle ja vääntää Salmelaa jälleen korvanlehdestä*

Matti Nurminen: Etkä mene halaamaan kyllä myöhemminkään!

Nurminen marssii paikalta pois yhtä nopeasti kuin tulikin. Pelaajat katselevat ympärilleen nähdäkseen huomasiko kukaan äsköistä episodia.

Salmela: No Penttiä halaan ainakin, kun meinasin unohtaa kätellä koko äijää!

*Niskala katselee epätoivoisena kengänkärkiään*

Jalonen: Mitäs sanotte, pitäisiköhän meidän mennä maistelemaan hieman noita pöydän antimia nyt, kun täällä ei ole vielä hirveää ruuhkaa?

Pesonen: Kuulostaa suunnitelmalta!

Väänänen: Mennään vain. Tässähän alkaa isoa meistä jo hieman nälättämään. (taputtaa Granlundia päälaelle)

Granlund: Joo, saa tollasten puisten puolustajien kynäileminen vähän mahan kurnimaan.

Komarov: Mä seuraan teitä koko illan.

Granlund: Voisitko Leo pikkasen pakittaa. Ei katos tartte olla koko aikaa ihan iholla...

Komarov: Joo sori. Lähti rooli taas päälle.

Porukka Niskalaa ja Salmelaa lukuunottamatta lähtee kävelemään tarjoilupöytää kohti. Niskala katsoo Salmelaa.

Niskala: No, lähetkö säkin?

Salmela: Joo tottakai!

*Niskala kääntyy ja lähtee kävelemään muiden perään*

Salmela: Eiku ootas vähän...

---

Anssi Salmela, kymmenen minuuttia presidentin kättelyn jälkeen.

HIFK:n joukkuepalaveri

Kesä alkaa olla jo niin pitkällä, että joukkueet ryömivät pois lomakoloistaan ja alkavat keskittymään täysillä uuteen kiekkokauteen. Varsinkin Suomessa, jossa juhanus saatiin vasta vietettyä ja jossa kesäkin on vasta parhaassa kukoistuksessaan, täytyy joukkueiden saada pikku hiljaa rivistönsä kokoon. Ketä pelaajia tulee? Ketä lähtee? Mikä on joukkueen pelitapa? Entä tavoitteet? Muun muassa näitä kysymyksiä käsitellään paljon joukkueiden sisällä kesäisin.

Eräs näitä asioita pohtiva joukkue on SM-Liigan viime kauden mestari HIFK, joka piti ensimmäisen, kunnollisen joukkuepalaverinsa juuri juhannuksen jälkeen. Palaveriin osallistui niin pelaajat, valmentajat, taustaorganisaatio kuin myös joitakin tarkkaan valittuja kiekkoalan kirjoittajia. Tunnetusti, olin yksi heistä.

Nyt tarjoan teille siis yhteenvedon siitä, mitä HIFK:n kauden ensimmäisessä joukkuepalaverissa käsiteltiin.

---

Tiistai, kesäkuun 28.

Helsingin jäähallin kokoustila

---

Kaikki pelaajat istuvat väsyneinä puisilla penkeillään. Jokaisella näyttää juhannuksen riennot painavan vielä silmäluomissa. Vai vieläkö he juhlivat mestaruutta? En myöskään osaa sanoa onko Siim Liivik väsynyt vai roikkuuko hänen päänsä alaspäin hänen kaulassaan roikkuvan blingbling-seinäkellon takia… No yhtä kaikki, Petri Matikainen marssii ovesta varsin väsyneen näköisen yleisön eteen.

Petri Matikainen: Hyvää päivää kaikille!

(pelaajat istuvat hiljaa paikoillaan)

Matikainen: Sanoin hyvää päivää kaikille!!!

Kaikki: Hyvää päivää……

Matikainen: Ei kuulu…!?

Kaikki: Hyvää päivää!

Matikainen: Hyvää päivää… kenelle?

Järvinen: (kuiskaten vieruskaverilleen) Ei kai se oikeesti pakota meitä sanomaan sitä…?

Kuhta: Leikitään nyt vaan mukana… ei tää voi kovin pitkään kestää…

Kaikki: Hyvää päivää oi suuri polemarkkimme!

Matikainen: No niin, tulihan se sieltä. Eli kuten kaikki varmasti jo tietävätkin, olen teidän uusi päävalmentajanne Petri Matikainen. Kutsuin teidät tänne palaveriin, sillä vaikka edellinen kausi päättyikin osaltanne mestaruuteen, se ei tarkoita sitä, etteikö töitä tarvitsisi enää tehdä menestymisen eteen. Tästä päivästä lähtien alamme viimeistään puhaltamaan siihen yhteiseen hiileen, ja meistä tulee entistäkin raivokkaammin taisteleva IFK.

*Ymmärtäväisiä nyökkäyksiä yleisössä*

Matikainen: Joukkueemme näyttää jo tässä vaiheessa erittäin hyvältä, vaikka toki haemme vahvistuksia rosteriimme aina kauden alkuun asti. Saimme haalittua riveihimme muun muassa Miikka Tuomaisen, Eero Sommervuoren ja Mikko Jokelan…

*kolmikko moikkaa muille penkeiltään*

Matikainen: … sekä paluumuuttajana Kim Hirzovizzin

Hirschovitz: Hei, ei se oo niin vaikeeta. Hir-scho-vitz…

Matikainen: Näiden lisäksi meillä jatkaa myös pitkän linjan SM-Liiga tähtihyökkääjä Kimmo Kuhta. *viittoo kädellään Kimmoa kohti*

*Kuhta nousee seisomaan*

Kuhta: Kerran IFK, aina IFK!

Söderholm: Todellakin!

Kurvinen: No kyllä!

Hirschovitz: Totta! Eiku…

Peltonen: *Yrittää piiloutua penkkinsä alle*

Matikainen: Meiltä löytyy myös nuorta taitoa, sillä saimme pidettyä joukkueessamme Mikael Granlundin vielä seuraavan kauden verran. Hänestä tulikin mieleen eräs opettava video, mikä minun piti teille näyttää. *Laittaa DVD-soittimen pyörimään*

* ”… liikkuminen on hienoa niin kuin Granlundin, katsokaa tämän nuoren taiturin oijooiiiioi!!! ... Näittekö minkä maalin kaveri iskee!?...”*

Mikael Granlund: Oliko nyt pakko…?

Söderholm: Hei kyllähän toi on jo kaikki nähny… Jotkut jopa paikan päältä. *paukuttelee henkseleitään*

Matikainen: Ei riitä, että se on nähty. Se pitää sisäistää. Haluan, että kaikki opettelevat tämän tempun. Huomisissa treeneissä Mikke opettaa teille kaikille miten homma hoidetaan!

Mikael Granlund: Ei hyvää päivää…

Matikainen: No niin, katsotaampa se vielä uudestaan.

(Noin kaksi tuntia myöhemmin)

Matikainen: Eiköhän se riitä tältä päivältä. Pyrimme tulevalla kaudella ajamaan sisään uusia nuoria pelaajiamme SM-Liigakuvioihin. Yritämme antaa nuorille paikkoja näyttää osaamistaan, mutta nuo näytönpaikat on ansaittava kovalla työnteolla! Markus, sinä voisit kuitenkin aluksi opetella sitomaan itse ne luistimesi kiinni. Luistelemaan opettelukaan ei olisi pahitteeksi.

Markus Granlund: *katselee surullisesti maahan*

Mikael Granlund: Hei, älä välitä tollasesta. Ei se tota tarkottanu…

Markus Granlund: No ei mua toi suleta… Mulla on lenkkalin nauha auki…

Mikael Granlund: No mä hoidan sen…

Matikainen: Tästä hetkestä lähtien teemme raivokkaasti töitä sen eteen, että saisimme juhlia mestaruutta myös tulevan kauden päätteeksi. Meillä on laadukas ja kilpailukykyinen joukkue, eikä tavoitetta tule asettaa muuhun kuin mestaruuteen. Tähtäimessä on siis se, että pelimme paranee läpi kauden, ja että olemme parhaimmillamme keväällä, kun tärkeät pelit koittavat.

Lundell: Hahahahahaaa! Hyvä vitsi.

Matikainen: Pelitapamme ei tule hirveästi muuttumaan pieniä sävyeroja lukuunottamatta. Pelissämme yhdistyy raivokas taistelu, rankaisevan fyysinen pelaaminen sekä perinteinen taitokiekko. Jaan teille nyt pelikirjan, josta kaikki selviää. Tom, laitappas tästä pojille kirjat kiertoon…

…

Kuhta: Ööö, koutsi hei? Odysseia!? Oikeesti, mitä tekemistä tällä on jääkiekon kans?

Matikainen: Paljonkin. Se on hieno tarina miehestä, joka selvittää monet vaikeudet ja esteet päästäkseen päämääräänsä. Tuollainen matka on myös meillä edessä ja haluan, että sisäistätte tämän.

Kuhta: Eli siis edessämme on matka uuteen mestaruuteen?

Matikainen: Ei. Vaan Kreikkaan.

Kaikki: ???

Matikainen: Kerron siitä lisää tuonnempana. Haluan kuitenkin, että jokainen lukee tämän teoksen. Pidän siitä pistokokeet ylihuomenna.

Markus Granlund: No hei, mulla on sillon keltotaulun testit koulussa!

Matikainen: Priorisoi! Seuraavaksi haluan…

(Oveen koputetaan)

Matikainen: Tom, avaappa se ovi.

…

Matikainen: Pade, mitäs ihmettä sä täällä teet?

Nurminen: Ei perhana, nyt on niin jyrkät rappuset eessä, että tarttis vähän jeesiä…

Matikainen: No odottele siinä hetki. Ei meillä täällä enää kauaa mene.

Nurminen: Joo, hyvä homma.

Matikainen: No, nyt minulta katkesi ajatus. Hmm, no eipä minulla tainnut tässä enää muuta ollakaan. Huomenna alkaa jäätreenit, ja niiden jälkeen puhutaan tarkemmin jatkosta. Onko kellään mitään sanottavaa?

Liivik: Mä lauon kiekkoo ku bullettii.

Matikainen: Hyvä homma. Kiitos tästä. No, eipä tässä muuta. Jatkamme siis huomenna! Nyt me lähdetään tästä Paden ja Miken kanssa keskustelemaan siitä, miltä tuntuu olla maailmanmestari.

(Granlund nousee ylös päätään pudistellen. Kolmikko lähtee kävelemään ovea kohti)

Peltonen: Entäs minä?

Matikainen: Ai niin. Ysiviis. No tule mukaan sitten.

(Peltonen loikkii innoissaan kolmikon kintereille, muiden vasta hitaasti noustessa paikoiltaan.)

(Matikainen ottaa Padesta talutusotteen)

Matikainen: No eihän nämä nyt niin pahat rappuset ole. Eihän tuolla ole edes mattoa alhaalla!