Maailman kovatasoisin junnuturnaus

Palataampa jälleen sorvin ääreen pitkän tauon jälkeen. Sivuverkon sivustolla on ollut lähes yhtä voimakas hiljaiselo kuin Buffalo Sabresin menestysrintamalla, mutta nyt on aika polkaista kirjoituskone käyntiin.

Varoituksen sana tässä vaiheessa. Tämä teksti ei poikkeuksellisesti ole mitään sepitettyä tarinaa vaan aivan täyttä totta. Oikeasti. Kyllä. Näin on.

Olin nimittäin vapun jälkeen Espoossa seuraamassa -01 syntyneiden poikajunioreiden World Selects Invitational -jääkiekkoturnausta. Menin paikalle lähinnä haastetteluhommiin, sillä sain kuulla, että paikalla olisi suuren kaliberin kiekkohenkilöitä. Sain kuitenkin pian huomata, että 12-vuotiaiden poikien turnausmatsit olivat itseasiassa aivan huikeaa viihdettä.

Huomasin jopa viihtyväni katsomossa paremmin kuin viime kaudella paikan päältä todistamissani JYPin otteluissa.

Monet voisivat luulla, että 12-vuotiaiden kiekkojunnujen pelit ovat jotakuinkin tätä luokkaa. Niin itsekin luulin - jostain kumman syystä. Tarjolla oli kuitenkin huikeaa kiekkoviihdettä koko rahan edestä, ja vähän enemmänkin. Tilaisuuteen oli nimittäin täysin vapaa pääsy.

Pelasin itse jääkiekkoa vielä suunnilleen tuon ikäisenä. En koskaan ollut mikään järin hyvä pelaaja, mutta pärjäsin kuitenkin melko hyvin omassa uljaassa joukkueessani. Voin kuitenkin käsi sydämellä sanoa, ettei 12-vuotiaalla meikäläisellä olisi ollut noissa karkeloissa mitään käyttöä. Pelaajat olivat todella fiksuja. He osasivat käyttää hyväkseen rännikiekkoja rännikiekkoja, jos kiekko piti saada nopeasti tyhjään tilaan. Vastahyökkäykset taas kääntyivät parhaimmillaan niin nopeasti, että monet SM-liigajoukkueet olisivat tästä kateellisia.

Kaikki pelaajilla ei ollut vielä Raitis Ivanans -tyyppistä hauisrakennetta, joten ranne- ja lyöntilaukaukset eivät vielä lähteneet aivan kuin Steven Stamkosilla. Osa pelaajista kuitenkin tinttasi lämäriä jopa ihan suoraan syötöstä, kuten Timo Jutila konsanaan. MM95 nevöföget.

Yksi asia oli kuitenkin aivan uskomattoman hienoa katsojan kannalta. Jokaisella pelaajalla oli täysin rajaton itseluottamus. 1vs1 -tilanteissa haettiin AINA vuoden hienointa kärkimuilua. Usein jopa 1vs2 -hyökkäyksissä. Jos kynä ei onnistunut mentiin vaihtoon - ja samaa haettiin seuraavassa tilanteessa uudestaan. Pelaamisesta paistoi sellainen puhdas lapsenomainen into, tilanteessa kuin tilanteessa.

Peliä pystyy vertaamaan NHL-tähdistöotteluihin sillä erotuksella, että yksikään kentällä luistelleista pelaajista ei höntsäillyt.

Turha koittaa, Suomi voittaa

Turnaukseen osallistui yhteensä 20 joukkuetta ympäri maailmaa. Suomesta paikalla oli kaksi joukkuetta, sillä Suomen kokoelmajoukkueen lisäksi mukana oli myös Espoon alueelta koottu oma joukkue. Ruotsista joukkueita oli kaksi, kuten myös Latviasta. Yhden joukkueen maita oli Slovakia sekä Tsekki.

Näiden maiden lisäksi paikalla oli tietenkin Venäjän ja Pohjois-Amerikan huippujuniorit. Venäläisiä joukkueita paikalla oli yhteensä kuusi ja ne oli koottu seurajoukkueiden junioreista (mm. Spartak Moskova, Dynamo Moskova ja TsSKA Moskova, AK Bars Kazan). Myös Pohjois-Amerikkalaisia joukkueita oli kuusi, mutta ne oli koottu hieman eri tavalla. Mukana oli esimerkiksi länsirannikon, läntisen Kanadan sekä kaksi itärannikon kokoelmajoukkuetta.

20 joukkueesta 16 pääsi jatkopeleihin, jotka vedettiin läpi cup-tyylillä kerrasta poikki. Lopputulos oli suomalaislasien takaa tarkasteltuna erinomainen. Suomen kokoelmajoukkue vei koko turnauksen voiton niistettyään TsSKA Moskovan finaalissa puhtaasti 3-0. Yhdeksänneksi alkusarjassa sijoittunut Espoon joukkue taisteli tiensä myös mitalipeleihin, mutta joutui lopulta tyytymään neljänteen sijaan.

Suomen kokoelmajoukkueen valmennustiimi koostui Tuomo Rädystä, Timo Pärssisestä ja Ville Niemisestä. Kolmikko todellakin osasi hommansa, sillä Suomen joukkue pelasi läpi turnauksen ylivoimaisesti tasapainoisinta kiekkoa. Jokainen matsi oli jatkuvasti hallinnassa ja peli näytti kauttaaltaan erinomaiselta. Neljässä sijoitusottelussaan joukkue päästi vain neljä maalia.

Espoon taistelu välieriin kohti mitalipelejä oli puolestaan aivan käsittämätön. Ensimmäisessä pudotusmatsissaan joukkue voitti Avtomobilist Uralin 3-1. Tämän jälkeen vastaan luisteli alkusarjan voittanut Spartak Moskova, joka kaatui upeasti 4-3.

Välierissä espoolaiset kohtasivat TsSKA Moskovan ja täytyy myöntää, että taitopuolen tasoero joukkueiden välillä oli hurja. Se ei kuitenkaan Espoota haitannut. Jotenkin ihmeen kaupalla joukkue työsti ottelu avausmaalin, kun luukulle toimitettu kiekko kimposi lopulta verkon perukoille paikalle syöksyneen hyökkääjän luistimesta. Kyllä, kyseessä oli uskomattoman kaunis maali.

Tämän jälkeen ottelu oli aivan yhtä päätyä. Jos luulitte, että Leijonat olivat jyrän alla Venäjää vastaan käynnissä olevien MM-kisojen ottelussa, ette tiedä mistään mitään. TsSKA vyörytti kiekkoa Espoon puolustusalueelle jatkuvalla syötöllä joka paikasta. Espoon pelaajat eivät kovin useasti pääseet kiekollisena edes oman siniviivan yli. Laukauksia sateli joka puolelta, eivätkä laukaukset olleet mitään ujoja siipaisuita - nämä venäläiset osasivat kyllä laukoa.

Espoon maalilla torjunut Miro Koskipirtti pelasi kuitenkin upean ottelun. Muistan, kun Koskipirtti haki parin minuutin sisään noin neljä huikeaa hanskatorjuntaa perätysten. Ajoittain maaliaan syöksyi puolustamaan Espoon omat Rob Scuderit, joita joukkue tuntui olevan täynnä. Melko nopeasti TsSKA:n hyökkääjät alkoivat paiskomaan mailojaan jäähän, kun kiekko ei millään uponnut suomalaisvahdin taakse.

Olen täysin sitä mieltä, että John Tortorella signaisi koko Espoon joukkueen saman tien Rangersiin, jos vain saisi mahdollisuuden.

Toisen (ja viimeisen) erän loppupuoliskolla kuitenkin vääjäämätön tapahtui. Ensin alivoimalla venäläishyökkääjä taituroi kiekon 1v1 -hyökkäyksestä verkon perukoille. Heti jäähyn päätyttyä heilahti toisen kerran käytännössä samanlaisesta tilanteesta. Ottelu päättyikin lopulta TsSKA:n voittoon 2-1. Jos espoolaiset olisivat kestäneet tuon myllytyksen loppuun saakka, olisi kyseessä ollut huikein puolustustaistelu koko urheilun historiassa. Tappiosta huolimatta Espoon joukkue saa kuitenkin olla ylpeä esiintymisestään ottelussa. Ainakin minun hattuni nousee aivan pirskatin korkealle.

Muista joukkueista puhun lyhyemmin. Ruotsalaiset keräilyjoukkueet olivat todella heikkoja ja molempien kohtalona olikin joutua aivan turnauksen jämäsijoille muun muassa Tsekki-joukkueen seuraksi. Pohjois-Amerikkalaiset joukkueet taas sortuivat jäähyilyyn (yllätys!) ja heidän menestymismahdollisuudet katosivat yhtä tahtia jäähyjä tappaessa.

Amerikassa nimittäin tuonkin ikäiset pelaajat saavat taklata toisiaan. Tässä turnauksessa puolestaan oli käytössä sääntö, joka salli taklaamisen ainoastaan samaan suuntaan luistelevan pelaajan kanssa. Ison Amerikan pelurit eivät tästä kuitenkaan välittäneet vaan pommittivat parhaimmillaan/pahimmillaan vastustajiaan keskialueella ihan vastapalloon. Mitään Raffi Torres -taklauksia ei turnauksessa tietenkään nähty, mutta jäähypenkkiä Amerikan joukkueet kuitenkin kuluttivat käytännössä tuplasti muita enemmän.

---

Tulevat first rounderit

Listaan tähän alle skouttaamani pelaajat. Olen sataprosenttisen varma, että näitä kavereita varaillaan NHL:ään viiden tai kuuden vuoden kuluttua. Laittakaa siis nimet muistiin. Voitte sitten lesota tuttavillenne, että kuulitte näistä pelaajista jo heidän ollessa 12-vuotiaita.

Turnauksen parhaat pelaajat Bob Jacksonin skouttikirjan mukaan:

5. Miro Koskipirtti, Espoo Selects, G

- Tämä titteli luovutetaan Koskipirtille tuon välieräottelussa nähdyn esityksen perusteella. Siellä oli monta sellaista torjuntaa, mihin en olisi edes itse pystynyt. Turnauksen paras maalivahti ehdottomasti.

4. Aku Räty, FIN Selects, F

- Taitava maalitykki. Iski välierissä hattutempun ja kokoturnauksessa tehot 7+2. Hyvä luistelija ja kaiken hyökkäilyn ohella kaveri painoi hommia jatkuvasti kovalla asenteella. Juuso Pärssisen kanssa joukkueensa paras hyökkääjä.

3. Egor Afanasyev, Dynamo Moscow, F

- Dynamo Moscowin kapteeni Afanasyev vaikutti minut kiekonkäsittelytaidoillaan. Hän oli yksi niistä harvoista pelaajista, joka osasi käyttää tehokkaasti myös lavan rystypuolta hyväkseen. Lätty siis heilahti pelikaverin lapaan myös rystyltä. Rakenteli loistavasti maalipaikkoja eikä huipputaidoistaan huolimatta sortunut ylenpalttiseen puskemiseen. Koko turnauksen tehot olivat peräti 8+10.

2. Kalle Loponen, FIN Selects, D

- Turnauksen paras puolustaja löytyi Suomen joukkueen riveistä. By a country mile. Loponen pelasi loistavaa puolustuspeliä eikä vastustajan hyökkääjät päässeet maalipaikoille hänen ollessa kentällä. Mies ajettiin 1vs1 -tilanteissa laitaan tai kiekko napattiin pois aivan nenän edestä. Tämän kaiken lisäksi Loposella oli ehkäpä koko turnauksen laadukkain laukaus. Lämäri heilahti viivasta pariin otteeseen aivan vastustajan maalin yläkulmaan - mm. tähdistöottelussa. Kokonaistehot 4+1.

1. Maxim Cajkovic, Slovakia Selects, F

- Turnauksen paras pelaaja minun mielestäni. Vähän lyhyempi kuin muut, mutta eipä se pahemmin jannua hidastanut. Kynäsi melkein jokaisessa vaihdossa vähintään noin kaksi vastustajaa, eikä edes menetellyt kiekkoja lukuisista veiveistään huolimatta. Loistava luistelija ja asenne oli kohdillaan. Ottelussa West Coast Selectsiä vastaan Cajkovic teki kaksi komeaa maalia. Toinen oli mukava muilutus 1vs1 -tilanteesta ja toinen oli taas tulinen lämäri ylivoimahyökkäyksestä. "That was a rocket", kommentoi eräs kanukki-isä tuota maalia. Kahdessa viimeisessä sijoitusottelussa Cajkovic jäi kokonaan ilman tehopisteitä lähinnä siksi, että Slovakian joukkue oli todella heikkotasoinen. Kuudessa ensimmäisessä ottelussa hyökkääjä tinttaisi kokonaistehot 9+0.

---

Muita hajanaisia huomioita turnauksessa esiintyneistä pelaajista:

- Spartak Moscow: tehokaksikko Timofey Khockhlachev (F) (9+1) & Maxim Nevolin (F) (11+4) naputteli pisteitä turnauksessa aikamoista tahtia. Molemmat pelasivat myös kesken turnausta järjestetyssä tähdistöottelussa Pohjois-Amerikka vs. Eurooppa, jossa Khockhlachev tehtaili tehot 2+1.

- Finland Selects: hyökkääjät Juuso Pärssinen (6+5) sekä Juuso Tiihonen (5+1) erottuivat selkeästi edukseen. Pärssinen pelasi vahvasti molemmissa kenttäpäädyissä, teki vimmatusti töitä ja rakenteli monia huippupaikkoja ketjukavereilleen. Tiihonen puolestaan taituroi kiekon kanssa parhaimmillaan silmiä hivelevästi. Muistan tilanteen, jossa kaveri pyöritteli AK Bars Kazanin kahta puolustajaa vastustajan maalin takana aivan miten tahtoi.

- West Coast Selects (WCS): Pakkipari Davis Pennington & Andrew Perrott oli aikamoisia jytkäleitä. Heistä molemmat oli reilusti muita pelaajia pidempiä, eikä kumpikaan ujostellut käyttää kokoonsa hyväkseen. Se näkyi tosin myös runsaina jäähymäärinä - molemmat vetelivätkin vastustajiaan pystyyn. Molemmat osasivat kuitenkin myös pelata. Perrott oli kuin Sheldon Souray, kaverilla oli hirmuinen lämäri, joka osui maaliin kerran kymmenestä - jos edes silloin. Pennington oli puolestaan loistava luistelija, jolla rannelaukaus oli selkeästi paras valtti.

- West Coast Selects -joukkueessa esiintyi myös yli 1600 NHL-ottelua pelanneen Mark Recchin poika Cameron. Cameron oli kuin isäukkonsa; paljon muita lyhyempi, mutta ei kuitenkaan antanut periksi yhdessäkään tilanteessa. Pikkukaveri nostelikin kookkaampia vastustajiaan seinille jatkuvalla syötöllä, eikä hän lopettanut luisteluaan yhdessäkään tilanteessa. Napsi myös todella paljon jäähyjä.

- Slovakia Selects: Slovakian joukkueessa pelasi myös pari suomalaista, joista varsinkin toinen, Turkka Ylönen (D) esiintyi erittäin hyvin. Hän oli todella nopea luistelija, joka tuntui pääsevän kiekon kanssa pois tilanteesta kuin tilanteesta. Pelasi kuitenkin samalla jatkuvasti simppelisti ja tehokkaasti.

- East Coast Selects Q (ECS-Q): hyökkääjä Xavier Parent (7+4) saattoi olla eräs taitavimmista yksilöistä koko turnauksessa. Ainut miinus kaverissa oli se, että hän ei juuri muuta tehnytkään kuin kuskasi kiekkoa. Veivasi pari aika komaa maalia, mutta menetti kiekkoja myös todella paljon - ja jäi sitten selkä suorassa luistelemaan hiljalleen alaspäin. Toinen joukkueessa pelannut hyökkääjä Samuel Poulin olikin sitten toista maata. Entisen NHL:n ykkösvarauksen, Patrick Poulinin poika teki kovasti töitä 24/7 ja tehtaili siinä ohella tehot 4+2.

- Varyagi: Zahar Bardakov (F) iski turnauksessa tehot 7+1. Näin Varyagi-WCS -ottelun ja tämä kaveri veivasi siinä ottelussa kaksi todella kaunista maalia. Toinen taisi olla ihan tyylipuhdas coast-to-coast -häkki. Taitava kuin mikä. Joukkueen toinen hyökkääjä Daniil Zak jäi taas mieleeni peräänantamattomuudestaan. Zak oli varmasti turnauksen lyhin pelaaja (134cm), mutta se ei tätä kaveria estellyt. Tuossa WCS-matsissa Zak taisteli itsensä about kolmen vastustajan pelaajan välistä vapaaksi ja pelasi kiekon joukkuekaverilleen takatolpalle. Tuloksena ottelun voittomaali.

- Espoo Selects: Espoon joukkueesta erottuivat maalivahdin lisäksi hyökkääjä Daniel Mäkiaho sekä puolustaja Hugo Rikkilä. Mäkiaho latasi turnauksessa tehot 7+2 ja oli selkeästi joukkueensa paras hyökkääjä. Rikkilä taas rauhoitti fiksuna pelaajana joukkueensa pelaamista, vaikka vastustaja painoikin kovasti päälle.

- CSKA Moscow: Alexander Cernyy (F) (5+4) oli se pelaaja, joka muljutti Espoo-puolustusta välieräottelussa alivoimalla. Taitava kiekonkäsittelijä yhdistettynä vikkeliin jalkoihin oli varsin tehokas yhdistelmä näissä karkeloissa.

- AK Bars Kazan: Turnauksesta ei löytynyt kovin montaa puolustajaa, joka osasi pelata tehokkaasti molemmissa kenttäpäädyissä. Kazan-puolustaja Artemii Kniazev oli kuitenkin sellainen. Hyvä luistelija, osasi laukoa, mutta samalla pelasi hyvin omassa päädyssä. Tehtaili turnauksessa tehot 2+7 ja pelasi Kalle Loposen pakkiparina tähdistöottelussa.

- Western Canada Selects (WCAN): Maalivahti Matthew Pesenti valittiin tähdistöottelun parhaaksi maalivahdiksi. Pelasi neljä ottelua ja voitti niistä kolme.

- East Coast Selects O (ECS-O): Puolustaja Brandon Cimino pelasi mallikasta peliä hyökkäyssinisellä. Piti hyvin kiekkoa ja toimitti sitä taidokkaasti maalille. Voima ei kuitenkaan riittänyt vielä kunnon laukauksiin. Iski puolustajan paikalta tehot 1+4.

 

Maailman Paras Pelaaja

Joululomailun seurauksena on Sivuverkon toimitusvastaavan paino noussut kutakuinkin yhden Timo Jutilan pään verran, ja vatsan tilavuus kasvanut vastaamaan Pasi Nurmisen ylähuulen tilavuutta. Tämä ei kuitenkaan estä toimitusta jatkamasta uusien tekstien tarjoamista myös vuonna 2012.

U-20 kisat ovat täydessä vauhdissa Kanadassa ja jäällä nähdäänkin kiistatta eräitä tulevaisuuden huipputähtiä. Nyt ei kuitenkaan katsota tulevaisuuteen, vaan keskitytään nykyhetkeen ja siihen, kuka on tällä hetkellä maailman paras pelaaja?

Kysymys on vaikea, eikä mielipidekysymyksiin voida löytää yksiselitteistä vastausta. Sivuverkko kuitenkin pyrkii kysymyksen puolueettomaan tarkasteluun ja tarjoamaan lukijoille tukea oman mielipiteensä muodostamiseen. Nyt tarjoankin teille listauksen tämän hetken parhaista pelaajista sekä heidän vahvuuksistaan ja heikkouksistaan.

Sidney Crosby:

Vahvuudet:

- Pelaa jatkuvasti huipputasolla, eikä heikkoja otteluita mahdu kovin montaa yhteen kauteen.

- On johtajana ja keulakuvana poikkeuksellinen, ja hän onkin ratkaisuhetkillä aina esillä.

- Opetteli myös laukomaan ja sen seurauksena hän pystyy myös tekemään runsaasti maaleja kaiken pelinrakentelun lomassa.

Heikkoudet:

- Aiheuttaa ajoittain alakuloisuutta ja kateellisuutta muiden joukkueensa pelaajien keskuudessa, sillä hän todistetusti laukoo kiekkoa rystyltä kovempaa kuin muut Penguinsin pelaajat kämmenpuolelta.

- Kovissa tilanteissa ei pää näytä kestävän.

- Kalastelee Teemulle.

Pavel Datsyuk:

Vahvuudet:

- On kiistatta eräs maailman taitavimmista pelaajista kiekollisena.

- Kädet, jotka yltävät seistessä maahan asti, ovat hyödyksi kiekon suojauksessa ja riistoissa, joista molemmat Datsyuk taitaa erinomaisesti.

- Hänen oveluus ja arvaamattomuus tekee Pavelista pelaajan, jota on todella viihdyttävää seurata, ja hän tykkääkin nöyryyttää harhautuksillaan ja tempuillaan niin vastustajan kenttäpelaajia, kuin myös maalivahteja sekä viattomia toimittajia.

Heikkoudet:

- Ei ruumiinrakenteeltaan ole "perinteisen jääkiekkoilijan" tyylinen, joten Datsyukin liiallinen ihanointi ja matkiminen ei välttämättä johda kovin hyviin lopputuloksiin. Vai mitä Arsi Piispanen?

- En tiedä onko kyseessä optinen harha, mutta en ole varma onko Datsyuk koskaan taklannut itse ketään, vaan onko kyseessä aina tilanne, jossa joku toinen pelaaja yrittää taklata Pavelia, mutta kaatuukin itse.

Joe Thornton:

Vahvuudet:

- Hänessä yhdistyy poikkeuksellisella tavalla puhdas taito ja koko.

- On kiekollisena erittäin luova ja pystyy rakentamaan kanssapelaajilleen maalipaikkoja kuin tyhjästä.

- Ei ole mikään raketti luistimilla, mutta sijoittuu jatkuvasti erinomaisesti, joten on myös puolustuspäässä erittäin vahva pelaaja.

- Lukee playboyta.

Heikkoudet:

- Ei seuraa tiedotusvälineitä.

- Playoff-otteiden perusteella hän näyttäisi vuosittain osallistuvan Spring Breakiin.

Claude Giroux:

Vahvuudet:

- On tämän kauden huikean vireen myötä liittynyt NHL:n kirkkaimpien supertähtien joukkoon.

- Omaa huikeat pelinrakentelutaidot, ja luovuus sekä pelinäkemys ovat myös huippuluokkaa.

- Tekee vimmatusti töitä joukkueensa eteen, eikä pelkää kovaa peliä.

- Omaa myös huikeat Jedi-kyvyt.

Heikkoudet:

- Hänen pistetahtailunsa on helppoa tukahduttaa: Häntä pitää vai potkaista polvella takaraivoon. Tai pyytää hänen joukkuekaveriaan tekemään se.

- Tulee aina olemaan joillekin tietäjäfaneille "se tyyppi, jonka takia Mike Richards ja Jeff Carter kaupattiin pois, eikä Flyers tule sen takia voittamaan koskaan Cupia".

Jonathan Toews:

Vahvuudet:

- On erittäin kokonaisvaltainen kiekkoilija nuoruudestaan huolimatta.

- Johtajana hän on täysin omaa luokkaansa ja Toews onkin parhaimmillaan aina tärkeimmissä otteluissa.

Heikkoudet:

- Sortuu ajoittain alkukaudesta olemaan vain kentän paras pelaaja, liigan parhaan pelaajan tittelin sijaan.

- Ei osaa hymyillä.

Pojaton Ilves

On aika palata jälleen sorvin ääreen. Sivuverkon viettämä kiireiden täyteläinen syysloma venyikin aivan liian pitkäksi, ja NHL:n kurinpitäjä Brendan Shanahan lätkäisikin meikäläiselle moisesta lorvailusta kymmenen ottelun pelikiellon.

Kirjoittelua on kieltämättä pahasti hidastaneet omat kiireeni, kuin myös se, että oma tietokoneeni toimii nykypäivinä lähestulkoon yhtä huonosti, kuin Ilveksen avauspeli. Nyt Sivuverkko kuitenkin palaa jälleen säännöllisen epäsäännöllisesti pilaamaan kiekkofanien päiviä heikkotasoisella huumorillaan.

Paljon on ehtinyt tapahtua kuukauden aikana. SM-Liigan peräpaikan on valloittanut kriisiseura Ilves, jonka otteet kaukalossa eivät ole olleet nimensä veroisia, vaan muistuttaneet jotakuinkin kiltin kotikissan leikkisiä hetkiä. Tampereen Kissaeläimet ovatkin jo 9 pistettä jäljessä maagisesta sääliplayoff-viivasta, ja vielä enemmän pelejä pelanneena. Hieman valoa arkeen tarjosi ennen maajoukkuetaukoa kairattu vierasvoitto TPS:stä numeroin 0-3. Voitolla oli kuitenkin hintansa, sillä Ilves menetti loukkaantuneiden kirjoihin ainoan puolustajansa, Ville Koistisen.

Ilves vaihtoi valmentajaansa marraskuun alkuun, ja olinkin Synergia-areenalla katsomassa Hiitelän Ilveksen ensimmäistä ottelua JYP:iä vastaan 1. marraskuuta. Tämä siis ei ole tällä kertaa mikään vitsi, sillä olin ihan oikeasti paikalla. On toki ymmärrettävää, että pelaaminen on hukassa vasta tapahtuneen valmentajanvaihdoksen jälkeen, mutta tuossa kamppailussa nähty Ilves pelasi huonommin kuin mikään muu näkemäni joukkue ikinä. Tämä on jo aika paljon, sillä yläaste-aikoina, lähinnä salibandypelaajista koottu jääkiekkojoukkuekin olisi kepittänyt tuolloin esiintyneen Ilveksen mennen tullen.

Voisin koota parit huomiot ottelusta, ja muutenkin tämän hetken Ilveksen tilasta:

- Tähtipuolustaja Ville Koistista otti omiensa esiintyminen päähän ja huolella. Mies selvästi muisteli haikeana NHL aikojaan, kun hän vietti päiviään Floridan lämmössä, ja istuskeli katsomossa syömässä popcornia seitsemäntenä puolustajana.

- Ilveksen valmennusryhmään liittynyt kiekkolegenda Raimo Helminen oli näkemäni mukaan varsin ohuessa kunnossa. Vaatimattomana tunnettu maestro on nähtävästi saavuttanut täysin uuden vaatimattomuuden tason, sillä Sivuverkolle saapuneiden huhujen mukaan mies ei viitsi edes syödä joukkueruokailujen aikana, jotta itse pelaajille jäisi enemmän ruokaa.

- Toisaalta, eräs toinen Tamperelainen ex-kiekkoilija, Timo Jutila, on ollut omiaan keräämään kiekkouran jälkeisiä kiloja, ja aina eteenpäin menevä mies onkin ottanut ”harteilleen” kannettavakseen jotakuinkin kaikkien suomalaisten kiekkoilijoiden kiekkourien jälkeiset kilot, noin 30 vuoden ajalta.

- Itse ottelut alkoi JYP-maalivahti Riku Heleniuksen näyttävällä mailapelikoomailulla, joka toi mieleen aivan Mika Lehdon eeppiset seikkailut oman maalinsa takana. Tuon jälkeen ainoaa koomailua nähtiinkin vain Ilveksen puolelta, kun avauspeli ei ottanut toimiakseen. Joukkue pelasinkin toisessa erässä muun muassa noin kymmenen minuutin pätkän käytännössä ilman kiekkoa, sillä aina kiekon saadessaan joukkue luopui siitä hyvin aktiivisesti. Tulikin mieleen, ettei Ilveksen uusi valmentaja sattunut mahdollisesti olemaan Ville Myllyrinne.

---

Ilves ei ole kuitenkaan ainut joukkue, jonka kauden alku on mennyt alakanttiin. Myös hallitseva mestari HIFK:n alkukausi on alkanut odotuksia heikommin, sillä joukkue löytyykin sarjataulukosta vasta sijalta kymmenen. Joukkueen johtohahmot Mikael Granlund ja Ville Peltonen ovat esiintyneet edukseen, ja he johtavat joukkueensa pistepörssiä mennen tullen, mutta monet muut suurnimet ovat alisuorittaneet pahasti. Myös Mikaelin veli Markus Granlund on nähtävästi oppinut sitomaan luistimiensa nauhat itse, sillä peliaikaakin on alkanut kertymään.

HIFK:n esitykset ovat olleet todella vaihtelevia, eikä hyvää ja tasaista suorittamista ole vielä helsinkiläisleirissä löydetty. Tämä ei kyllä ole ihme, sillä Sivuverkon saamien tietojen mukaan Petri Matikaisen johtamat pelipalaverit ovat käytännössä koostuneet pelkästään saviruukkujen tekemistä sekä 300 – elokuvan katsomisesta.

Leijonien paluulento

Leijonien paluu Suomen kamaralle oli tapahtumia täynnä. Mukaan mahtui Nurmisen sukellus, Salmelan sekoilut ja Jutin nilkkatulehdus. Moinen toiminta herätti monissa närää, eikä skandaaleilta voitu välttyä kaiken ilon keskellä.

Olin tunnetusti mukana Leijonien paluulennolla Bratislavasta, ja ehkä voisin hieman valottaa tapahtumien taustoja. Tässä pieni raportti lennon aikaisista tapahtumista.

---

Kaikki ovat päässeet koneeseen sisälle. Suurin osa leijonapelaajista, sekä muista matkustajista ovat istuutuneet jo alas. Muutamat ahtaavat itseään vielä paikoilleen ja muutamat taas kimpoilevat muuten vain innokkaina paikasta toiseen. Anssi Salmela yrittää kiivetä käsimatkatavaraluukusta sisään. Kalervo Kummola astelee muiden eteen pitämään kuulutusta.

Kummola: Terve vaan kaikille ja onneksi olkoon maailmanmestareille! Me lähdetään tästä ihan kohta liikkeelle, joten pistäkäähän turvavyöt kaikki kiinni. Helsingin kentällä odottaa sitten varmasti aika paljon väkeä, kuten myös torilla, joten voisiko sitä juhlimista hieman hillitä siihen asti, kunnes kaikki virallisuudet saataisiin hoidettua alta pois?

Nurminen: EI!

Kummola: Selvä homma. Juokaahan kuitenkin kohtuudella. Ja Mikke ei sitten juo liikaa. Koko Suomen jääkiekon tulevaisuus lepää sinun harteillasi.

Granlund: Joo kiitos näistä paineista…

Kummola: No, Jukka tulee vielä ennen nousua pitämään pienen puheen, joten väistyn nyt takavasemmalle. Onnea vielä mestaruudesta!

*Matkustajat taputtavat*

Nurminen: Hyvä Kummola!

Jalonen: Kiitos Kale.

Salmela: Shrek! Shrek! Shrek! Shrek! Shrek! …

*Jalonen ottaa mikrofonin käteensä*

Jalonen: No niin pojat. Mitäs maailmanmestarit? (*matkustamo mylvii*) Haluaisin vielä kiittää kaikkia, ketkä ovat olleet saavuttamassa tätä hienoa voittoa. Kiitos Pade, kiitos Petri, teidän kanssanne on ollut todella hienoa tehdä duunia. Kiitokset joukkueenjohdolle, Jari, Juti ja Teppo. Kiitokset huoltotiimille ja kaikille muille mukana olleille. Ja tietenkin suuri kiitos teille, pelaajille. Teidän jokaisen panos oli todella tärkeä tämän toivoitteen saavuttamiseen…

Salmela: HAHAHAHAHAHAHAAAAA!!!

*Joensuu ja Hovinen katsovat surullisena lattiaa*

Jalonen: … Kiitos tästä Anssi. Kiitokset vielä kaikille ja onnittelut mestaruudesta. Jihuu!

*Jälleen taputusten äänet valtaavat ohjaamon*

Lennon kapteeni kuuluttaa, että nousu aloitetaan ja pyytää kaikkia istuutumaan paikoilleen. Kone kiihdyttää vauhtia ja nousee ilmaan kevyesti täristen.

Kukkonen: ÄÄÄ!! Voi ei! Kuollaanko me!?!?

Koivu: Rauhotu nyt. Me vaan noustaan ilmaan. Ei mitään hätää. Eikun helvetti.. mikä täällä käryää!?

Ruutu: Nyt Jutila lopeta vähäks aikaa se rillaaminen! Hei me ollaan lentokoneessa!

Jutila: Sori! Oli pakko laittaa vähän Wilhelmiä kehiin. Eteenpäin on menty.

*Kukkonen hytkyy kalpeana paikallaan edestakaisin*

Koivu: On kyllä hienoo päästä taas Suomeen. Pitkästä aikaa. Harmi vaan fanien kannalta ku ollaan pari tuntia myöhässä. Mikä tässä lähdössä muuten edes kesti?

Väänänen: No lentokentän työntekijät luuli Jutia matkalaukuks ja meinasivat heittää sen ruumaan. Siinä meni jokunen tunti sitä selvittellessä.

Koivu: Jaa. No toivottavasti fanit jaksaa odotella siellä meitä.

Ruutu: Kuule kyllä ne jaksaa. Sinne tulee kuules koko Suomen teinitytöt kattomaan tätä junnua. Voit siellä näyttää niille sitten vähän ilmaveivejä *wink-wink* … *Ruutu pöllyttää Granlundin hiuksia*

Granlund: Älä ny viitti.

Kukkonen: Mikke, voisitko opettaa mulle ilmaveivin? Pliis…

Granlund: No, mitä sä sillä tekisit? Sähän oot puolustaja… Omia maalejako meinasit tehä?

Kukkonen: No maaleja ne olis nekin. Pääsis telkkariin. Mikke, jookos? *puppy-face*

Granlund: No kattoo sit joskus.

Koivu: Kuules Mikke, tässä juhlitaan juhlat alta pois ja sit lähdetään Minnesotaan kattelemaan vähän ison Amerikan meininkejä eikö vaan?

Granlund: Eikös sulle ole sitä inttiä?

Kaikki: Aamuja!

Koivu: Ai niin, perhana. Unohin ihan täysin. No jossain vaiheessa me sinne kyllä mennään! Siellähän sä ens kaudella pelaat, eikös vaan?

Granlund: No tota….

Koivu: (kuiskaa) Katos kaapataan tosta väkisin Jakke messiin ni pääsette naputtelemaan siellä taas YV häkkejä…?

Immonen: Hei mä istun tässä teidän takana…

Granlund: Täytyy nyt kattoo vielä…

Kukkonen: Pääsisinkö mäkin mukaan?

Koivu: (yrittää hillitä nauruaan) No tota, kattoo sitä sit myöhemmin.

Matkustamon toisesta päästä kuulunut huuto rikkoo keskustelun.

Salmela: Hei millasta viinaa toi absintti on?

Nurminen: Kuules Mela, otetaanpas napsut niin näät.

Salmela: Hei, sähän lupasit, ettet käytä tota nimeä enää! Epäreilua!

Nurminen: Joojoo. Ottaakos kukaan muu:

*Kaikki puistelevat irvistellen päätään*

*Granlund oksentaa pelkästä ajatuksesta*

Matikainen: Minä voin ottaa. Kyllähän näiden urheiden soturien kanssa pitää juomat ottaa kun oikein tarjotaan!

Nurminen kaataa shottilasit täyteen

Nurminen: Kippis!

Matikainen: Kippis!

Salmela: Ootas vähän…

Nurminen: …

Salmela: No ni.

Nurminen: Kippis!

Salmela: Ootas vähän…

Nurminen: No mikä kestää!?

Salmela: No nyt.

*Nurminen nostaa lasinsa ilmaan, Matikainen tekee samoin.*

Salmela: Ootas vähän…

Nurminen: Pitääkö isän tulla kaivamaan ne nuuskat sieltä huulesta!?!?

Salmela: No niin nyt on valmista.

*Herrat kaatavat juomat nopeasti kurkkuunsa*

Salmela: Hyi mitä litkua!?

Nurminen: Olipas mietoa ainetta. Tämä on naurettavaa!

Matikainen: TÄMÄ ON SPARTA!

Matikainen lähtee riehumaan pitkin konetta vailla minkäänlaista kontrollia. Vasta Väänäsen kova taklaus saa Matikaisen lopettamaan ja palaamaan paikallensa.

Hornet-hävittäjä ilmestyy leijumaan matkustajakoneen siivelle. Pelaajat kerääntyvät katselemaan ulos ikkunoista.

Koivu: Katsokaas! Nehän sanoi, että Hornet tulee saattamaan meitä kotiin!

Kukkola: Vau! Tää on siisteintä mitä mä olen ikinä nähny!!!

Salmela: Hei kattokaa! Helikopteri!

Koivu: Anssi se mikään helikopteri ole kun Hornet-hävittäjä. Nousko se absintti noin vikkelään päähän kun et hävittäjää erota helik… (Koivu kääntyy katsomaan Salmelaa) … Nyt Anssi ne housut jalkaan! Täällä on lapsia ja naisia!

Nurminen: Hehehehehe… Mela.

Hetken kuluttua hävittäjä poistuu siiveltä ja pelaajat palaavat paikoillensa. Pasi Nurminen hoipertelee silmät päässä seisoen Koivun luokse.

Nurminen: (puhe sammaltaen) Kuules Koivu. Sä olet hieno mies! Tiedätsä sen?

Koivu: Joo kiitos vaan Pade.

Nurminen: Mä rakastan sua! *yrittää halata Koivua*

Koivu: Joo kiitos vaan taas, koitahan nyt vähän rauhottua. Kohta ollaan kuitenkin taas ihmisten ilmoilla.

Nurminen: Tiesittekö muuten jätkät, että mä pelasin nuorempana pesistä?

Koivu: En kyllä tienny.

Ruutu: No nyt Pade narraat!

Kukkonen: Mitä on pesis?

Nurminen: Kyllä muuten pelasin! Olin tosi kova äijä siellä. Hei! Nyt mä kuule näytän teille oikeeoppisen pesälle syöksymisen!

Pade riisuu nopeasti takkinsa ja horjuu käytävän päähän ottamaan vauhtia. Juuri ennen liikkeellelähtöä kuulutus rikkoo jännittyneen hiljaisuuden…

*Hyvät matkustajat valmistautukaa laskeutumiseen. Olkaa hyvät ja pysykään paikoillanne turvavyöt kiinnitettynä.*

Jutila: Eteenpäin on menty.

*Nurminen palaa Koivun luokse päätään pyörittellen.*

Nurminen: No näytän sen sitten tuolla ulkona!