Maailman kovatasoisin junnuturnaus

Palataampa jälleen sorvin ääreen pitkän tauon jälkeen. Sivuverkon sivustolla on ollut lähes yhtä voimakas hiljaiselo kuin Buffalo Sabresin menestysrintamalla, mutta nyt on aika polkaista kirjoituskone käyntiin.

Varoituksen sana tässä vaiheessa. Tämä teksti ei poikkeuksellisesti ole mitään sepitettyä tarinaa vaan aivan täyttä totta. Oikeasti. Kyllä. Näin on.

Olin nimittäin vapun jälkeen Espoossa seuraamassa -01 syntyneiden poikajunioreiden World Selects Invitational -jääkiekkoturnausta. Menin paikalle lähinnä haastetteluhommiin, sillä sain kuulla, että paikalla olisi suuren kaliberin kiekkohenkilöitä. Sain kuitenkin pian huomata, että 12-vuotiaiden poikien turnausmatsit olivat itseasiassa aivan huikeaa viihdettä.

Huomasin jopa viihtyväni katsomossa paremmin kuin viime kaudella paikan päältä todistamissani JYPin otteluissa.

Monet voisivat luulla, että 12-vuotiaiden kiekkojunnujen pelit ovat jotakuinkin tätä luokkaa. Niin itsekin luulin - jostain kumman syystä. Tarjolla oli kuitenkin huikeaa kiekkoviihdettä koko rahan edestä, ja vähän enemmänkin. Tilaisuuteen oli nimittäin täysin vapaa pääsy.

Pelasin itse jääkiekkoa vielä suunnilleen tuon ikäisenä. En koskaan ollut mikään järin hyvä pelaaja, mutta pärjäsin kuitenkin melko hyvin omassa uljaassa joukkueessani. Voin kuitenkin käsi sydämellä sanoa, ettei 12-vuotiaalla meikäläisellä olisi ollut noissa karkeloissa mitään käyttöä. Pelaajat olivat todella fiksuja. He osasivat käyttää hyväkseen rännikiekkoja rännikiekkoja, jos kiekko piti saada nopeasti tyhjään tilaan. Vastahyökkäykset taas kääntyivät parhaimmillaan niin nopeasti, että monet SM-liigajoukkueet olisivat tästä kateellisia.

Kaikki pelaajilla ei ollut vielä Raitis Ivanans -tyyppistä hauisrakennetta, joten ranne- ja lyöntilaukaukset eivät vielä lähteneet aivan kuin Steven Stamkosilla. Osa pelaajista kuitenkin tinttasi lämäriä jopa ihan suoraan syötöstä, kuten Timo Jutila konsanaan. MM95 nevöföget.

Yksi asia oli kuitenkin aivan uskomattoman hienoa katsojan kannalta. Jokaisella pelaajalla oli täysin rajaton itseluottamus. 1vs1 -tilanteissa haettiin AINA vuoden hienointa kärkimuilua. Usein jopa 1vs2 -hyökkäyksissä. Jos kynä ei onnistunut mentiin vaihtoon - ja samaa haettiin seuraavassa tilanteessa uudestaan. Pelaamisesta paistoi sellainen puhdas lapsenomainen into, tilanteessa kuin tilanteessa.

Peliä pystyy vertaamaan NHL-tähdistöotteluihin sillä erotuksella, että yksikään kentällä luistelleista pelaajista ei höntsäillyt.

Turha koittaa, Suomi voittaa

Turnaukseen osallistui yhteensä 20 joukkuetta ympäri maailmaa. Suomesta paikalla oli kaksi joukkuetta, sillä Suomen kokoelmajoukkueen lisäksi mukana oli myös Espoon alueelta koottu oma joukkue. Ruotsista joukkueita oli kaksi, kuten myös Latviasta. Yhden joukkueen maita oli Slovakia sekä Tsekki.

Näiden maiden lisäksi paikalla oli tietenkin Venäjän ja Pohjois-Amerikan huippujuniorit. Venäläisiä joukkueita paikalla oli yhteensä kuusi ja ne oli koottu seurajoukkueiden junioreista (mm. Spartak Moskova, Dynamo Moskova ja TsSKA Moskova, AK Bars Kazan). Myös Pohjois-Amerikkalaisia joukkueita oli kuusi, mutta ne oli koottu hieman eri tavalla. Mukana oli esimerkiksi länsirannikon, läntisen Kanadan sekä kaksi itärannikon kokoelmajoukkuetta.

20 joukkueesta 16 pääsi jatkopeleihin, jotka vedettiin läpi cup-tyylillä kerrasta poikki. Lopputulos oli suomalaislasien takaa tarkasteltuna erinomainen. Suomen kokoelmajoukkue vei koko turnauksen voiton niistettyään TsSKA Moskovan finaalissa puhtaasti 3-0. Yhdeksänneksi alkusarjassa sijoittunut Espoon joukkue taisteli tiensä myös mitalipeleihin, mutta joutui lopulta tyytymään neljänteen sijaan.

Suomen kokoelmajoukkueen valmennustiimi koostui Tuomo Rädystä, Timo Pärssisestä ja Ville Niemisestä. Kolmikko todellakin osasi hommansa, sillä Suomen joukkue pelasi läpi turnauksen ylivoimaisesti tasapainoisinta kiekkoa. Jokainen matsi oli jatkuvasti hallinnassa ja peli näytti kauttaaltaan erinomaiselta. Neljässä sijoitusottelussaan joukkue päästi vain neljä maalia.

Espoon taistelu välieriin kohti mitalipelejä oli puolestaan aivan käsittämätön. Ensimmäisessä pudotusmatsissaan joukkue voitti Avtomobilist Uralin 3-1. Tämän jälkeen vastaan luisteli alkusarjan voittanut Spartak Moskova, joka kaatui upeasti 4-3.

Välierissä espoolaiset kohtasivat TsSKA Moskovan ja täytyy myöntää, että taitopuolen tasoero joukkueiden välillä oli hurja. Se ei kuitenkaan Espoota haitannut. Jotenkin ihmeen kaupalla joukkue työsti ottelu avausmaalin, kun luukulle toimitettu kiekko kimposi lopulta verkon perukoille paikalle syöksyneen hyökkääjän luistimesta. Kyllä, kyseessä oli uskomattoman kaunis maali.

Tämän jälkeen ottelu oli aivan yhtä päätyä. Jos luulitte, että Leijonat olivat jyrän alla Venäjää vastaan käynnissä olevien MM-kisojen ottelussa, ette tiedä mistään mitään. TsSKA vyörytti kiekkoa Espoon puolustusalueelle jatkuvalla syötöllä joka paikasta. Espoon pelaajat eivät kovin useasti pääseet kiekollisena edes oman siniviivan yli. Laukauksia sateli joka puolelta, eivätkä laukaukset olleet mitään ujoja siipaisuita - nämä venäläiset osasivat kyllä laukoa.

Espoon maalilla torjunut Miro Koskipirtti pelasi kuitenkin upean ottelun. Muistan, kun Koskipirtti haki parin minuutin sisään noin neljä huikeaa hanskatorjuntaa perätysten. Ajoittain maaliaan syöksyi puolustamaan Espoon omat Rob Scuderit, joita joukkue tuntui olevan täynnä. Melko nopeasti TsSKA:n hyökkääjät alkoivat paiskomaan mailojaan jäähän, kun kiekko ei millään uponnut suomalaisvahdin taakse.

Olen täysin sitä mieltä, että John Tortorella signaisi koko Espoon joukkueen saman tien Rangersiin, jos vain saisi mahdollisuuden.

Toisen (ja viimeisen) erän loppupuoliskolla kuitenkin vääjäämätön tapahtui. Ensin alivoimalla venäläishyökkääjä taituroi kiekon 1v1 -hyökkäyksestä verkon perukoille. Heti jäähyn päätyttyä heilahti toisen kerran käytännössä samanlaisesta tilanteesta. Ottelu päättyikin lopulta TsSKA:n voittoon 2-1. Jos espoolaiset olisivat kestäneet tuon myllytyksen loppuun saakka, olisi kyseessä ollut huikein puolustustaistelu koko urheilun historiassa. Tappiosta huolimatta Espoon joukkue saa kuitenkin olla ylpeä esiintymisestään ottelussa. Ainakin minun hattuni nousee aivan pirskatin korkealle.

Muista joukkueista puhun lyhyemmin. Ruotsalaiset keräilyjoukkueet olivat todella heikkoja ja molempien kohtalona olikin joutua aivan turnauksen jämäsijoille muun muassa Tsekki-joukkueen seuraksi. Pohjois-Amerikkalaiset joukkueet taas sortuivat jäähyilyyn (yllätys!) ja heidän menestymismahdollisuudet katosivat yhtä tahtia jäähyjä tappaessa.

Amerikassa nimittäin tuonkin ikäiset pelaajat saavat taklata toisiaan. Tässä turnauksessa puolestaan oli käytössä sääntö, joka salli taklaamisen ainoastaan samaan suuntaan luistelevan pelaajan kanssa. Ison Amerikan pelurit eivät tästä kuitenkaan välittäneet vaan pommittivat parhaimmillaan/pahimmillaan vastustajiaan keskialueella ihan vastapalloon. Mitään Raffi Torres -taklauksia ei turnauksessa tietenkään nähty, mutta jäähypenkkiä Amerikan joukkueet kuitenkin kuluttivat käytännössä tuplasti muita enemmän.

---

Tulevat first rounderit

Listaan tähän alle skouttaamani pelaajat. Olen sataprosenttisen varma, että näitä kavereita varaillaan NHL:ään viiden tai kuuden vuoden kuluttua. Laittakaa siis nimet muistiin. Voitte sitten lesota tuttavillenne, että kuulitte näistä pelaajista jo heidän ollessa 12-vuotiaita.

Turnauksen parhaat pelaajat Bob Jacksonin skouttikirjan mukaan:

5. Miro Koskipirtti, Espoo Selects, G

- Tämä titteli luovutetaan Koskipirtille tuon välieräottelussa nähdyn esityksen perusteella. Siellä oli monta sellaista torjuntaa, mihin en olisi edes itse pystynyt. Turnauksen paras maalivahti ehdottomasti.

4. Aku Räty, FIN Selects, F

- Taitava maalitykki. Iski välierissä hattutempun ja kokoturnauksessa tehot 7+2. Hyvä luistelija ja kaiken hyökkäilyn ohella kaveri painoi hommia jatkuvasti kovalla asenteella. Juuso Pärssisen kanssa joukkueensa paras hyökkääjä.

3. Egor Afanasyev, Dynamo Moscow, F

- Dynamo Moscowin kapteeni Afanasyev vaikutti minut kiekonkäsittelytaidoillaan. Hän oli yksi niistä harvoista pelaajista, joka osasi käyttää tehokkaasti myös lavan rystypuolta hyväkseen. Lätty siis heilahti pelikaverin lapaan myös rystyltä. Rakenteli loistavasti maalipaikkoja eikä huipputaidoistaan huolimatta sortunut ylenpalttiseen puskemiseen. Koko turnauksen tehot olivat peräti 8+10.

2. Kalle Loponen, FIN Selects, D

- Turnauksen paras puolustaja löytyi Suomen joukkueen riveistä. By a country mile. Loponen pelasi loistavaa puolustuspeliä eikä vastustajan hyökkääjät päässeet maalipaikoille hänen ollessa kentällä. Mies ajettiin 1vs1 -tilanteissa laitaan tai kiekko napattiin pois aivan nenän edestä. Tämän kaiken lisäksi Loposella oli ehkäpä koko turnauksen laadukkain laukaus. Lämäri heilahti viivasta pariin otteeseen aivan vastustajan maalin yläkulmaan - mm. tähdistöottelussa. Kokonaistehot 4+1.

1. Maxim Cajkovic, Slovakia Selects, F

- Turnauksen paras pelaaja minun mielestäni. Vähän lyhyempi kuin muut, mutta eipä se pahemmin jannua hidastanut. Kynäsi melkein jokaisessa vaihdossa vähintään noin kaksi vastustajaa, eikä edes menetellyt kiekkoja lukuisista veiveistään huolimatta. Loistava luistelija ja asenne oli kohdillaan. Ottelussa West Coast Selectsiä vastaan Cajkovic teki kaksi komeaa maalia. Toinen oli mukava muilutus 1vs1 -tilanteesta ja toinen oli taas tulinen lämäri ylivoimahyökkäyksestä. "That was a rocket", kommentoi eräs kanukki-isä tuota maalia. Kahdessa viimeisessä sijoitusottelussa Cajkovic jäi kokonaan ilman tehopisteitä lähinnä siksi, että Slovakian joukkue oli todella heikkotasoinen. Kuudessa ensimmäisessä ottelussa hyökkääjä tinttaisi kokonaistehot 9+0.

---

Muita hajanaisia huomioita turnauksessa esiintyneistä pelaajista:

- Spartak Moscow: tehokaksikko Timofey Khockhlachev (F) (9+1) & Maxim Nevolin (F) (11+4) naputteli pisteitä turnauksessa aikamoista tahtia. Molemmat pelasivat myös kesken turnausta järjestetyssä tähdistöottelussa Pohjois-Amerikka vs. Eurooppa, jossa Khockhlachev tehtaili tehot 2+1.

- Finland Selects: hyökkääjät Juuso Pärssinen (6+5) sekä Juuso Tiihonen (5+1) erottuivat selkeästi edukseen. Pärssinen pelasi vahvasti molemmissa kenttäpäädyissä, teki vimmatusti töitä ja rakenteli monia huippupaikkoja ketjukavereilleen. Tiihonen puolestaan taituroi kiekon kanssa parhaimmillaan silmiä hivelevästi. Muistan tilanteen, jossa kaveri pyöritteli AK Bars Kazanin kahta puolustajaa vastustajan maalin takana aivan miten tahtoi.

- West Coast Selects (WCS): Pakkipari Davis Pennington & Andrew Perrott oli aikamoisia jytkäleitä. Heistä molemmat oli reilusti muita pelaajia pidempiä, eikä kumpikaan ujostellut käyttää kokoonsa hyväkseen. Se näkyi tosin myös runsaina jäähymäärinä - molemmat vetelivätkin vastustajiaan pystyyn. Molemmat osasivat kuitenkin myös pelata. Perrott oli kuin Sheldon Souray, kaverilla oli hirmuinen lämäri, joka osui maaliin kerran kymmenestä - jos edes silloin. Pennington oli puolestaan loistava luistelija, jolla rannelaukaus oli selkeästi paras valtti.

- West Coast Selects -joukkueessa esiintyi myös yli 1600 NHL-ottelua pelanneen Mark Recchin poika Cameron. Cameron oli kuin isäukkonsa; paljon muita lyhyempi, mutta ei kuitenkaan antanut periksi yhdessäkään tilanteessa. Pikkukaveri nostelikin kookkaampia vastustajiaan seinille jatkuvalla syötöllä, eikä hän lopettanut luisteluaan yhdessäkään tilanteessa. Napsi myös todella paljon jäähyjä.

- Slovakia Selects: Slovakian joukkueessa pelasi myös pari suomalaista, joista varsinkin toinen, Turkka Ylönen (D) esiintyi erittäin hyvin. Hän oli todella nopea luistelija, joka tuntui pääsevän kiekon kanssa pois tilanteesta kuin tilanteesta. Pelasi kuitenkin samalla jatkuvasti simppelisti ja tehokkaasti.

- East Coast Selects Q (ECS-Q): hyökkääjä Xavier Parent (7+4) saattoi olla eräs taitavimmista yksilöistä koko turnauksessa. Ainut miinus kaverissa oli se, että hän ei juuri muuta tehnytkään kuin kuskasi kiekkoa. Veivasi pari aika komaa maalia, mutta menetti kiekkoja myös todella paljon - ja jäi sitten selkä suorassa luistelemaan hiljalleen alaspäin. Toinen joukkueessa pelannut hyökkääjä Samuel Poulin olikin sitten toista maata. Entisen NHL:n ykkösvarauksen, Patrick Poulinin poika teki kovasti töitä 24/7 ja tehtaili siinä ohella tehot 4+2.

- Varyagi: Zahar Bardakov (F) iski turnauksessa tehot 7+1. Näin Varyagi-WCS -ottelun ja tämä kaveri veivasi siinä ottelussa kaksi todella kaunista maalia. Toinen taisi olla ihan tyylipuhdas coast-to-coast -häkki. Taitava kuin mikä. Joukkueen toinen hyökkääjä Daniil Zak jäi taas mieleeni peräänantamattomuudestaan. Zak oli varmasti turnauksen lyhin pelaaja (134cm), mutta se ei tätä kaveria estellyt. Tuossa WCS-matsissa Zak taisteli itsensä about kolmen vastustajan pelaajan välistä vapaaksi ja pelasi kiekon joukkuekaverilleen takatolpalle. Tuloksena ottelun voittomaali.

- Espoo Selects: Espoon joukkueesta erottuivat maalivahdin lisäksi hyökkääjä Daniel Mäkiaho sekä puolustaja Hugo Rikkilä. Mäkiaho latasi turnauksessa tehot 7+2 ja oli selkeästi joukkueensa paras hyökkääjä. Rikkilä taas rauhoitti fiksuna pelaajana joukkueensa pelaamista, vaikka vastustaja painoikin kovasti päälle.

- CSKA Moscow: Alexander Cernyy (F) (5+4) oli se pelaaja, joka muljutti Espoo-puolustusta välieräottelussa alivoimalla. Taitava kiekonkäsittelijä yhdistettynä vikkeliin jalkoihin oli varsin tehokas yhdistelmä näissä karkeloissa.

- AK Bars Kazan: Turnauksesta ei löytynyt kovin montaa puolustajaa, joka osasi pelata tehokkaasti molemmissa kenttäpäädyissä. Kazan-puolustaja Artemii Kniazev oli kuitenkin sellainen. Hyvä luistelija, osasi laukoa, mutta samalla pelasi hyvin omassa päädyssä. Tehtaili turnauksessa tehot 2+7 ja pelasi Kalle Loposen pakkiparina tähdistöottelussa.

- Western Canada Selects (WCAN): Maalivahti Matthew Pesenti valittiin tähdistöottelun parhaaksi maalivahdiksi. Pelasi neljä ottelua ja voitti niistä kolme.

- East Coast Selects O (ECS-O): Puolustaja Brandon Cimino pelasi mallikasta peliä hyökkäyssinisellä. Piti hyvin kiekkoa ja toimitti sitä taidokkaasti maalille. Voima ei kuitenkaan riittänyt vielä kunnon laukauksiin. Iski puolustajan paikalta tehot 1+4.

 

Tilannekatsaus MM-kisoihin

Jääkiekon MM-kisoissa ollaan selviydytty jo pisteeseen, jossa jatko-ottelut alkavat häämöttää. Parhaimmat joukkueet ovat jo varmistaneet paikkansa neljännesfinaaleissa, mutta viimeisen kierroksen otteluissa on silti rutkasti panosta joukkueiden taistellessa viimeisistä jatkopaikoista, sekä helpommista vastustajista.

Suomi päätti alkusarjan ottelunsa voittoon Kazakstanista, ja näin ollen joukkue pääsi valmistautumaan jo tulevaan neljännesfinaali-otteluun, jossa vastustajaksi asettuu suurella todennäköisyydellä USA. Tämä onkin erittäin hyvä asia, sillä Suomihan on tunnetusti pelannut lähivuosina erinomaisesti Yhdysvaltoja vastaan... Niin siis ratkaisupeleissä... Eikun ainiin joo...

Kisoissa on tapahtunut toistaiseksi vaikka kuinka paljon, eikä Sivuverkon mittavat resurssit riitä tällä kertaa järin kokonaisvaltaiseen raporttiin, sillä Kummola vei rahat. Ja lakanat. Nyt, alkusarjan päätöspäivänä on kuitenkin hyvä hetki ottaa kevyt pintaraapaaisu kisojen härdelliin, ja listaankin nyt alle kisojen tapahtumia tähän päivään mennessä.

- Ryan Getzlaf tekee selvästi parhaansa päästäkseen liittymään legendaariseen "kolmen kullan klubiin" MM-kisojen myötä. Lehtijuttujen perusteella homma onkin edennyt jo jonkin verran, vaikkei missi Saara Sieppi - tai muutkaan naiset - mitään myönnäkkään.

- Anssi Salmela hölmöili USA-ottelussa itselleen peräti kolmen ottelun pelikiellon taklattuaan Alex Goligosken selästä laitaan. Sivuverkon saamien tietojen mukaan myös tuo pelikielto oli Jesse Joensuun ja Niko Hovisen ansiota.

- Sivuverkko kyseli Salmelalta tämän mielipidettä kyseisestä taklaus-tilanteesta heti USA-ottelun jälkeen, mutta Salmelan ainut kommentti tilanteesta oli "Ootas vähän".

- Suomen joukkue koki pahan takaiskun, kun Leijona-vahti Kari Lehtonen loukkaantui USA-ottelussa tilanteessa, jossa vain Kari Lehtonen voisi loukkaantua. Vamman vakavuudesta ei vielä ole tietoa - ei edes siitä oliko vamma fyysinen vai henkinen.

- Venäläistähti Evgeny Malkin on ollut kisoissa toistaiseksi erittäin hyvässä vireessä, ja hän onkin taituroinut jo tehot 7+7, joilla hän johtaa turnauksen pistepörssiä ennen erästä turskan kalastajaa. Venäjä sai kuitenkin kovia vahvistuksia joukkueeseensa Washington Capitalsin pudottua NHL:n pudotuspeleistä, ja saa nähdä kuinka käy Malkinin tehoiluille tämän jälkeen, sillä ei olisi ensimmäinen kerta, että Malkinin pisteiden tehtailu hiipuu, kun joukkueeseen saapuu toinen supertähti.

Anssi Salmela - kirveellä päähän tai naama edellä seinään.

- Kuten sanottua, Washington Capitalsin Alexanderit Ovechkin ja Semin liittyvät vahvistamaan Venäjän joukkuetta MM-kisoihin. Sivuverkon kysyessä miehiltä, miksi he lähtivät raskaan NHL-kauden jälkeen vielä pelaamaan maailmanmestaruudesta, vastasivat he, ettei se kausi nyt niin raskas ollut, kun he eivät päässeet pelaamaan. Molemmat myös myönsivät, että lähdön toinen syy oli yksinkertaisesti päästä mahdollisimman kauas Dale Hunterista. Haastattelun jälkeen Ovechkin mumisi vielä jotain fat fuckista.

- Norja vastasi ehkäpä kisojen komeimmasta yllätyksestä voittaessaan Saksan salibandylukemin peräti 12-4. Harmi, ettei Saksan päävalmentajan toiminut enää konkari Uwe Krupp, sillä hän olisi ehdottomasti saanut saksalaisryhmään ottelun aikana ryhtiä. Hyppäämällä nimittäin itse pelaamaan.

- Valko-Venäjän maalivahti Andrei Mezin häipyi joukkueensa vahvuudesta kesken kisojen, sillä hän ei ollut tyytyväinen saamaansa rooliin. Mezinin kisat jäivätkin käytännössä yhtä lyhyeen kuin John Tortorellan tiedotustilaisuudet.

- Suomella on ollut suuria vaikeuksia omassa päässä kovasti karvaavia Pohjois-Amerikan joukkueita vastaan - niin kiekollisena, kuin kiekottomanakin. Varsinkin USA sai tapettua koko Suomen avauspelin, kun he ottivat tilan pois Suomen pakeilta, eikö hidasta lähtöä näin voitu toteuttaa. Tai itseasiassa hidas lähtöhän tilanteissa lopulta onnistuikin, hyökkäykseen lähtö kun kesti aina noin viisi minuuttia.

- Leijonien puolustajien otteista kertoo jotain se, että Suomen paras pakkipari on tähän mennessä ollut selkeästi Väänänen-Järvinen -kaksikko, vaikkakin muutamia nukahduksia on sattunut kiekollisena myös Järviselle. Hietanen-Mäenpää -pariskunta pyörittelee ihan kivasti ylivoimaa, mutta omassa päässä pelatessa pari on yhtä hukassa, kuin Juhani Tammisen puvustaja. Salmela on ollut sellaisessa vireessä, ettei pelikielto haittaa ollenkaan, ja Niskala on taas syötellyt avaussyöttöjä mukavasti suoraan lapoihin - vastustajan kannalta. Kukkonen veti hienon liukutaklauksen Lehtoseen Faulkin ylivoimamaalissa, ja Jaakolan jäätyilyssä Yhdysvaltoja vastaan oli jotain todella runollista. Nyt ollaankin siinä tilanteessa, että Teppo Nummisen kisapassi voitaisiin pikkuhiljaa leimata.

- Kaikesta Leijionien alisuorittamisesta huolimatta kisatiimin heikoin lenkki on ollut ehdottomasti MTV3:n asiantuntija"toimittaja" Mika Kortelainen. Tiedoksi Maikkarille: Mika Kortelainen ei ole mikään Pierre McGuire. Eikä edes neljännes Rob Raystä. Mies joka pohjustaa kysymyksensä huonommin kuin Jussi Saarinen - tai itseasiassa ei pohjusta niitä ollenkaan, ja tuottaa sanoja hitaammin kuin keskiverto ihminen nukkuessaan, ei todellakaan kuulu toimittaja-tehtäviin.